Fiilistelyä Tahririlla

Aamunaputtelun jälkeen tavattiin Elisabetin kanssa ensi kertaa nenäkkäin. Aikaisemmin on ollut vain nettikeskustelua ja muutama puhelu. Häneltä olen kuitenkin saanut lukuisia hyviä vinkkejä. Joista suuren osan olen täällä julkaissutkin. Ensimmäinen vinkki tässä ympäristössä oli kiva ikivanha kuppila, joka on ihan kulman takana. Menimme yhdelle Stellalle, jonka höysteenä talo tarjoaa kuumia papuja ja lohkon keräsalaatista. Ne ja E olivat hyvää seuraa minulle ja Stellalle.

Ehdittiin jutella pari tuntia ja vaihtaa kaikenlaista kokemusta ja tietoa. Minä kyllä olin saava osapuoli, kun E on sentään seikkaillut maassa jo 90-luvun alusta joka vuosi, viime aikoina pidempiä jaksoja. Tuli esiin sellainenkin juttu, että posti toimii kohtuuhyvin täälät Suomeen, siis pakettienkin lähettäminen. Kansainvälisen postin toimipiste on vaikean matkan takana, jos on raskas paketti ja pitää päästä autolla. Itse osoite on helppo, Ramses II eli päärautatieasema. Mutta postiin on niin mutkainen reitti, että taxitkaan eivät kaikki sinne osaa. Minun on se tarpeen opetella seuraavalla kerralla.

Tapaamisesta lähdin asioille ja sattui kivasti, että Vodafonen päämyymälä oli ihan vieressä. Sinne maksamaan pieni puhelulimiitti, että linja pysyy auki seuraavaan reissuun. Sain aivan kummallisen tiedon Luxorin Vodalta, jota jo tuoreeltaan ihmettelin. Poika väitti, että kun se tuoreeksi määrittely on tehty, sen jälkeen puhelinta ei saa käyttää, vaan määrittely purkautuu. Ei pitänyt paikkaansa ja älytöntä se olisikin. Viime hetkillä tarvitsee soitella ainakin taxille, jos ei kavereille eroviestejä. On se vaan ihmeellistä, että voi olla töissä isossa firmassa ja olla noin huonosti perillä päätuotteen ominaisuuksista.

Lähdin kävellen keskustaan päin, tavoitteena Tahrir. Jossakin kohtaa valitsin väärän reitin, auringon mukaan ja tajusin kilsan käveltyä että meni pieleen. Taas törmäsin siihen kummallisuuteen, että paikallisilla ei ole yhtään kykyä eläytyä turistin tilanteeseen, ei yhtään mielikuvitusta siitä, mitä tuo turistiressu saattaisi kysellä. Osoitin pitkin katua kädellä ja hoin sanaa ”katu” eli sharia. Ei mennyt perille, kun en osaa sitä kysymykseen kuuluvaa loppunousua oikein ääntää. Edes ulkoministeriön portilla valvova koppalakki ei puhunut muuta kuin arabiaa. No sitten kun se ministeriö selvisi, olin taas kartalla. Tuli hiukan lenkkiä, mutta se lisäsi paikallistuntemusta paljon. Kun suhaa autolla ja kovaa, ei saa maamerkkejä siten kuin kävellen saa.

Tahririlla osuin yhteen paitakauppiaaseen aidan vieressä. Oli vallankumouspaitoja, mutta ei mitään tyylikästä, vaan aika rumia. Jätin ostamatta, kun pyysi 25LE/ kpl. Ne perhanan laukut kun on nyt jo ihan turvoksissa. Kävin maan alla tutustumassa metron viitoituksiin, jotta sitten joskus on helpompi suhtautua. Ihan hyvin on opastus hoidettu, jos tietää itse katujen nimiä.

Vielä takertui yksi katutakiainen, joka kotimaan kuultuaan alkoi luetella kaupunkeja jossa hän oli käynyt. Turku ja Tampere menee vielä tarinan tukena mutta ei kukaan keksi niin vaikeaa kuin Valkeakoski, joten oli pakko uskoa Suomessa asuvaan veljeen. Hän ”ei myy mitään” mutta pyysi vaan shoppiinsa teelle ja antamaan käyntikortin ”seuraavaa Kairon matkaa varten”, kun kuuli että on menossa viimeinen iltani tällä reissulla. Teelasin aikana sitten alkoi vimmattu tuoksuöljyjen kaupittelu ja kun en ostanut, oli tarjolla papyrusta yms.

Vielä yhdet eväsvoileivät, sitten majapaikan aulaan aikaa kuluttamaan. Siellä yritimme katsoa telkkaria, mutta pitkän kokeilun jälkeen löytyi vain NILE englantina. Sitä touhusi australialainen nainen joka veti touhuun mukaan norjalaisen miehen. Nainen ymmärsi arabiaa, koska oli ollut naimisissa egyptiläisen kanssa pitkään. Miehen kuoleman jälkeen muutti takaisin Australiaan, mutta lomailee täälläpäin. Norjalainen puolestaan oli pyörinyt kehitysapuhommissa pitkin Afrikkaa, viimeiset 9 vuotta Sambiassa ja oli menossa Marokkoon hoitamaan jotakin väliprojektia. Aika kansainvälistä porukkaa asustaa Romassa.

Loppuhuipennus oli sitten Muhamedin kyyti kentälle ja johdatus sisään. Sovimme että seuraavalla keikalla soitan hänelle ja meillä on nyt meiliosoitteetkin selvillä. Kaveri on ”accountant” (jonka tulkitsen kirjanpitäjäksi) sisäministeriössä. Kaveri kertoi tekevänsä 3 duunia yhtäaikaa että saa asialliset tulot. Liksa päätyöstä oli 800LE mutta nousi vallankumouksen myötä tonniin. !8 H/vrk pitää painaa että saa maksettua äidin sairauskulut. Hän omistaa tämän valkoisen taxin jota eno ajaa päivisin, itse ajaa romutason Ladaa. Lupasi kutsua Annukan ja minut kotiinsa jos satumme samaan kyytiin syksyllä. Hänellä oli kova tarve luoda pysyvä suhde ja meistä bisnes jatkossa. Sopii minulle, sillä hinta oli asiallinen ja hän puhuu selvästi. Muhamed 0100 8088 551 varanro 0122 5505 299.

Suhteillaan hän järjesti virkapukuisen pojan johdattamaan minut läpi tullin ja siinä oli sitten ihan välttämätöntä antaa pikku rahoja aika monelle. Ensin turvatarkastaja otti iloisena kouraansa kolikot, jotka piti ottaa taskusta pois piippauksen vuoksi, eikä tietenkään antanut takaisin. Läpivalaisua hoitava kaveri määräsi ensin laukun auki, mutta tyytyi vitoseen, kunhan selitin mitä hän tutkalla oli nähnyt eli metallinen N valokylttinäytteen ja lääkkeet.

Tälle nuorelle kaverille ja mukaan tunkeneelle tukimiehelle ei sitten 20 riittänyt vaan painostivat itselleen 50, joka ei kai sitten ollut paljoa siitä, että homma sujui ja menin jotenkin jonon ohi. Loppu olikin sitten lojumista kentällä aikaa tappaen.

Turkish Airlines on tasokas, äänestetty Euroopan parhaaksi viime vuonna. Ruokaa tarjotaan joka välissä, ilmaista viiniä jne. Aamulla varhain hakeuduin syrjäiselle penkille koisimaan. Kassi pään alle ja sainkin unta 2,5 tuntia, kunnes pöhköt nulikat herättivät, täristämällä penkkiä ensin ja häipymällä 5 min kuluttua. Se nuijien istuminen katkaisi hyvät unet! Olin sitten aika sekaisin unen puutteesta, kun Hesaan tulin. Hannu oli vastassa ”miehen kukkien” kanssa (kiitos!), juotiin kahvit ja sitten Turun bussilla Myllylammelle, jossa oli hakija vastassa. Se oli siinä tämä ”talvi Egyptissä”. Jatkoa lokakuussa. Tai aikaisemminkin jos asiaa sattuu, viimeistään lipun ostosta.