Fudiksen hullutuksia MM-kisoissa

 

En ole fudishullu, mutta olen silti sortunut katsomaan matseja Brasiliasta joka ilta. Samalla harjoittelen elokuun lopun lepakkoretkien valvomisia varten ja yritän ottaa torkut iltapäivisin. Isälläni oli armoitettu kyky nukkua ettoset. Oliko tapa sodan peruja vai jo vanhasta elämästä kotoisin, en tiedä. Samaa tapaa noudatetaan yleisesti Egyptissä. Luxorissa pannaan jopa kauppa kiinni ip-nokosten ajaksi.

 

Mutta fudiksen omituisuuksiinhan piti puuttumani. Alkuottelujen aikana oli kentällä aina valkoiset ja siniset joukkueet ja sitä ihmettelin. Jopa Hollanti oli luopunut perinteisestä oranssistaan. Onko fudikseen otettu painin tyyli ja onko se tv:n vaikutusta? Kun aina tuli uusintoja ja kisan analyysejä joissa saman väriset joukkueet juoksivat pallon perässä, meni taviskatsoja ihan sekaisin. Nyt on ollut parempaa ja värikkäämpää joukkueiden asuissa kun kisat ovat edenneet.

 

Melko erikoisia ovat maiden kansallislaulut ”laulettuina”, sillä karjuminen on parempi sana. Etelä-Amerikan maiden peleissä on aina suuri joukko kannattajia, jotka suureen ääneen osallistuvat lauluun. Lähetyksessä soi musa niin vaimeana, että välillä tuntuu, että kansallisbiiseissä olisi lausuntajaksoja ilman musaa. Voisiko todella olla kansallislaulu, johon kuuluu jonkinlainen vala? Tulee mieleen mieskuoro Huutajat.

 

Fudismaailmassa on pari selvää muotijuttua, hiustyyli ja tatskat. Joka joukkueessa näkyy olevan matalaa irokeesia, kallon sivut ajeltuina ja kaameita tatuointeja käsien lisäksi kaulassa, jaloissa ja muualla. Käkkäräpäät ottavat usein vaaleita raitoja ja yhdellä oli pelinumero mustassa säkkärässä vaalealla. Taitavaa parturointia.

 

Katsomossa on vallalla maalata naamansa maan väreihin. Tuttu ilmiö muualtakin, mutta Brasiliassa ei maaleissa säästellä, mitä naamoihin tulee. Kentällä niitä on säästelty, sillä olen katsonut jo kolme maalitonta tasapeliä! Toinen ja roisimpi tapa on käyttää maan kansallislippuja käärinliinoina ja pyyhkeinä ja se on kamalaa katsottavaa.

 

Brasilia on pannut kisoihin tolkuttoman määrän rahaa rakentamalla ja uusimalla stadioneita monessa kaupungissa. Sinänsä tajuutonta hommaa hajauttaa kisat kymmenkuntaan kaupunkiin. Fudisdemokratiaa? Kansa on ollut raivoissaan siltikin, sillä maan kehnoille oloille ei ole saatu riittävästi kohennusta, vaikka Lula ja Vilma ovatkin sentään saaneet paljon hyvää aikaiseksi. Jalkapallohullu maa kaipaa silti parempia asuntoja, sillä faveloiden olot ovat surkeat.

 

Monen maan joukkueissa näkyy käytäntö, että huippufutaaja saa maan kansalaisuuden helposti ja nopeasti halutessaan vaihtaa passia. Italian ja Sveitsin joukkueissa pelasi tummia tyyppejä, joiden geenit ovat kotoisin etelämpää. Mustat miehet Ranskan, Portugalin ja Hollannin joukkueissa ovat jo tutumpi näky. Voisi Suomikin pärjätä kansainvälisillä kentillä paremmin, jos otettaisiin kiintiöpakolaisia valittaessa poikien palloilijan kyvyt huomioon. Eräänlaista positiivista syrjintää. Jos Afrikassa pelattaisiin jääkiekkoa, olisi varmaan jo Kummola mokoman tempun ottanut käyttöön.