Leppoisa lounas ja Mahrusin elämänkokemuksia.

Saimme lounaskutsun, kotiruokaa tarjosi Aisha, joka vanhasta poiketen olikin hoitanut kokkaamisen itse ja onnistuikin hyvin, kiitos. Juttelimme lasten koulunkäynnistä ja sen kotimaista paljon suurempaa opetuksen vauhtia ja tehtävien määrää.

8v. läksyjä on monta vihkollista ja sivukaupalla joka päivä. Ilmankos lapsi menee nukkumaan kun läksyt on tehty joka tietää aika vähän vaan ”leikkiä ja laulelua”. Matematiikassa jakolaskun päässä osaamista käsiteltiin kolmella tunnilla, sitten vastuu jää lapselle. Tässä tapauksessa äiti on ”sivuopettaja” ja se on puolipäivätyö. Matematiikassa käsitellään toisella varsinaisen koulun luokalla asioita, joita itse muistelen opetelleeni oppikoulussa, siis 5-6 kouluvuoden jälkeen. Koulu on tasokas ja sen kautta on jonkinlainen varmuus päästä yliopistoon lukemaan, joka muutoin on vaikeaa. Mutta rankkaa se on, opetusta kahdella kielellä ja tässä tapauksessa kodin tukiopetus vielä suomeksi, joka on lasten kolmas kieli, vaikka onkin äidin kieli.

Täällä on yleistä, että lapset menevät valmistavaan leikkikouluun 4-5- vuotiaina ja siirtyvät 7v. varsinaiseen kouluopetukseen. Valtion koulu on halpa mutta opetuksen taso hiukan kyseenalaista ja vaihteleekin tasoltaan koulu- ja opettajakohtaisesti. Tämä yksityinen on kalliimpi ja parempi, mutta koska tahti on niin kova ja opiskelu rankkaa, perheet usein hankkivat ulkopuolista tukiopetusta. Tarina kertookin, että peruskoulussa opetus on tahallaan huonoa, jotta opettajat voivat hankkia lisäansioita kun lapsille on pakko hankkia tukiopetusta! Huonosti palkattu työ aiheuttaa kaikenlaisia ongelmia yhteiskuntaan. Kuulemma oli ollut yritys perustaa saksankielinen yksityiskoulu, joka olisi laskuttanut 8000€ lukukaudesta, joka on tavalliselle perheelle ylivoimaista. Yritys lienee kuivunut kasaan.

Tilasin Mahrusin kyytimään meitä ja palatessa juteltiin näistä suomalaisnaisten parisuhdeongelmista täällä. Aihe jutusteluun tuli, kun Mahrus näki vanhemman puolitutun englantilaisnaisen, jota oli huiputettu. Ensin rakkaus- sitten raha-asioissa. Suoritusjärjestys on aina tämä. Eniten täällä oleskelee äidinkielenään englantia puhuvia, monella tapaa varttuneita naisia. Heidät sitten saattaa päästään pyörälle omien lasten ikäinen sankari, yleensä työtön rattopoika. Totesimme että hurmaaminen on helppoa ja siihen lankeaminen yhtä helppoa. On aurinkoa, rentoa tunnelmaa, itämaista menoa. Kun sitten samettisilmäinen romeo puhuu kauniisti ja vakuuttaa rakkauttaan, menee siinä väristys kokeneemmankin rouvan selkäpiissä. Mihin sitten väristely meneekin, mutta lopputulos on usein todella huono. Äskeinen ohiajettu nainen oli antanut sankarirakastajalleen paljon rahaa, jonka tämä tuhlasi kalliiseen autoon. Oletusarvo on, että puhetta oli ostaa asunto.

Mahrus kertasi kolme perussyytä, miksi nämä nuorukaiset tähän ryhtyvät. Motiivit ovat kovin raadolliset:

1. raha, 2. ulkomaan viisumin mahdollisuus, 3. halu näyttää ulospäin että on onnenpekka ja voi sitten hankkia paikallisen vaimonkin.

Kerroin Mahrusille että olen kirjoittanut aiheesta blogissani, hän pyysi varoittamaan suomalaisia naisia tästä vaarasta. Meillä on yhteinen tuttavuus, joka on surullinen esimerkki.
* * *
+)  hyvä huono esimerkki kuuluu seinän takaa. Klo on nyt 22:20 ja siellä mies haukkuu kovaan ääneen englanniksi "vaimoaan". Pahaa tekee kuunnella karjuntaa, mutta ei oikein uskalla sekaantuakaan. Ovat tulista porukkaa ja kun kerran ajattelu on, että vaimoaan saa kurittaa jos tämä kerran ärsyttää, voi saada pahasti nenään. Karju on riskin näköinen ja kolmekymppinen, nainen 45+ ja riskin näköinen.  22:25 jätkä lähti ulos yksin ja lukitsi oven. taidan koputella ja tarkistaa voinko auttaa naista.
* * *

++)  koputtelin hiljaa ja sitten hiukan kovempaa. Ei vastausta. Lopuksi soitin ovikelloa, josta hänen olisi luullut pystyvän olettamaan, että en ole ulkopuolinen, koska alaovi on lukossa. Sen jälkeinen hiljainen koputtelu ei tuottanut tulosta. Onko nainen peloissaan , häpeilevä vai kaikkea. Sain tähän urhoolliseen yritykseeni innoitusta Elise Tykkyläisen kirjasta, josta olen kertonut aikaisemmin 28.12.2011. Elisehän oli passitta vankina suvun talossa josta pääsi ihmeen kaupalla pakoon. Toivoin voivani olle ihme. En päässyt ihmeentekijäksi vielä.
 

Mahrus sanoi vielä että jos on rakastunut, voisi tulla juttelemaan hänen kanssaan ja hän voisi ottaa selvää sulhosta. Yhteinen tuttavamme oli ilman henkistä tukea ja lankesi tyhmästi vossikkakuskin puheisiin. Lukijoista joku tuntee tapauksen. Tässä maassa on tärkeätä kuulua johonkin, hankkia ”family” joka tarkistaa asioita ja varmistaa taustoja. Mahrus voisi olla tämän tapainen ”vara-Leelia”. Ainakin voi tarkistaa miehen aikeet ja motiivit. Joku aina tuntee jonkun ja piirit ovat kohtuullisen pienet ja juttu kulkee. Kyllähän nuoret miehet sauhuavat kaikenlaista sillä aikaa kun houkuttelun kohde on kotimaassaan. Harva täällä jaksaa ja voi olla pitkiä jaksoja, tuskin kukaan kesän kuuminta aikaa.