Halasimme lautalla, kun Päde oli vihdoin saapunut Luxoriin. Kävimme porukalla itäpuolella tekemässä tavanomaisia ostoksia, mutta porukassa kulkeminen on raskasta ja turhaa kun jokaisella on omia hankintoja ja tarpeita. Niinpä lauttamatka sai toimia yhteystyön symbolina.

 

Olin jostakin saanut tosi kuluneen vitosen setelin eikä se sitten kelvannut mehukioskille. Pitänee antaa seuraavalle kerjäläiselle, joka saa sitten mennä sen vaihtamaan. Sen takia en viitsi odotella pitkään pankkivuoroa. Usein pikkusetelit ovat kamalan näköisiä ja mahtavia bakteeripesiä. Siksi ostosten jälkeen on asiallista pestä kädet, ainakin ennen ruokailua.

 

Unohdin hoitaa hedelmien punnituksen Ragabin poikien kaupassa, kun ei siinä ollut apupoikaa. En olisi koodeja osannut kumminkaan naputtaa vaakaan ja sitten pakkaajapoika sai mennä takaisin hedelmäosastolle, sori. Palvelu on siellä ja muuallakin isoissa kaupoissa kivaa ja osaavaa.

 

Iltapäivän puolella alkaa jo olla aina kuuma, vaikka yöt ovat kylmiä. Pitää taas alkaa suunnitella asusteet sen mukaan, että voi osan riisua reissussa.

Poikkesin kaupungin isoon ja komeaan TURIST - toimistoon kysymään esitteitä, kun tänne alkaa kohta saapua lisää suomalaisia. Infotiskin takana oli kolme heppua, joista yksi ei puhunut muuta kuin arabiaa. Yhdessä sitten etsivät Luxor-esitettä, joita Eeva olikin jo -ranskaksi- tuonut, mutta kyselin joko saksaa tai englantia tekstinä. Lopulta löytyi saksankielinen, mutta enkkupainos oli loppu. Sain myös kunnon kartan koko maan nähtävyyksistä tällä tutummalla kielellä. Mutta niitä siis ei ollut tiskillä, vaan piilossa sekaisessa kaapissa!

 

Lähetin taas kortin päiväkotiin, jotta se ehtii ennen kuin itse menen. Pvm oli 11.2 ja on taas jännä nähdä löytääkö perille ja milloin.

 

Paluumatkalla kyselin taxikuskilta, kuka huoltaa nuo kadunvieren vesiastiat, joista ohikulkija voi hörpätä kuumuuteen vesikupillisen. Hän ei ensin tajunnut asiaa, vaan luuli minun puhuvan noista peltisistä kaapeista, joihin vesi tulee putkista ja loruu hanasta. Ne hoitaa ”kuvernement” eli ”valtio/kunta” joka on yleiskäsite korkeimmille tahoille. Mutta sitten selvisi, että nämä irralliset vesiastiat, joina jossakin käytetään vielä vanhoja, isoja keraamisia ruukkuja ja toisissa paikoissa uusia, muovisia pönttöjä, ovat talonomistajien omia ja hoitamia. Ne ovat vanha perinnetapa, joka tulee hyvin kaukaa muinaisuudesta. Niitä ei ole pakko pitää, vaan ne vain kuuluvat asiaan näissä kuumissa oloissa. Suhari antoi ymmärtää, että tapaa pitävät yllä vauraammat perheet eli se saattaa olla myös statusjuttu. Minä en kyllä siitä yhteismukista viitsi juoda ja kun lämpö lisääntyy, täytyy taas ruveta pitämään vesipullo mukana repussa.

* * *

Pari yötä sitten kuului keskiyöllä aivan läheltä, peltoaukean puolelta ulvontaa, kuin pikku susi. Siihen yhtyi toinen ja mietin mikä eläin se voisi olla. Loppupäätelmä oli että niiden ulisijoiden oli pakko olla koiria, vaikka haukku puuttui kokonaan. Nyt alkaa kai taas olla kattien juoksuaika käsillä, sillä olen useana iltana kuullut melkoista mouruntaa, kovaa ja pitkäkestoista.

 

Sain sunnuntain paperihesarin ja kyllä tuntui mukavalta lukea paperilta juttua. Vaikka nyt onkin ollut aika pitkä väli kun itselleni HS tuli, olenhan selannut lehdet kirjastossa, silti tuntui pikkuhesari jotenkin mitättömältä siihen vanhaan malliin tottuneelle. Ilmoituksia oli paljon vähemmän kuin ennen, joten kyllä huonot ajat tuntuvat olevan käsillä. Ja lehtien alamäki jatkuu...

 

Tänään vihdoin tapasin Ekin, josta olin kuullut kaikkea hyvää. Oli tämä Päden joukkue käymässä Hannun kämpällä ja juttu luisti. Jossakin vaiheessa sisään tuli ranskalainen nuoripari, joilla oli komeat kamerat kaulassa. Nuori nainen kertoi tekevänsä videota täällä asuvista ulkolaisista, mutta oli nyt kiireinen eikä ehtinyt haastatella meitä, mutta lupasi tulla uudelleen. Olin juuri Malqataan mennessä ajanut ohi pysäköivästä henkilöautosta, jota ajoi ranskalainen nainen ja aikaisemmin näkemäni iso korsto shortseissaan oli ehkä tämän ukko. Ovat ehkä osa täällä viihtyviä ranskalaisia, joilla on Habussa useita taloja omistuksessaan ja tarjolla osavuodeksi vuokralle. Osa on ostanut tontin, mutta jotkut vain tekevät pitkän vuokrasopimuksen ja maksavat talon rakentamisen, jotta saavat mieleisensä.

 

Abdy poikkesi tuomaan uuden letkun kaasupulloon, kun vanha oli aika laho. Juteltiin nettiasioista ja hän kertoi, että Bahilla onkin jonkinlainen monopoli alueella eli hän vastaa kuvernöörille että hommat pelittää. Nämä nuoret kaverit, jotka pyrkivät bisnekseen mukaan, eivät omaa samanlaisia oikeuksia. Huonoa hallintoa, jota meillä Suomessakin esiintyy juuri tässä asiassa. Meillä Soneralle, Elisalle, DNA:lle ja muille rosvoille on annettu jonkinlaisia etuoikeuksia ryöstää alueilta, myös kunnilta, rahaa kaikenlaisilla kaapelikoiruuksilla ja keinoilla pakottaa asukkaat yhden systeemin käyttöön. Ei mene kauaa kun EU panee tämän asian kuntoon. Pitänee soittaa taas Barrosolle.

 

Abdy soitti hetimiten ja kertoi että vuokraemännällä on jo puhelinlinja ja hän oli luvannut järjestää sen tänne. En kyllä ymmärrä miten se voi tapahtua kadun ja kanavan poikki, mutta katsotaan. Sen kautta voin ehkä saada 1 megan linjan ilman että muut käyttäjät hidastavat sen tehoa iltapäivisin. Alustavasti kerroin, että olen halukas asumaan tässä kämpässä ensi talven ja emäntä oli luvannut että saan jättää kamojani tänne. On selvä merkki siitä, että muita halukkaita vuokraajia ei ole!