Narvassa hoitoa hakemassa

Pamag on pikku matkatoimisto, joka on erikoistunut Baltiaan ja Puolaan. Sitä vetää äiti Ulla ja poikansa ”Kipris” ja ihan kivasti touhuavat. Pitävät hyvää huolta mummoista ja papoista jotka hoivapaikkaan Narva-Joensuun kylpylään matkaavat.

 

Yövyin systerin luona Ala-Tikkurilassa, josta matkasin busalla keskustaan. Oli jännää havaita, että nykyisin joka pysäkillä heilutetaan kättä selvästi bussille, sillä kuskeissa on niin monen kansallisuuden edustajia, että merkkien pitää olla selviä. Toisin oli silloin kun asustelin Hesassa 34v. Mutta ei ollut kuskien puhe slaavilaisittain murtavaa, kuten nyt tässä hienossa kaasubusassa. Tapani mukaan piti heti lohkaista, kun kyytiin nousi naispari mukanaan kuljetuskärry, että ”taidan saada matkaseuraa Jätkäsaareen asti”. Sovimme että kuljemme yhdessä vaihdon, sillä hekään eivät omanneet vahvaa rutiinia. Niinpä teimme vaihdon Kaisaniemessä. Sattui mukavasti että Ulla ja Kipris tulivat samalla kertaa ysin ratikkaan.

 

Laivassa istuin baarissa, jossa viihdykkeenä oli karaoke. Muutama mies lauloi useamman kappaleen, yksi heistä oikein hyvin. Sitten pari lasta yritti, ei kovin hyvin, mutta tärkeää onkin saada esiintymiseen rutiinia. Laulutaito varmaan kehittyy, kunhan uskaltaa yrittää.

* * *

Virossa

Bussimatkalla ihmettelimme, miten paljon oli myyrien tekemiä multakasoja tienvarsilla. Ensi vuonna on vahva pöllökanta ja kun se vahvistuu, loppuvat myyrät ja taas petolinnut vähentävät munintaa ja poikasia. Kierto on ikiaikainen.

 

Joutsenia näkyi iso parvi pellolla ja ilmassa lenteli kurkiaura ja hanhiparvia. Kevät on pitkällä täälläkin, mutta varjopaikoissa oli vielä lunta.

 

Käytiin katsomassa Narvaa eli rajajokea, jota pitkin kuulemma ajaa jatkuvasti partiovene, jota ei juuri silloin näkynyt. Oli juttua tietysti tästä nykytilanteesta ja kuulemma aamun Hesari oli kertonut, että Viro on nostanut armeijansa valmiusastetta.

 

Saimme ”kantakortit” joista ilmenee kunkin hoitojen aikataulu. Aluksi oli verenpaineen mittaus ja muodollinen lääkärintarkastus, jolla halutaan varmistua, että hoidot sopivat kaikille. Kyseli tohtoritäti mm metallista kropassa, sairauksista ja kolotuksista. Hän ei juuri osaa suomea, mutta ilahtui kun heitin muutaman sanan vajaata venäjääni. Ei siitä paljon ollut apua, koska en osaa lääketieteen sanastoa, mutta tulin ulos tarkastuksesta nopeammin kuin muut. Olen kai keskivertoa terveempi?

 

Ulla sitten auttoi ja selvensi hoitojen suoritustapaa ja sitten vaihdettiin joitakin. Se oli mahdollista, kun hoidoilla ei ole suurta lääketieteellistä merkitystä. Osa on vain hieronnan tapaista olotuntojen kohennusta. Kerron niistä jos on jotakin vaikutusta. Menee varmaan suurelta osin henkisen virkistyksen puolelle. Kun olin jonon alkupäässä, sain hoitoajat hienosti yhteen sovitettuina, ettei tarvitse vahtia useaan otteeseen, vaan hoidot on nippuna.

* * *

Osui hollille niin hyvä kirjoitus, että panen linkin tähän. Lukekaa myös kommentteja siihen

http://timo-vihavainen.blogspot.fi/2014/03/venajat-pysyvat-erillaan.html?spref=tw