Lemmensurujen lepotuolit

Otsikko on pantu tahallaan provosoimaan ja hakukoneita varten. Tuli taas mieleeni lukemattomat lemmentarinat, onnettomat ja jotkut onnistuneet, Luxorista ja muualtakin. Norjalainen Igrid, joka on asunut parikymmentä vuotta Luxorissa pientä hostellia pitäen, kertoi monista karuista naiskohtaloista, joiden uhrit ovat menettäneet ensin sydämensä, sitten rahansa ja saaneet risan sydämen peräänsä heitettynä. Tunnen muutaman onnistuneen parisuhteen mutta niihin heittäytyvän pitää tietää ja osata jotakin. Kysyvälle järjestyy neuvoa ja apuakin. Helpommissa tapauksissa tarjoamme henkistä avantoa, jossa unet ja unelmat karisee.

Mikä mua vaivaa?

Kuvitelkaa että hukkaatte kännykkänne monta kertaa päivässä. Se on lopullisesti poissa, varastettu. Katosi nimet, numerot ja kalenterit. Mukana menee avaimet ja kukkaro, mitään ei jää jäljelle. Onneksi löytyy vanha muistikirja, josta palanen kerrallaan saa asioita selville, mutta sen selaaminen on rasittavaa, varsinkin muistikirjalle, jonka sivut alkavat repsottaa. Niitä muistikirjoja ei aina ole, ainakaan vanhustetaloissa.

Äitini joutuu joka päivä laskemaan, että hän täyttää kolmen vuoden päästä 100v ja se jaksaa häntä itseään aina ihmetyttää. Tänään hän totesi minulle, että älä tule näin vanhaksi ja se lienee hyvä neuvo. Sen ydin on että noin vanhana on toisten armoilla ja sitä ei kukaan halua. Äitiä nauratti kun sanoin että hyvinhän sulla menee kun vielä itse syöt ja käyt vessassa. Vaihtoehto on aika karsea.