Pyhän Yrjön Koptiluostarin kannatusmarkkinat

to 11.11.2010

Parturi-Malak kutsui mukaansa koptien "herättäjäjuhlille" jonka nimen annoimme vasta paikan nähtyämme. Olihan varsinaiset markkinat.

Paikka on nimeltään Resegat ja sijaitsee lähellä Isnan kylää. Sinne pääsee linjabussilla, joiden keskuasema on ihan rautatieaseman vieressä. Systeemi toimii niin, että alueella vain kysellään, missä on halutun suunnan pikkubussi. Jälkeenpäin kuulimme, että sieltä voi ottaa linjabussin vaikka Assuaniin, joten reissu Edfuun onnistuu myös paikalliskyydillä ja edullisesti. Paikalla toimi harmaakaapuisia järkkäreitä, jotka ohjasi ihmisiä, ja hoiti kollien lastausta katoille. Aika pian pikkubussi täyttyi ja matka alkoi.

Kulku kävi Horus sillan kautta ja reitti kääntyi Assuanin suuntaan seuraten kastelukanavaa. Suhattiin paikallisen tavan mukaan kovaa. Tiellä oli myös tavan mukaan zikzak ohjauskaiteita, joiden avulla vauhteja yritetään hillitä, aika turhaan. Asvaltissa on säännöllisesti myös töyssyjä, joilla näitä himokiitäjiä yritetään hillitä, kaikki turhaan.

Kanavan reunaa paineltiin, oikealle jäi sokeriruokoviljelmiä ja köyhien surkeita savitiiliasumuksia. Matkalla ylitettiin useita kapearaiteisia kiskoja, joilla joskus on kulkeneet sokeriruokojunat. Ilmeisesti eivät enää kulje, sillä raiteet ovat huonossa kunnossa ja tukossa hiekasta.

Näissä pippaloissa oli väkeä todella paljon. Näimme yhden "telttakylän" jossa täytyi olla yösija ainakin 10 000 ihmiselle. Se oli usean hehtaari laajuinen ja teltat olivat kankaalla rajattuja metallirunkoisia pikku halleja, joissa sisällä oli kaasukeittimet ja vesikanisterit. Vettä myytiin aasinrattailta 20 L kanistereissa. Polttopuukauppaa käytiin leirin ulkoportilla. Polttavat tuoretta puuta nuotioissaan, eli mahdollisimman saastuttavaa touhua.

Koptien uskomusmaailmassa Pyhä Yrjö on tärkeä. Vanhaan luostarikirkkoon menimme. Seinillä on looseja verhoilla peitettynä ja Malak vahvisti arvaukseni, että rukouskoppajahan nuo. Käytävän perällä oli vitriini, jossa "pyhä ykä" tappaa lohikäärmettä keihäällä. Porukka siinä suuteli sormiaan ja painoi ne sitten lasiin. Ihmettelimme, että kenelläkään naisella ei ollut liinaa päässä, vaan kaikki paljain päin. Kysyin varmuuden vuoksi saanko pitää aurinkohattua päässäni ja se oli ihan ok.

Sitten menimme messuravintolaan, joka ei paljoa poikkea meikäläisestä. Meille järkättiin erillinen pöytä ja uudet tuolit. Heti tuli pöytään myös muutama Malakin Ystävä. Tilasimme Fantat ja maksoin ne heti. Ilmeiseti oletusarvo oli, että olisin maksanut myös heille heti perään tilatut cocikset. En maksanut.

Kuulimme, etä nämä pippalot kestävät 10 päivää ja väkeä on tullut koko Egyptistä, Alexanriasta Assuaniin. Lienee kopteille kovin tärkeä homma kokoontua kerran vuodessa omiin porukoihin ilman islamin paineita. Paikka on Ylä-Egyptin suurin koptikeskus, mutta luostarin rauhaa ei tässä tilaisuudessa voinut kokea. Pojat tosin vakuuttivat, että joka sunnuntai voi siellä vierailla ja silloin on meno rauhaisampaa.

Paluumatkalla kauhistelimme, että nuoret miehet olivat uimassa kanavan saasteisessa vedessä ja uhmaavat bilhartsija-tautia. Onko uhmaa vai tyhmyyttä?

Bussimatka maksoi mennessä 10LE/nenä, mutta tullessa enemmän. Bussi tosin ajoi kumman lenkin ja tuli ihan eri paikkaan mistä lähdettiin. Otettiin paikat linjataksista, kierrettiin pitkä matka, joka kuitenkin päätyi tutulle sairaalakadulle. Siinä pois uuden kaupan edessä ja eikun ruokaa ostamaan.