Puhujien eroa, politiikan eroja 18.1.2014

 

Kun eilen kuuntelin taitavan puhujan, Barak Obaman puhetta, melkein uskoin että hän puhuu totta. Vain peruskriittinen asenne jarrutti uskoa. Nyt katselen Syyrian opposition johtajan kiihkeää polotusta, joka ei vakuuta, vaan pelottaa ja surettaa.

 

Tällaisilla asenteilla ja puheilla ei voida saavuttaa minkäänlaista tulosta missään neuvottelussa. Asiantuntija selitti, että puhe oli tähdätty vain Syyrian sisäiseen käyttöön eikä sillä pyritty vakuuttamaan muita kuin omia tukijoita. Onnistuikohan se? Sama tavoitehan oli Obamalla, mutta hän ei kiivaillut ja puhunut tyhjiä fraaseja.

 

Jos puheella haluaa vaikuttaa, se pitää kohdistaa kuulijoille, heidän ajatus- ja kokemusmaailmaansa. Olen itse kerran onnistunut pitämään lyhyen puheenvuoron valtuustossa, jolla oli vaikutusta päätökseen. Mutta se oli poikkeus ja melko pieni raha-asia, mutta tärkeä periaate.

 

Syyrian rauhanneuvotteluista tulee vaikeat ja pitkälliset. Kapinapuolella ei tunnu olevan mitään ohjelmaa eikä visiota, miten sitten edetään, jos/kun Assadin hallinto kaatuu. Sama juttuhan vaivasi kaikkia ”arabikevään” kumouksia. Näkemystä puuttui, koska puuttui myös kokemusta valtion hallinnosta ja yleensä politiikasta. Pitää olla puolueita, joilla on ohjelma ja sille kannatusta. Ja sen jälkeen kykyä neuvotella ja löytää kompromisseja. Maan johtaminen on vaikeaa.

 

Turvaneuvoston teeskentely

Kerrankin olen Lavyrovin kanssa samaa mieltä, sillä onhan naurettavaa, että Syyrian rauhanneuvottelun kutsu ei koske naapurimaa Irania, mutta samaan pöytään on kutsuttu Australia, Mexico, Indonesia, Korea, Brasilia jne joilla tuskin on suurta vaikutusta asioihin. Ban Ki Moon kutsui Iranin, mutta turvaneuvosto perui kutsun, typerää. Rauhaa ei voida saada ilman Irania.

 

* * *

Pakistanista kuuluu pelottavia uutisia, sillä armeijaa kohtaan on tehty rajuja iskuja. Jotkut poliitikot ehdottavat siellä, että hallituksen pitää aloittaa neuvottelut talibanien kanssa, jotka ilmoittivat tehneensä iskut. Pelottavaa on se, että nämä kahelit terroristit voisivat päästä jonkinlaiseen asemaan maan hallinnossa. Pitää muistaa että Pakistanilla on valmis ydinpommi ja kun toisaalta muistetaan että juuri talibanit räjäyttivät täysin järjettömästi ikivanhat buddhapatsaat Afganistanissa, heiltä voi odottaa ihan mitä tahansa.

 

Pakistan on muutenkin heikko valtio, epävakaa ja ristiriitainen. Poliittiset murhat ovat perinne ja pari sukua pyörittää suurimpia puolueita jotka taistelevat vallasta. Tekaistuilla syytteillä maanpetoksista on taannoin hirtetty entisiä pääministereitä, salamurhattu puoluejohtajia kesken vaalikampanjaa jne. Muistamani mukaan Bhuttoja on kohdeltu kaltoin useammin kuin vastapuolta.

 

* * *

Algeriassa on tulossa pressanvaalit ja ehdokkaiksi pyrkii vanhan kaartin äijiä. Nuori sukupolvi haluaisi eroon koko vanhasta jengistä ja nuoria on paljon, niin kuin kaikissa ”arabikevään” maissa. Politiikan puheet ovat julistusta, paperista luettua ”ropakantaa”.

 

Samaa vanhakantaista sanahelinää edusti Egyptin väliaikainen pressa Adly Mansour, joka uhosi uuden perustuslain virallisessa vahvistuksessa kaikenlaista kaunista demokratiasta, vapaudesta ja edistyksestä. Kun muistaa että samaan aikaan on pidätettynä useita journalisteja, vankilasssa ilman syytteitä ja mahdollisuutta puolustautua ja saada reilua oikeutta.

Sen sijaan Mursi on näytetty syytettynä häkissä oikeudessa, joten joitakin asioita käsitellään, aina sisäpolitiikan tarpeiden mukaan.

 

Libyassa on taas menossa konflikti eteläosan Saharassa. Epäselvät uutisjutut kertovat niiden heijastelevan kapinoita malin ja Sudanin alueella. Samaan aikaan itäosan öljykenttiä hallitseva porukka pitää viennistä saatuja rahoja vain oman alueen käyttöön ja siitä riidellään.

 

Maailman nuorin valtio Etelä-Sudan on sekasorrossa, koska maan heimot tappelevat verissä päin jo monetta kuukautta ja syynä on tietysti öljytulot ja niiden jako. Kauniit puheet, kun maan itsenäisyyttä puolisen vuotta sitten juhlittiin, on unohdettu. Uuden maan hallinnon perustaminen apävakaissa oloissa on todella vaikeaa ja osaamista puuttuu ihan kaikilla sektoreilla.

 

Hieno juttu että Pekka Haaviston kokemusta käytetään

http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/65768-pekka-haavistolle-rauhantyon-johtotehtava-tilaisuus-ratkaista

 

Näissä oloissa en haluaisi olla vaikkapa EU:n ulkoministeri ja hyvästä syystä nykyministeri Margaret Ashton ei enää halua jatkaa. Oliskos Tuomiojan Ekillä kanttia, tuskin?