Juttelin pari kertaa tutkija Reine Leinosen kanssa, joka on seurannut ötököiden pesintöjä ja erilaisten keinopesien toimivuutta. Asiaa on tutkittu muualla Euroopassa jo vuosia, sillä pölyttäjistä on puutetta. Hän valmistelee väitöstä aiheesta, siis on vuosia paljon tietoa kerännyt.

Ötökät pesivät yleensä noin 12 cm syviin reikiin, joiden läpimitat vaihtelevat, mutta ovat yllättävän pieniä, sillä nyt suositus on käyttää porana 4-6-8mm teriä ja samaa luokkaa olevia korsia. Siksi keinopesään pitäisi hankkia myös järviruokoa, sillä se sopii ja kelpaa siivekkäille.

 

Korren pohjana pitää olla luonnon oma muoto eli solmukohta, sillä pistiäinen ei suostu muuhun. Se täyttää munillaan ja niiden suojuksella koko korren pätkän, eli pikkuötököitä tulee yhdestä pesästä kymmeniä.

 

Joissakin tapauksessa pesäksi on kelvannut myös isompi putki, mutta siihen hyönteinen joutuu tekemään enemmän hommia saadakseen sen turvalliseksi ”poikasilleen”. Mikä on hyöteisen jälkikasvun nimike?

 

Poranomistajalle ja koivupöllejä helposti saavalle on helpoin tapa tehdä kymmenittäin ötökkäpesiä poraamalla parikymmensenttiseen koivupölliin eri kokoisia reikiä runsaasti. Reikien syvyys 10-18 cm, ei läpi pöllin. Ennen kuivatusta pitää sivellä pöllin päät puuliimalla, jotta se kesällä ei ime sadevesiä. Siis koivupötikkä otetaan silloin kun se ei ole haljennut ja kuivumista edistääkin ne poranreiät. Kuori jätetään päälle eikä lippaa tarvita.

 

Korsien pätkimisessäkin on omat kikkansa, sillä pistiäinen ei huoli risaa putkea ja siksi vain sakset tai puukko ei ole paras mahdollinen valmiiksi kuivaan korteen. Tutkija on havainnut parhaaksi välineeksi järviruokojen katkontaan sähkömiehen johtoleikkurin, joka ei riko putkiloa. Koiranputkien tuoreena leikkaaminen hyvin terävällä veitsellä tai sekätöörillä toimii hyvin, kun putki ei halkea.

 

Pistiäispöntön huolto on tärkeä, sillä linnut tuhoavat niitä, ellei sitä nokkimista estetä ja siksi tutkija onkin kerännyt pönttönsä talvisuojaan. Mutta jos olet valmis tekemään aina uusia on sekin parempi kuin ei yhtään pönttöä. Silloin pöntöt saattavat olla vain yhden kesän ilo. Jäi kysymättä asia mutta oletan, että samaan korrenpätkään ei uudelleen pesitä. Maitopurkkiviritys kelpaa uudelleen muutaman vuoden, mutta uusia on kiva ja helppo tehdä, varsinkin jos omistaa marjamaita, pensaita tai hedelmäpuita.

https://www.google.com/search?q=%C3%B6t%C3%B6kk%C3%A4p%C3%B6ntt%C3%B6&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=QlILUv8ehMbiBNuJgPAF&ved=0CEQQsAQ&biw=1280&bih=632

Tutkijat ovat todenneet nämä yhdistelmäpöntöt parhaiksi ja niitä sitten kannattaa suosia jos on vakavasti pölyttäjien suosija. Lasten luontoharrastuksen herättäjäksi sopii maitotölkkiviritys hyvin, mutta siihenkin pitää valmistautua syksyisin. Pönttö kannattaa virittää paikalleen hyvissä ajoin huhtikuussa.