Ilmasto muuttuu liian nopeasti
 
Nappasin osan HS:n uutista tähän, tässä linkki juttuun.
http://www.hs.fi/ulkomaat/Maapallon+riskirajoista+osa+on+jo+ylitetty/a1305574103322
 
Mannerjäätiköt sulavat, Afrikka aavikoituu, viidakot tuhoutuvat ja kalakannat hupenevat. Merien pinta nousee, tulvat ja kuivuudet toistuvat. Viidesosaa selkärankaisista uhkaa sukupuutto, koralliriutat ovat pienentyneet liki 40 prosenttia vuodesta 1982. Kasvihuonepäästöt voivat kaksinkertaistua 50 vuodessa. Vesi- ja kalanäytteistä 90 prosenttia sisältää torjunta-aineita.
 
Näistä olenkin usein kirjoitellut ja puhunut. Nyt kyllä pessimismi lisääntyy. Kunpa nämä typerät jenkit, kiinalaiset ja heidän mukanaan kaikki jatkuvaa kasvua haaveilevat lopultakin heräisivät tosiasioihin nopeasti. Nyt kun 4 tärkeää kynnystä on ylitetty, toiveet pallon pelastumisesta heikkenevät. Toki pallomme jotenkin selviää, mutta ihmiskunta saattaa hävitä tai ainakin joutuu kovaan kyytiin.
Muutos tulee olemaan niin raju, että siitä selviävät vain nykyisin takapajuisiksi luokitellut pienet ihmisryhmät. Luen parhaillaan kirjaa AMAZONIA, jonka ovat kirjoittaneet Jukka Salo ja Mikko Pyhälä jo 1991. Siinä he kertovat pienistä kansanryhmistä, jotka pakoilevat ”sivistystä” eli valkoisia viidakkoon tunkevia.
 
Juuri on ”löydetty”myös Indonesian vuoristosta heimo, joka on halunnut pysyä muista erossa. Nämä kansansirpaleet voivat ehkä helpoiten selvitä niistä mullistuksista jotka murskaavat kaiken sen elämänmenon, josta nykyinen länsimainen väestö on riippuvainen. Ja tuo ”länsimainen” pitää myös sisällään kiinalaiset, intialaiset ja kaikki muutkin kansat, jotka autoilla ajavat.
 
Voisi olla että jotkin syrjäiset saarien yhteiskunnat voisivat selvitä, mutta useilla on uhkana meren pinnan nousu. Afrikassa on myös heimoja, jotka elävät primitiivisissä oloissa ja voivat ehkä jatkaa normaalia eloaan vaikka ”lännen” systeemit romahtavat. Samaan tapaan voisi jokin yksittäinen paimentolaisten ryhmä Siperian pohjoisreunalla selvitä.
 
Tämä ajatus perustuu siihen, että nämä kansat perustavat kaiken elämisensä eloon sopusoinnussa ympäristön kanssa. Mutta tietysti sekin on vaarassa, kun eläinkunta, kalat ja linnut kärsivät ja kuolevat sukupuuttoon. Ilmansaasteet ja sateiden puute tai liika sade vaikuttaa voimakkaasti myös kasveihin ja jos metsien tasapaino horjuu, koko elonkehä on sortumisen vaarassa. Kaikki riippuu kaikesta, mikään osa ei selviä ilman toista.