Klo on nyt 21.55 kun avasin koneen ja tätä naputan. Päivi kertoi eilen käyneensä kuuntelemassa katolisen kirkon messun pitkäperjantain meiningissä. Ei ollut tajunnut puheista juuri mitään, vaikka menot oli osin tuttuja.

Abdy kävi jutustelemassa solarpower-systeemien rakentelusta, josta hän on innostunut nyt, kun on paremmin aikaa. Olen siitä aina välillä puhunut, mutta se on jäänyt taka-alalle, kun on ollut kiireisempiä asioita. Esiin on noussut Brasiliassa kehitelty köyhän mutta nokkelan versio ”tyhjiöputkikeräimestä”, jossa käytetään tyhjiä muovipulloja vesiputken ympärillä. Siinä ei synny ihan tyhjiötä, mutta kuitenkin tila, jossa lämpö viihtyy pitempään eikä pääse karkuun ja näin lämpö kerätään tehokkaammin.

http://www.youtube.com/watch?feature=endscreen&v=faMl8r6uEmU&NR=1

Olemme katsoneet paljon videoita jenkkilän pellepelottomien omia versioita, joissa kaikissa on sama periaate lämmittää käyttövesi auringon säteillä. Kysyin tänään miksi ei tätä asiaa ole täällä otettu ollenkaan huomioon, varsinkin kun aurinkoa on ihan liian kanssa tarjolla koko vuoden. Abdy oli vähän hämillään ja tunnusti että täällä ollaan kovasti jälkijunassa. Syynä on tietysti se, että sähköä saa niin halvalla.

Ehdotan että hän tekisi ensimmäisen version tällä brassien viritelmällä, jolla todistaisi ensin itselleen että homa toimii. Se on halpa tehdä ja toimii ihan varmasti, väitän. Kun se eka versio on tehty ja hankittu hiukan kokemusta, voisi seuraavaksi tehdä keräimen kupariputkilla ja siihen lisätyillä siipilevyillä, jotka levittävät keräimen pinta-alaa ja keräävät lämmön putkeen. Hommassa on paljon pieniä teknisiä yksityiskohtia jotka pitää ottaa hanskaan, ennen kuin voi ruveta ideaa levittämään ja myymään. Tuntuu vain siltä, että sähkön halvan hinnan vuoksi laitteen takaisinmaksuaika venyy liian pitkäksi, jonnekin 8-10v tienoille ja se on tälle markkinalle liikaa. Ihmisillä ei ole varaa investoida.

Sattui sopivasti taas sähkökatko, ja menimme katolle asiaa pohtimaan, kun muualla ei nähnyt mitään, siellä sentään tähtiä. Kun sitten taas valo palasi lamppuihin, olikin esillä toinen asia: miten kiinnittää seinään pystyyn kannatinkiskot, joiden varaan sitten tulee paikallinen ”sovellan” versio. Kerroin työjärjestyksen ja mikä on tärkeää, mutta Abdylle tuotti hiukan vaivaa jopa kiskojen paikan määritys, joten totesin että letsgo-mä jeesaan. Ja niin sitten vietin lauantai-illan Tayip-veljen tulevassa elukka-apteekissa ohjaten kiskojen asennusta seinälle. Kaiken tärkein varuste eli vesivaaka puuttui (tietenkin) ja sitä sitten haeskeltiin puolisen tuntia ennen kuin homma käynnistyi. Loppu sujui helposti, kun serkkupoika toi vatupassin. Taas oli suuri apu mun ruuvinvääntimestä, jota on käytetty tosi paljon.