Landet kaupungissa

 

Maanantaina kun oli eläkepäivä, halusi Annukka käydä tankkaamassa taloutta ja lähdin mukaan. Apumieheksi lähti Abdy ja ajettiin siis komeasti sillan kautta ja isolla autolla. Ruokakauppa ja Kodin Anttila eli Abu Nahkran putiikki oli ohjelmassa ja tietysti piti käydä automaatilla nostamassa vuokrarahat ja lopuksi vielä viinikioskille. (Korotetut hinnat, Obelisk 55 ja hyvä votka 40) Ihan lopuksi piti käydä moikkaamassa tri Aymania Feirusin apteekissaan mutta se oli sulki. Samaten oli Medinakatu ja monet muutkin kadunpätkät sulki. Jotain poliisin turvallisuushullutuksia taas.

 

Hajahuomioita kadulla tuli tehtyä. Hymyilytti katsellessa kovin rohkeita haaremihepeneitä näyteikkunassa, kun siihen veti kädestä mustiin puetun äitinsä noin 9v. tyttö ja näytti sormella mistä hepenistä hän pitää. Toinen oli rohkea sexiyöpaituli ja toinen niin pienet bikinit, ettei sellaisia näe kuin Rivieeralla. Äitinsä oli niin paksu ettei ne hänelle sopisi, mutta pikkuneiti oli kiinnostunut. Olikohan islam-kasvatus mennyt pieleen? No, kotona haaremissa voi toki olla mitä vain, mutta vahva kaksinaismoraalinen vire tässä on. Kaupallisuus ei oikein istu tähän saumaan. Tarkistin että kaupassa oli sentään naismyyjä, kun sinne pistäytyi toinen ostajapari, nuorella housuasu ja vanhemmalla musta mekkoasu, jonka nimeä en nyt muista. Olihan kaupassa myös muuta myytävää, mutta ikkunan asut oli kuin Berliinistä.

 

kuvat%20tikulta%202012-13%20099.jpg

 

Kuva ei liity päivän tapahtumiin vaan on muisto ajalta jolloin menossa oli poliittinen kamppailu Muban kaatamiseksi. Taideopiskelijat ovat taitavia propakanda-maalareita myös.

 

 

Tunnin sisällä näin kaksi kypärää mp-kuskeilla ja se on edistystä. Toki niitä ilman näin varmaan toistasataa. Ja ainakin kolme ajoi väärään suuntaan. Meillähän on sanonta, että se on sakkokaista, mutta se ei päde Egyssä. Liikenteen valvontaa ei käytännössä ole.

Ja ajokortti on vitsi. Ilmankos taas pelotti kun kuski ajoi kovaa ja vastaan tuli kaikenlaista pujottelijaa. Ylinopeus on tuntematon käsite, talla pohjassa mennään.

 

Jotain uusia tai ainakin maalattuja taloja on noussut, eli rakentamista tapahtuu. Entinen tyhjä kenttä Feirusin takamaalla tv-kadun varressa on melkein täynnä yksittäisiä talonrunkoja. Yksi isompi turistiryhmä, noin 35h tuli ruokakauppaan samaan aikaan ja myöhemmin näkyi toistakymmentä vossikkaa letkassa eli turismi virkoaa ehkä hiukan.

 

///     vuodatus ei nyt juuri käsittele kuvia, joten pelkkä texti saa kelvata

Uusi reissu seuraavana päivänä, nyt tukanhuoltoa ja jalkahoitoa. Parturissa soi äänite, kaunista laulua, kiva melodia ja letkeä rytmi jossa vuorotteli mies, nainen ja lapsi. Piti oikein kysyä oliko rytmimusaa, iskelmää. Ei ollut vaan koptikirkossa äänitetty osa kirkonmenoja, rukouksia. Egyptissä molemmat uskonnot soveltavat samantyylistä ”musaa” eli uskonnollista muzakia joka usein soi taustalla autoissa ja jopa kioskeissa tai kahviloissa.

 

Annukan ja minun, molemmat huonojalkaisia - minä ehkä tilapäisesti mutta A pysyvämmin - teimme matkan veneellä wb-Sonesta, sillä näin jäi käveltäväksi vähemmän. Minulle juuri sopiva päiväannos harjoitusta. Reitti oli hiukan erikoinen, sillä rannasta oli kulku hotellin aurinkoterassin ja ruokasalin kautta. Hotelli elää jotenkuten, sillä ruokailijoita oli kolmisenkymmentä ja aurinkotuoleja oli käytössä parikymmentä.

Taxiyrittäjä Mahrus käveli vastaan heti Sonesta-hotellin ulkopuolella. Vaihdettiin kuulumisia ja hän valitti että elämä on todella tiukkaa ja köyhää. Annukka otti heti kyydin ja pelasti tämän päivän.

 

Useampi erikoisalus oli laiturissa. Niissä on keula- ja usein vielä peräpurje, kai enemmän tunnelman vuoksi. Yksi näytti ihan uudelta, muodoissaan modernilta ja Ranskan lippu liehui mastossa. Meitä kuskannut vene kuuluu kuulemma hepulle joka omistaa myös African-ravintolan ja pitää tällaista laivastoa, kai parikymmentä rautavenettä ja kuskit vain renkeinä. Maksoin ees-taas matkasta ja kuskin 1,5 tunnin odotuksesta 60LE. Taxiksi otimme tutun pitkän ukko Alin, joka on kuskannut meitä jo lukuisia kertoja. Tällaisen tutun kuskin kanssa ei tarvitse joka kerran sopia hintaa etukäteen, kun se on kerran selvitetty. Matkalla pysähdyttiin hiukan kaupoissa ja lopuksi kävin moikkaamassa Risu-Ahmedin, joka oli jo useammin kysellyt milloin tulen. Näin myös aika hurjan turistikyydin, kun nuoripari istui tiukasti peräkkäin mp:n kyydissä, kuski lisäksi. Pojalla vielä painava reppu takimmaisena ja hän istui tarakalla, joten takapainoa oli melkoisesti ja mopo jo hiukan meinasi keulia.

 

Kävin vielä Hannun asialla Jaban eli naapurin luona, jossa tavanmukainen Aishan tarjoama teemuki kädessä kuuntelin hänen talonlaajennus-suunnitelmiaan. Niistä eri juttu vielä kuvien kanssa. Aisha on niin itsenäinen ja länsitapoihin tottunut, että tuli heti paiskaamaan kättä vanhalle tutulle. Sitähän ei juuri Luxorissa tehdä, siis nainen kättele miestä. Todella söpö pariskunta ja 5 lasta, joista pienimmät paarustivat jaloissa.