Lähdin hiukan puolikuntoisena kävelemään, kun ruokavarasto oli kuihtunut. Matka kävi roskiksen kautta, kuten usein ja siitä kohti Sairaalakatua. Siellä appelssiinimehua hiuviin, että saa vitamiineja, nyt 3LE muki. Siitä kun lähdin edelleen kohti ruokakauppaa, osui silmiin tuttu hahmo katukioskilla.  Hollantilainen Marjolei Apeldorn siinä osti lounasta. menin juttelemaan ja kuulin, että hän hakee ostajaa tontilleen West Bankilla, sillä hän haluaa pois maasta. Hänen nyt 18v tyttärensä Sara on juuri lopettelemassa kouluaan, on lopputentit menossa. Heti kun ne on selvitetty, he lähtevät tammikuussa Hollantiin. Syyksi hän kertoi epävarmuuden mikä nyt vallitsee. Koska Saralla on kaksoiskansalaisuus, voisi syntyä tilanne että häntä kielletään matkustamasta, jos nämä heidän pelkäämät vanhoilliset voimat saavat vahvat asemat hallintoon. Kaikenlaisia huhuja liikkuu ja he haluavat olla varmalla puolella. Jos tilanne sallii, voivat aina palata. Heillä ei ole omaa asuntoa, vain se tontti.

Katselimme siinä kioskilla, kun kaveri valmisti eväsleivät. Hän heitteli peltiseen pieneen vatiin falafelia, salaattia, papuja ja montaa laastua maustetta, myös sitruunaa ja suolaa, kaiken hän musersi muusiksi meilläkin tutulla terästyökalulla. Tätä tahnamaista sotkua sitten heitellään nopealla kädenliikkeellä lusikalla niihin leipätaskuihin. Yhdestä leivästä tulee 2 taskua ja 2 leipää = 4 taskua maksaa 2LE. Se riittää aikuiselle kovasti lounaaksi, eikä ole kallis ateria.

Sitten ruokaostoksille TV-kadun KS-Marketiin.  (Annan sille nyt nimen joka on kopio kotoisista S ja K-marketeista, yhdessä siis SK)  Olkoon tästälähin Sairaalakadun kauppa nimensä mukaan Forty ja samoin Omar Medinakadulla. Tällä SK-Marketilla kun ei ole meikäläisen kirjaimilla nimeä). Palvelumarketin nimen ne kaikki ansaitsevat sillä niissä on tiski, jossa myydään lihat ja makkarat sekä juustot, halvat ja salaattitarpeet, kuten oliivit. Aika korillisen keräsin ja nyt oli niitä kauraryynejäkin, joita olen kaivannut. Pitäisi puuron kupsyä nyt minuutissa.

Juuri kun minun ostokseni oli saatu läpi kassan, pimeni koko kassajärjestelmä. Kassapoika sanoi ettei voi ottaa maksua, kun kone ei pelaa. Odoteltiin varmaan kymmenen minuuttia ja kovasti ukot hääri ja kopeloi koneita. Siihen tuli kaveri jonka nimilapussa luki D.Data Service, mutta hänkin oli pihalla. Lopulta sitten järjestelmä saatiin bootattua ja minunkin tavarat jouduttiin käsittelemään uudestaan, Jouduin purkamaan hyvin sovitellut kamat repusta ja taas kävi niin, että jouduin ottamaan lisää muovipusseja, joita edellisessä lastauksessa onnistuin välttämään. Siinä minun takana jonossa oli brittileidi ja hän piti huolta etteivät paikalliset päässeet kiilaamasasn. Useampi yritti ja selitteli kovasti, mutta me olimme tomeria. Korillinen tavaraa, hedelmiä, soppatarpeet, jauhelihaa, ryynit jne maksoi 82,35LE. Niillä pärjäilen useita päiviä. Vain munat ja jugge unohtuivat.

Siinä kassajonossa seisoessa oli aikaa katsella muita ja hymyilytti noin 7-8v. poika, joka oli kaupassa ison veljen hoivissa. Nappula oli puettu liituraitapukuun, jossa vielä lisänä harmmaat liivit ja rusetti kaulassa. Oikein keikarin vetimet nappulalla. Kyllä pitää olla turhaa rahaa kun tollaista teetetään.

Niin siinä sitten kävi, että unohdin sen pikku muovikassin, jossa olin kiikuttanut sieltä kioskilta sen lounasannoksen siihen kassalle. Huomasin sen vasta kun tulin saman kioskin ohi. Eikun uusi satsi, saipahan joku ilmaisen lounaan. Sairaalan portilla oli kuuman ruuan myyntikärry,  jota katselin uteliaana. Sillä höyrystettiin bataatin paloja ja siitä suoraan sai eväät mukaan. Ei varmaan maksa paljoa, en kysynyt mutta veikkaan että annoksen saa 0,5LE. Kyllä tässä maassa halvalla tulee toimeen, mutta niin sen on pakko toimiakin, kun työttömiä on 40% ainakin, nyt varmaan 60%. Valtio tukee niitä hyviä leipiä, joita saa 10 kpl/2LE. Niitä on pakko hakea joka päivä, sillä ne menettävät makunsa yön yli. Siksi näitä kansanleipomoita, jotka eivät muuta tuota, onkin melko tiheässä.