Arvi Perttu

Tarjosin tänään Karjalaisen juttua Venäjän ja Krimin tilanteesta. Vastaus oli seuraava:
"Hei, pohdimme kovasti kirjoituksenne julkaisemista. Se kiinnosti meitä kovasti. Totesimme kuitenkin sen olevan - ainakin tässä vaiheessa - niin räväkkä, että se lisäisi liikaa huolta lukijoiden mielissä."
Tässä teksti, jottei menisi aivan hukkaan. Jospa joku viitsisi lukea.

 

Entistä venäläistä pelottaa

Venäjän kirjailijat ja muut kulttuuripersoonat ovat Krimin kriisin takia jakaantuneet kahtia. Muttei tasapuolisesti – patriootteja on enemmistö. Monet entiset oppositiossakin olleet loikkaavat Johtajaa kannattavien riveihin. Muutama päivä sitten luin uutisen, joka toi kylmän hien otsalle: Venäjän kirjailijaliitto oli julkaissut avoimen kirjeen Putinille, jossa ilmaisi tukensa presidentin kaikille toimille Ukrainassa ja taistelulle ”fasismia” vastaan. Kirjeen olivat allekirjoittaneet Venäjän kirjallisuuden tunnetuimmat nimet. Erimieliset leimataan kirjeessä pettureiksi ja fasistien kätyreiksi. Maailmankuulut elokuvaohjaajat, runoilijat, näyttelijät ja muusikot joutuvat mustalle listalle.


Kysymys ei ole enää pelkästään Krimistä vaan Venäjän koko ulko- ja sisäpolitiikasta, sen kehityksestä, joka yhä selvemmin muistuttaa 1930-luvun Saksaa. Kaduilla liikkuu kaikensorttisia univormuihin pukeutuneita siviilejä, jotka marssivan johtajan puolesta. Monarkistit ja kommunistit yhdistyvät hurmahenkisessä patriotismissa, jonka ideana on revanssi, imperiumin restauraatio. Liberaaleja ja hurraa-huudoista pidättyväisiä haukutaan ja soimataan, kohta varmasti hakataankin.


Viime sunnuntaina Petroskoissa pidettiin mielenosoitus ”Krimin puolesta”, so. miehityksen puolesta. Netissä levinneissä kuvissa valkoisen armeijan kasakka kättelee NKVD-upseeria Kirovin torilla. Poliittiset erimielisyydet on unohdettu, kansan yhdistää sota, joka siirtää kaiken pahan maan rajojen ulkopuolelle. Yhteinen vihollinen selittää kaikki Venäjän epäkohdat ja vaikeudet. Lännessä ovat taas fasistit, isänmaa on vaarassa. Kun katselin noita kuvia, tuli epävarma olo – haluanko matkustaa entiseen kotikaupunkiini? Uskallanko matkustaa?
 

Viimeisen gallupin mukaan jo 63 % venäläisistä pitää maataan suurvaltana. Kaksi kolmasosaa kansasta on ylpeä Venäjän johdon viimeaikaisista toimista.
Tässä hurmiossa ihmisillä ei ole aikaa ajatella, että Venäjällä ei kerta kaikkiaan ole varaa Krimiin. Se ymmärrys tulee myöhemmin, kun kansalaiset huomaavat elämänsä kurjistuvat. Jo nyt miehitys on aiheuttanut enemmän kuluja maalle kuin Sotšin olympialaiset, eikä se tarkoita sotakoneiston kuluja. Väitetään että Krimin ylläpito tulee olemaan moninkertaisesti kalliimpi  verrattuna Kaukasuksen maakuntiin. Krim on Ukrainan köyhin alue, ja siellä asuu kaksi miljoonaa ihmistä. Se on elänyt täysin emomaan tuilla, ja nyt ne tuet on Venäjän maksettavana. Venäjän babuskat eivät vielä tajua, että joutuvat Krimin mummojen eläkkeiden maksajiksi.

 

Putin puhuu säälittäviä valheita kansanäänestyksen ja miehityksen laillisuudesta. Hän ei välitä enää muusta maailmasta, laillisuuden määrittelee vain Venäjän kanta kriisiin. Tosiasiassa Venäjä on joutunut täydelliseen poliittiseen eristykseen. Kiinakaan ei tue Venäjän toimia. Ei parhaat ystävät Valko-Venäjä ja Kazakstan. Miksi tukisivat? He ovat seuraavia vuorossa. Ainoa maa, joka on julkisesti ilmaissut tukensa Putinille on Pohjois-Korea. Hieno liittolainen, uskottava ja vahva. Nyt Putin saa nukkua yönsä rauhassa, hän ei ole yksin.
 

Sata vuotta sitten, kevätkesällä 1914 Venäjän keisarikunnan alamaiset vaativat Pietarin Palatsiaukiolla tsaari Nikolaita ”suojelemaan Serbian veljeskansaa” ja osallistua maailmansotaan. Imperiumin loppuun oli silloin aikaa vain kolme vuotta. Mutta mitä se vaatikin Euroopalta.


Tänään Venäjä juhlii jo toisen valtion maakunnan liittämistä imperiumiin. Se tarkoittaa sitä että suunta on selvä. Suomen suurruhtinaskunta ehkei ole seuraavana, mutta Baltian maiden on syytä julistaa yleinen liikekannallepano. Suomalaiset poliitikot ovat edelleen varovaisia pakotteiden sekä lausuntojen suhteen. Nato-keskustelu ei ole taaskaan ajankohtaista, koska eihän kriisien aikana siitä voi puhua. Suomen vienti voi kärsiä pakotteista, voi pientä mussukkaa. Poliitikot eivät usko, että koko Eurooppa voi pian kärsiä. Mitä he odottavat? Mainilan laukauksiako? Panssarien moottorit Viipurin lähistöllä jo käyvät ja liput liehuvat.


Mitä jos huomenna Lieksan 50 venäläistä nostaa Venäjän lipun vesitorniin ja pyytää Putinilta apua? Entä Helsingin 50.000? Heitähän on sorrettu täällä, kuten muistamme kohudosentin kampanjoista. No, kärjistystä tietenkin, liimoittelua. Eihän meitä täällä mikään uhkaa, uskottavan kotimaisen puolustuksen turvassa.
Mutta jos Putinia ei pysäytetä nyt, suurin vaara ei ehkä uhkaa välittömästi Eurooppaa, vaan itse Venäjää. Siellä alkavat kohta puhdistukset, terrori ja massateloitukset. Kyllä me muistamme sen Hitlerin Saksan ja Stalinin Neuvostoliiton esimerkistä.

Arvi Perttu, lieksalainen venäläissyntyinen kirjailija