luxor 59.2009 luontoa, lintuja

Maatalous

Matkalla ihailin suuria kaaleja, jotka kasvavat selvästi isompina kuin kotona. Sipulin tunnistin, mutta muut jäivät arvaamatta. Kaikenlaista salaatin tapaista ja yrttejä, joita olen nähnyt lautasilla. Sokeriruokoakin kasvoi jossakin välissä.

Yksi ukko kantoi puista kyntölaitetta, sahraa. Kai siinä oli taottu terä sentään, en nähnyt. Menomatkalla jäi arvoitukseksi vetojuhta, tullessa selvisi että kaksi nautaahan ne olivat. Tarjolla olisi ehkä ollut aasikin, sillä parikin niitä oli lieassa pelloilla. Mutta taitaa olla aasi liian heiveröinen auran vetoon. Hirnuivat aasit kovasti ja kysyinkin kulkijoita, onko kiima menossa. Totesimme yhdessä kuitenkin että nämä kiljuvat ja toisiinsa kiinni käyvät olivat molemmat orhia. Mutta kai se silti sitä suvunjatkokiihkoa voisi olla. Lehmät olivat syömässä pelloilla, jalkalieassa, kovin matalaa kasvustoa, jota epäilen rikkaruohoksi joka halutaan pois, ennen seuraavan tuotannon kylvöä. Vuoroviljelyllä ilmeiseti mennään ja lohko kerrallan on käsittelyssä. Kasvit ovat ihan eri vaiheissaan kasvua. Eräälläkin pellola hameniekka heitteli jauhomaista apulantaa, joillakin lohkoilla oli keinotekoinen tulva menossa, joitakin lajikkeita korjattiin. Lohkot on erotettu toisistaan matalilla valleilla. Toisia lohkoja siis kynnettiin samaan aikaan. Tällainen malli on tehokasta viljelyä. Miten kauan sitten maassa riittää voimaa, kun uusiutumista toteuttava Niilin tulva ei enää saavu pelloille ollenkaan. Jääkö uusi humus saamatta, kun täällä ei käytetä kompostointia lainkaan, oletan.

Keinokastelu on tosi vanhaa perua. Vielä näkee jossakin (hotellin pihalla museoesineenä) vanhoja puisia vedennostolaitteita, joita pyöritti ympyrää polkeva nauta tai aasi. Nyt vesi nostetaan kanavasta polttomoottorin pyörittämillä pumpuilla. Kun pellot ovat ihan tasaisia vuosituhantisten tulvien tasaamana, on vettä helppo ohjailla pienillä kanavilla ja ojilla.

Kings Island

saaren rannalla istuin penkillä yli tunnin seuraten lintuja ja kaloja. Kiikari olikin tarpeen, mutta jäin kaipaamaan lintukirjaa. Eipä taida edes löytyä suomeksi, sillä pitäisi olla maailman tai Afrikan lintuatlas. Monia tuttuja silti tapaa täällä talvisin.Siksi kirjaan ainakin ylös tuntomerkkejä, enkä edes osaa lintumiesten slangia. Tietävämmät korjatkoon, suuri osa nimikkeistä on arvauksia.

Sillan kupeessa banaanisaaren puolella oli 5-6 venettä rannalla ja vedessä. Osittain katettuja soutuveneitä, varmaan ikivanhaa mallia. Kansilla voi kuljetta esim ruokoja ja rehua. Olen nähnyt aikaisemmilla reissuilla poskettomia ruohokuormia veneissä. Yksikin ukko oli soutajan tuhdolla keskellä venettä, mutta kummallakin puolella oli meikäläisen heinäkuorman kokoinen kasa, siis korkeutta kolmisen metriä. Ihmettelin, miten taitavasti soutaja osasi pujotella jatkuvana rimpsuna kulkevien isojen jokilaivojen väleistä. Virta on voimakas ja vie soutajaa alavirtaan ainakin kilometrin sillä 250-300 metrin ylityksellä. Souda sitten näkemättä eteen eikä taakse!!! Välillä oli pakko kääntää vene virran suuntaan ja arvioida jokilaivan vauhti. Eikun sekaan vaan ja kuorma kunnialla rantaan. Oli melkoinen suoritus.

Lintuja ja niiden saaliita

Useita haikaraksi tulkitsemiani lajeja oli aktiivisina. Kolmea väriversiota, hiukan eri kokoja, melko suuria. Kurkia, tuttuja muuttolintuja näin Niilin salmessa 3, komeita musta-harmaita. Seuraavaksi pienempi oli harmaa haikara, toistametrinen, siiven alta vaalea, siivenkärjet tummia.

Siitä pienempiä oli kaksi samankokoista, toinen ihan valkoinen haikara. Mittaa vartalolla 30-35 cm ja kaula yhtä pitkä, mutkalla tai suorana välillä, kun tähyää saalista. Tämä valkea kulkee rantoja pitkin polvia myöten vedessä. Napsii jotakin välillä, pysähtelee. Mustat jalat ja nokka, jolla pituutta 6-7 cm. Luultavasti kuitenkin sama lintu syö myös pelloilla kynnön jälkeen, isoina parvina. Ei kuitenkaan ole se klassinen, historian ibis, vaikka siltä näyttäisi.

Toinen saman kokoinen, on vaalean ruskea istuessaan, siipisulan päät ja siiven alapinta vaaleat, samoin alavartalo. Vaanii kaislikossa, pyydystää vedestä. Nokka 7-8 cm vähän auki vaaniessaan, sen sisäpinta vaalean kelta-vihreä, kuten jalat. Silmä keltainen, samoin nokan tyvi. Niskassa ruskeita viiruja.

"Nokikana" Musta sorsan tapainen, siipilaikku valkoinen, pitkä vaakatasossa, perässä valkoista. Nokan tyvi ja yläpinta kirkkaan punainen. Poikaset 3 nousivat rannalle emojen jälkeen.

"rantasipi" Musta päälaki, sekä kurkun alta alas vatsaan. Posket valkoiset ja valkoinen vyö käy niskan yli. Selkä ja siivet ruskeat. Perä musta, maha vaalea ja samoin shortsit, jalat mustat. Ei ole arka, syö rannalta maasta. Ääntelee hauskasti lyhyttä "kwitt" ääntä kuin pyytäisi terävästi kuittia.

Varpuset

Kiinnostavaa on, että varpusparvia oli keskipäivällä sekä matkanvarren puissa että saaren puissa. Mitä ne hyötyvät lentämällä päivällä tänne ja yöksi Luxoriin? Jos on samoja parvia.?

Tähän perään täytyy todeta, että vaikka tunnistan lintukirjan kotimaisista linnuista varmasti vain nelisenkymmentä, on se enemmän kuin useimmilla ihmisillä. Eräskin hyvin läheinen tunnistaa 5 eli:

Pikkulintu

Isolintu

Harakka tai varis (kumpikohan toi taas olikaan?)

Käki (vain ääni on tuttu)

Joutsen

Vesi ja kalat

Saaren rannanpuolinen virtaus oli tosi heikko. Katselin pulloa, joka siirtyi yli tunnissa ehkä 5 metriä. Toisella, päävirran puolella roska kiiti 10 m puolessa minuutissa, ehkä nopeamminkin. Virtaukseen kun ei ole kiintopisteitä, arviointi on vaikeaa. Selitys on siinä, että salmi on kapea, siltatuki vie siitä ison osan ja vapaa virtaus on vain n. 35 m leveä. Sillan jälkeen oli veteen pantu verkko, joka ylitti koko virtaveden. Niin ei meillä sallita kalastaa.

Vesi on hyvin törkyistä, sameaa. Kun salmessa virtaus on hidas, syntyy hyvät olosuhteet monille lajeille, siis rannalla.

Katselin sillalta ja penkereeltä kaloja, mutta kiikari vääristää suhteet. Loppuarvioni on, että sivuvirran salmessa elelee kaloja, joiden ylämitta lienee 20 cm. Isommat lienevät syvemmissä vesissä. Alle kymmensentisiä oli sillan alla, paljon liikettä. Ihmettelin, mikä sai pintaan isot väreet, ja loppuarvaus oli, että kalat näkevät ja katsovat kun kalastajalintu iskee, tai lentää tarpeeksi alhaalla, kuten harmaa tiira joka lensi parissa metrissä ja sain aikaan kuhinaa eden pinnassa.

Sen iskunkin näin pari kertaa. Harjalinnuksi kutsumani lintu on tosi taitava lentäjä, sillä se voi räpiköidä paikallaan useita sekunteja noin 20 m korkeudessa tarkkaillen saalista. Sitten se supistaa siivet syöksyyn ja pulahta sulavasti uppeluksiin, nousten usein pikkukala nokassaan. Luulen että sama lintu kuitenkin oleilee myös golfkentällä. Tuntuu oudolta, ehkä niitä on useita samaa sukua, mutta eri pyydystysmenetelmiä ja eri saaliita tavoittelevia. Väritys on kuitenkin hyvin samanlainen, samoin lentotapa. Golfkentän lammikoissa ei kuitenkaan liene kaloja, joten elinpiirit eroaa kovasti.

Kaislikossa suhinat

Rantanurmella, sen reunan pidemmässä ruohossa, oleili iso sisilisko, koko pituus reilut 40 cm. Kun kävelin läheltä, se pakeni komealla loikalla rantaan, yli kivetyn ja melko jyrkän penkereen. Loikan pituus oli kolmisen metriä ja se päättyi kiveyksen alareunaan ja lopuksi kaislikkoon. Hävisi niin, ettei mitään ehtinyt nähdä.

Toisenlaisessa ympäristössä, tiheän ruovikon reunalla oli useampi saalistaja. Näin 2 karvaista, rottaa paljon suurempaa jyrsijää, joiden nimike jää epäselväksi. Harmaanruskea karva, rottaa tylpempi kuono, jäniksen oloinen mutta pienet korvat. Rottakin oli yhdellä kohdalla rantaa, puiston reunalla.

Siinä jyrsijän yläpuolella istui korrella kaunis vihreä lintu, pyrähtäen välillä sieppaamaan lentävän hyönteisen, palaten samalle korrelle. Lintu oli kirkkaanvihreä, päälaki ja siivet auki ollessaan kullanruskeat. Oksalla lintu näytti vihreältä. Pyrstössä oli kaksi, muita 12 cm pidempää sulkaa, kuin lyijykynä olisi roikkunut perässä. Linnulla, joka oli kooltaan kottaraisen ja västäräkin väliltä, oli musta, ohut silmäviiru. Linnun olemus oli siro ja solakka ja se toi mieleen papukaijan, vaikka olikin paljon pienempi ja näppärämpi lentäjä.

Linnun alapuolella, ruovikossa kuhisi jyrsijöitä, sisiliskoja ja lintuja. Kaikkia ei voinut nähdä, mutta kuhina oli jatkuvaa.