Pikku kävely ilman keppejä

 

Vihdoin pääsin käppäilemään kadulle ja ilman kyynärsauvaa. Jalka pelaa jotenkin, vaikka tiettyä jäykkyyttä vielä on.

Lähdin vakoilemaan vieläkö löytäisin varaaneja kanavan varrella ”aurinkoa ottamassa”.

 

Otin muutaman kuvankin (joita en tähän saa siirrettyä) joista näkyy tämä luonnon kannalta surkea tilanne. Paikalliset haluavat pitää ympäristöänsä siistinä, mutta epäonnistuvat monella tavalla. Jätehuolto kun ei pelaa ollenkaan samalla tasolla kuin Pohjois-Euroopassa, muistuttaen kovasti sitä sottaamista jota on aina harjoitettu Välimeren rannoilla ja josta Italia on surkein esimerkki.

 

Tämä ympäristön siistiminen kun tarkoittaa myös vanhan kuivuneen korsiston polttoa ja samalla tavalla hoituu luvaton kaatopaikka, tuleen vaan. Eläinten kannalta polttaminen on huono asia ja varsinkin varaanin elinympäristölle tuhoisaa.

Kadun varsi on varsin pusikkoista ja pensastoista ja siinä kadun ja kanavan välissä noin 4-5m kaistalla kasvaa myös isompia puita. Nyt onkin joku, ehkäpä paikallishallinnon toimesta, istuttanut hernepensasta monen sadan metrin matkalle ihan reunuskivien vieree ja niitä oli jopa kasteltu, niin että elää toivo niiden pärjäämisestä puiksi asti. Se saattaa pelastaa myös matalamman pusikon, sillä jos ruohokasveja poltetaan, käristyy samalla nämä hernepensaat. Pensas on turhan vaatimaton sana, sillä parhaimmillaan ne kasvavat 3-4m korkeiksi.

 

Tulikäsittelystä ovat jo aiemmin kärsineet palmut, jotka ovatkin kuin pystyyn kuivuneita. Harvassa on enää lehvästöä jäljellä. Mutta palmut ovat sitkeitä ja ne kestävät jossakin määrin polttamistakin, kuten on nähty Sinuhetalon puutarhassa. Viime kevään ja nyt syksyllä uudelleen tapahtuneissa korsien ja roskien poltossa tuhoutui useita varaanien lepopaikkoja. Arvelen, että niitä ei miellytä tuhka ja hiilenkappaleet makuualustana.

 

Hiiviskelin siis viime talven varmat varaanipaikat läpi, ei mitään. Johtui osittain myös siitä, että ko 14 maissa on auringon suunta sellainen, että kadun puolella kanavaa on varjoisaa ja vastarannalle paistaa. Niinpä tähyämään sitä reunaa ja jo onnisti. Näin kaksi komeaa toistametristä yksilöä, joista laiskemmin liikkuva saattaa olla kantava naaras. Toinen nimittäin luiskahti kanavan likaiseen veteen, kun pysähdyin sitä tarkkailemaan. Otukset ovat hyvin tottuneet ohi menevään liikenteeseen ja jopa paikallisiin kävelijöihin, mutta oudoissa kuteissa kuikuileva ukko sai ne levottomaksi, varsinkin kun jäin tuijottamaan otuksia.

 

Lähempänä kämppää ja Caravanseraita on kadun varren kaislasto ja muu kasvusto niin peittävää, että toista reunaa kanavasta ei näe. Vapaata näköalaa on vain muutama sata metriä lähempänä Memnonin valtakatua. Se reuna kanavasta ei ole niin suotuisa varaaneille, koska sieltä puuttuu pensasto, mutta hyvän suojavärinsä turvin ne siinä kanavan ja pellon reunassa loikoivat. On surullista, että emme tällä kaudella todennäköisesti näe niitä suurimpia varaaneja, joiden kokonaispituus saattoi ylittää 2m, koska häntä on melkoinen piiska ja joka sentti huomioidaan.

 

Lohdutukseksi kuvasin taas mustaa puhvelia ja sen etusorkkaa, jossa kasvaa kummallinen lisäuloke, jonkinlainen epämuodostuma. Täytyykin muistaa kysyä asiasta Tayepilta, eläinlääkäriltä. Veikkaan, että naudan surkea elämä paikalleen sidottuna kadun vieressä on syynä epämuodostumaan. Sorkkia ei kai täällä hoideta sen enempää kuin autojakaan. Kaikki saa olla kunnes hajoaa. Ei ihme että koneet piiputtaa, autot hajoaa ja lehmät ontuu. Harmi taas ettei vuodatuksen kuvansiirto toimi.

 

* * *

Nyt on pakko minun terästäytyä ja ruveta opettelemaan toista julkaisualustaa, ei tästä tule mitään. Olen vaan niin henkisesti laiska ja kovin haluton taas tappelemaan jonkin ohjelman kanssa. Tämä ei ole ellenkaan helppoa tässä iässä!!! Päivistä olisin voinut saada henkistä tukea, mutta hän on palaamassa Suomeen äitinsä heikon kunnon vuoksi ja paluu on epävarma. Toinen riesa on Google, jonka meiliohjelma on alkanut rassata sen ylenmääräisten tarkistusten ja salasanakikkailujen kanssa.