Tallinnan retki

Ilmastoa tässä kävin vaarantamassa, sillä laivojen dieselinkäry on aika paha saaste ja se jatkuu vielä kun kippo on satamassa, sillä toiminta vaatii sähköä. Retki lahden taakse on kuitenkin se helpoin tapa irrottautua rutiinista, että annoin periksi halulle saada halvempaa viinaa.

 

Kun pojan kanssa katseltiin sitä porukkaa, voitiin vain todeta ettei se ole kovin hyvä otos Suomen kansasta, vaan olimme siinä todistamassa ja itsekin osallistumassa alemman luokan toimintaan.

 

Kun laiva tuli Hesaan, oli satamassa odottamassa keltapaitainen siivousfirman väki, joka pääsee ensin sisälle ja vasta sitten horjuva kännikansa päästetään satamaan kaljakärryineen. Odotimme siististi ja annoimme ensi ryntäyksen mennä ohi ja sitten pikku hiljaa perässä autolle. Parkkialueet olivat täynnä autoja ja siksi purkautiminen pois Katajannokalta vei aikaa noin 15 minsaa joka oli aika kohtuullinen suoritus.

 

Totesimme että siivoojat ovat järjestään maahanmuuttajia, tummia poikia ja tyttöjä. Seassa saattaa pyöriä insinöörejä, tohtoreita, sairaanhoitajia, joita ei hyväksytä osaamisensa alueen hommiin puuttuvan kielitaidon vuoksi.

Eikä se kielitaito taida paljoa kohentua laivoja öisin siivoamalla. Kielitaito on kuitenkin avain työllistymiseen. Aihealue on tuttu, sillä pojan thaivaimo on hiljakkoin kielikurssin jälkeen työllistynyt hoitohommiin, jossa reipas ote ja vanhuksen hellä kohtelu ovat arvossaan ja jossa kielitaito karttuu hiljalleen työtä tehdessä.

 

Yksi syy Tallinnan reissuun oli saada kotimaan hintoja halvemmalla jalkahoito. Yritin etukäteen löytää netistä vinkkejä, joista sitten valitsin helpoimman paikan, ihan sataman A-portaalin lähellä olevan Vanilla Skyn. Ei ollut kovin onnistunut. Jalkojen kynsien leikkauksen tärkeä periaate on että kynsi leikataan suoraan poikki, eikä pyöristetä reunoja kuten käsien kynsille voi tehdä. Jos virhe tehdään voipi kynsi alkaa kasvaa varpaan sisään. Tämän opin ostaessani varpaiden kynsileikkuria kauan sitten.

 

Mutta tämä jalkahoitaja, joka puhui huonoa englantia ja oli saanut diplomin Tallinnassa, ei asiaa tiennyt, vaan yritti katkoa todella paksua isovarpaani kynttä kaarevalla leikkurilla. Siinäkään ei voima riittänyt vaan hän sitten mursi pala kerrallaan kynttä kaarevilla leikkureilla, jolloin lopputulos oli kovin huono, jyrkillä mutkillä oleva kynnen etupinta. Sitä sitten saa viilata aika kauan, ettei jää teräviä särmiä.

 

Eipä ole kehumista siinä hoidossa josta olen nauttinut Luxorissa, mutta aina on kynnet leikattu suoriksi, kiitos Malak ja Shenuda. Minulle tärkeintä on ollut kantapään kovettumien poisto. Hygieniapuoli voi pojilla olla hiukan hakusessa, sillä jos välineitä ei välillä steriloida, mitä ei varmaankaan tapahdu, niin minun jälkeeni tullut asiakas sai varmasti saman kynsisienen. Voi-voi.

 

Olen aloittanut taistelun kynsisientä vastaan, sillä vasta hiljattain on tietooni tullut se mahdollisuus. Kamppailu on pitkä ja vaatii sitkeyttä, sillä kynän muotoon tehtyä lääkettä pitää sivellä kynsiin aamuin-illoin. Eikä takeita parantumisesta ole sittenkään. Kun koko kynsi on kasvanut ulos hoidon aikana voi ongelma olla pois. Ne hoitopuikot ovat sikamaisen kalliita.

 

Ostin apteekista Diasporalia 6 pakettia, sillä halvin hinta Suomessa oli verkkokaupassa 10,50 kun sama paketti maksoi Virossa 8,65. Sikamaisia katteita ottavat apteekit Suomessa, sillä sama tuote maksaa 15, 68! Melkein tuplan kate. Ei ihme että apteekkarit ovat kuntien suurimpia veronmaksajia, mutta eivät varmaan köyhimpiä. Ei ole apteekkari-farmaseutti-tohtori köyhä myöskään Luxorissa, mutta hän sentään tekee töitä pitkät päivät. Ja tuttavani tohtori myös ajattelee ja ottaa osaa yhteisöönsä.

 

Kun oli maanantai, ei liikkeellä ollut kuin pari vuoronvaihtoon menevää sexin ammattilaista, joita kokenut silmäni tavoitti. Voihan olla enemmänkin, eivät vaan sattuneet samaan kahvilaan.

 

Taitaa olla tärkeä työllistäjä tämä Viking Line Virossa, sillä kaikki kohdalleni sattuneet työntekijät olivat virolaisia. Tärkeät tiedotteet virheettömällä kielellä tulivat nauhalta, mutta satamassa oli kielitaito hiukan hutera.

 

Luulen että hra Valtio ei todella tiedä mikä määrä viinaa tulee matkustajien mukana. Kukaan ei tarkkaile, mitään ei lasketa. Joka kolmas raahaa mukanaan pyörillä kulkevaa laukkua tai satsia, jossa on vaihtelevia määriä viinaa. Minulle on käsittämätöntä että jotkut vaivautumat raahaamaan vettä lonkeron tai oluen muodossa, sillä siihen kyllä palaa matkan edut.