Memnonin kadun varrelle on syntymässä uusi risupaja. Pojat näkyivät ronttaavan paikalle huonekalumalleja ja raaka-ainetta, eli palmun ruoteja. Paikka on erään pumppuaseman kohdalla eikä siinä ole mitään muuta rakennusta. Jos arvaan oikein niin tämä uusi ”t:mi Risupekat” aloittaa siinä liiketoiminnan. Uskon että mitään ilmoituksia ei viranomaisille tarvitse tehdä, kun alv:tä ei makseta eikä muutakaan velvoitetta tai veroa ole, eikä kirjanpitoa saati tilinpäätöstä ja veroilmoitusta. Pienyrittäminen on helppoa tällaisilla ehdoilla ja on helppo aloittaa pikku bisnes. Tässäkin on varmaan kyse siitä, että nuoret miehet ovat mielestään oppineet alasta tarpeeksi olemalla toisen verstaalla kisälleinä ja nyt on aika aloittaa omaa verstasta. Seurataan tapahtumia ja täytyy joskus yrittää jututtaa jos yhteinen kieli löytyy.

Täälläkin näkyy kyllä se, että kaikista ei ole yrittäjiksi, sillä Risu-Ahmed on aika nuori, arvaisin alle 30v ja hänen verstaassaan tekee duunia puolen tusinaa ukkoa, jotka ovat varmaan enemmän. Hän on jännittävästi uskaltautunut näiden kuluneiden kuukausien aikana yrittämään puhua englantia kanssani, eron huomaa. Se jo on osoitus halusta kehittyä ja toinen kiinnostava asia on että hän on ottanut positiivisen asenteen niihin uusiin kalusteisiin mitä olen toivonut ja vaatinut. Hän on ollut paljon notkeampi uudistumaan kuin puusepät ja maalarit, joiden kanssa olen toiminut.

Näissä oloissa on kunnioitettavaa että joku uskaltautuu aloittamaan ihan uudella alalla, kuten nyt tuttu kaveri joka hoitaa IT-asioita eli nettiyhteydet. Täytyy kysellä miten hän on yrittäjäksi ryhtynyt. Joku toinenkin on yrittämässä apajille ja on kiertänyt kyselemässä kiinnostusta ottaa häneltä nettiyhteys edullisemmalla hinnalla. Hinta kun melkein aina on se kilpailukeino, ei esim parempi palvelu tai laatu.

Surkuhupaisa esimerkki molemmista oli setti kuusiokoloavaimia, jonka Abdy mulle osti, pääasiassa fillaria varten. Mutta oli tosi surkeat kalut, kun toisella kerralla petti avaimen ryhti ruuvia kiristettäessä. Kiinalaisen avaimen pää oli kuin lyijyä eli meni pyöreäksi heti kun tuli vastusta. Ehdotin että palautetaan työkalu ja Abdy yritti. Mutta kauppias vastasi että olisit heti tuonut takaisin, kun huomasit että oli huonoa laatua. Ei mennyt läpi selitys että eihän laadusta saa selkoa ellei kokeile. Siis työkalu pitää päältä nähdä huonoksi! Kuka sellaisia sitten edes ostaisi? Abdy vaan nausreskeli että nää on kiinalaisia. Sanoin että mitä järkeä on myydä skeidaa, kun kukaan ei samaa osta enää ja selitys on että muita höynäytettäviä riittää. Ei kovin korkea ole vaatimustaso! Minulle on käsittämätön että veli kiinalainen tekee täysin kelvottomia työkaluja ja kehtaa myydä niitä Afrikkaan. Ei ole järin fiksua tuotepolitiikkaa.

Sain idean viinakioskista WB:lle kun näin suljetun kioskin aseman vieressä. Vaihtoehtoja toki on useita, kuten että omistaja on kuollut, kauppapaikka oli huono jne mutta siitä johtui heti mieleen että WB:llä olisi kysyntää, kun tänne on asettunut niin paljon länsimaisia pitkäaikaisvieraita. Rupesin juttusille puistoravintolan johtajan kanssa, joka sitten osoittautuikin ravintoloitsijan veljeksi, joka vaan päivystää siellä iltapäivisin kun töistä vapautuu. Työpaikka on oikeustalo eli hän on asianajaja ja kopti. Kerroin ideasta ja kyselin miten homma voisi ratketa. Hän lupasi selvitellä kuka omistaa oikeudet, sillä viinakioskin pito vaatii luvat.

Tänään sitten kävin kala-kalja-aterialla ja jatkoimme juttelua. Hän oli selvittänyt että yksi lisenssi olisi myynnissä, syytä ei kertonut. Mutta kertoi että ennen vallankumousta lisenssistä maksettiin 800 tonnia, jopa miljoona. Nyt oli pyyntö 300TLE. Sanoin heti että ei minulla ole rahaa eikä edes tarkoitusta ruveta viinakauppiaaksi, mutta voisin auttaa markkinoinnissa ja lanseerauksessa länsimaisille. (sitä en sanonut että sitten pitää viinit saada alehintaan) Ehdotin että hän etsii liikepaikan WB:ltä, ehkä lauttarannasta ja panee homman alulle. Hän sanoi olevansa valmis rahoittamaan puolet, mutta mistä toinen puoli?

Kun viinan valmistus ja myynti ei sovi uskonnon vuoksi kuin kritityille, ei kai kannata edes muslimeilta kysellä. Minä tunnen vain näitä duunariportaan koptiheppuja, että se siitä.

Jännä oli havaita, että hän tunsi kaikki viinakioskia pitävät suvut ja luetteli että useiden perheiden pojat olivat hänen laillaan juristeja. Onkohan koptille jotenkin helpompaa tai luontevampaa lukea lakia? Ainakin viinalisenssin suvuilla on varaa kouluttaa poikiaan paremmin kuin puusepillä tms.

Omanlaistaan yrittäjyyttä kai on sekin, kun torjuttuani yhden hepun tarjoukset veneretkistä sillä että asustelen täällä länsirannalla, hän notkeasti selvitti että hänkin asuu siellä ja että kun asun yksin, olisi tarjolla naista hänen kauttaan, edullisesti. Euroopassa sitä nimitetään paritukseksi, mutta täällä se lienee vain osoitus komissiokaupan eri muodosta. Kaikilla aloilla on totuttu että asiakkaan hankkinut saa provikat..