On tämä kaikki vaikuttanut minuun niin, että tästä lähtien, ainakin tällä reissulla ajattelen kapinan tahtiin. Nyt on menossa 15. päivä. Kapina alkoi 25.1.2011.

15. päivän kävely

Kirjaan taas ajatusvirta-tekniikalla asioita päivän kävelyltä.

Medinalla oli taas auki telttamarketti. Kaupunginkadulla käveli pari brittinaista, joista toisella oli kamala kiiltävä jakku ja pitkä hame. Täkäläisethän rakastavat hopean- ja kullanvärisiä asusteita, kenkiä, laukkuja, liinoja. Mutta että huono maku tarttuukin?

Moskeijan rakennustyö oli keskeytyksissä. Aikaisemmin se nousi nopeasti, mutta nyt oli samassa tilanteessa kuin ennen kuohuntaa. Huvitti taxiauto, jonka nimessä kyljessä oli nimi TAIX LUXOR. Taas osoitus hauskasta tavasta väännellä sanoja ja yleensä niin että se on lähellä jonkun toisen tuotemerkkiä. Medinalla oli pari kalakauppiasta, jonka toisen pöydällä oli mustia, noin 45 cm kaloja, joita arvelen viiksimonniksi (jos sellainen kala edes on?!). Olennaista oli, että kun pysähdyin katsomaan, hän siirsi kaloja sen verran, että ne vähän liikahtivat, olivat elossa. Kello oli 14.44 ja ilmeisesti kalaparat olivat kituneet siinä pöydällä aamusta asti!  Lahnan oloiset olivat selvästi kuolleita, mutta niitäkin tuoreistettiin vedellä. Jos uskomme (ja miksi emme uskoisi?) suomalaisia kalaharrastajia ja kokkeja, jotka sanovat että kala ei saa kokea vettä pyydystämisen jälkeen, koska se alkaa heti kuolleena huonontua veden vaikutuksesta, tulee heti mieleen, ettei kovin hygienisestä ja turvallisesta ateriasta ole haavetta jos tällaisen kalan ostaa. Silti niitä oli kilokaupalla. Hintaa en kysynyt mutta jostakin on tullut tajuntaan tieto että kala on kallista.

Tv-kadulle tullessa sattui silmään suuri mainoslakana rakenteilla olevan talon seinässä, mittaa varmaan 3x5 m. Korea kuva tulevasta talosta, mutta meilläkin tuttuun tapaan arkkitehdin myyntiosaston vahvasti kaunistelemana, varsinkin ympäristöä oli koristeltu. Olen monta kertaa elämässä huomannut, miten eri tavalla ihmiset katsovat kuvaa. Koulutukseni ja kokemukseni avulla osaan lukea korostettuja perspektiivikuvia ja nykytekniikalla kaunisteltuja havainnekuvia ja luonnoksia. Näköjään on se kaunisteluoppi hyvin omaksuttu täälläkin ja toisena asiana osataan isojen mainoslakanoiden tulostus. Mainonnan tekniikka kansainvälistyy nopeasti, täällä ollaan pidemmällä kuin meillä, koska markkinat ovat suuremmat.

Siinä vieressä oli uusi juliste, joka kertoi, että sen kaupan nimi, jota paremman puutteessa olen kutsunut "Kodin Anttilaksi" on nimeltään AHMED ABU NAKHRA CENTER. Seon siis TV-kadun alussa, vasemmalla keskustasta alkaen.

Kävelin edelleen tuttuja reittejä ja ohitin sen uuden komeasti rakennetun bazaarin, jolle ennustin nopeata konkurssia. Nimi on Souk Marhaba, jossa nimen osa souk viittaa Bazaariin. Valitettavasti bazaarin paikka on väärä, sillä se ei näy tärkeälle Luxor Temple St:lle ja on siitä lähes 200m päässä. Niillä nurkilla kuulin taas ystävällisen toivotuksen "wellcome to Luxor" jolla kauppiaat haluavat turistin ymmärtävän että hän on todella tärkeä ja tervetullut.

Kävin tarkistamassa edullisen viinakioskin, joka oli kiinni ja jatkoin matkaa aseman suuntaan. Matkalla vilkaisin noin 4 m2 verstasta, jonka omistaja iloisena tervehti. Taisi olla varsinainen "moniosaaja" sillä vertaan romuista ei voinut päätellä toimalaa.  Aseman lähellä viinakioskit olivat auki ja pienen tinkimisen jälkeen sain repun täyteen. Vaelsin siitä Aseman edistse taas tv-kadulle ja matkalla huudettiin nimeäni. Siinä oli kadulla golfkentän lankkipoika, joka halusi jutella. Kysyin mitä hän pitää Mubasta ja käden liike kertoi että saisi painua hemmettiin.

(Juuri tulee kuvaa YK:sta jossa EU:n ulkoministeri Caty Aston piti puheen. Kyllä on huono vaatemaku aika laajaa briteillä!)

TV-kadulla huvitti, kun vastaan asteli paksu mamma mustissaan ja iso kimppu sokeriruokoa sylissään. Ruokoja oli ristissä toistakymmentä, 60-100cm pitkiä huonossa pinossa ja juuri minun kohdallani yksi putosi. Minä "nuoremmakseni" nostin ruokopätkän tädin syliin, josta hän kovasti kiitteli. Näytti hiukan siltä, että muut kävelivät ohi "huomaamatta" koko asiaa.

Siinä tv-kadulla kulki edelläni pari brittinaista, jotka olivat kai olleet yhdessä päiväkävelyllä, sillä he vain moikkailivat, kun toinen poikkesi ensin välikujalle ja toinen sitten kääntyi seuraavalle. Molemmat kujat ovat tv-kadun ja Medinan välissä, aika ikäviä kujia. Oletan että niiltä saa kämpän todella edullisesti. Olisikohan luokkaa 1000LE/kk?

Oikaisin taas hiljaisemman kadun kautta, ja keskellä katua tuli vastaan siististi pukeutunut iso mies, ojensi kätensä kättelyyn ja tartuin siihen vaistomaisesti. Hän sanoi jotain ystävällistä, jonka tulkitsin taas että "kiva kun olette täällä".

Läheisellä kadulla jonka kautta usein kuljen, kiinnitti jo aikaisemmin huomiota "kahvilan laajennus", joka toimii siten että kadun vastapäiselle jalkakäytävälle, puiden alle levitetään matto, jonne asiakkaat menevät löhöilemaan savupiippijaan polttamaan.