Huonekalut pohdinnassa

Kalustusta on helposti saatavissa kaikkialla tässä maassa. Luxorin puolella on monen tasoisia kalustekauppoja vaatimattomasta hienoon ja kalliiseen. Saa topattuja sohvia, valmiita verhoja, krumeluurisia valaisimia, peilejä – ihan kaikkea. Mutta makuasiat kyllä tökkii pahasti pohjoismaiseen pelkistykseen tottuneelle. Aikomus on toteuttaa kalustus osin vanhaa kierrättämällä, kuten ainakin yksi vaatekaappi. Sillä ”risutekniikalla” eli palmun lehvien ruodista liuskotuista säleistä kootut kalusteet ovat paikallista osaamista ja ikivanhaa perinnettä. Käsityöläisiä on useampikain tässä ihan lähellä. Isompi paja vain 150m päässä jossa jo kävimme vilkaisemassa. Kauppias on fiksusti kuvannut kalusteita ja esitteli kuvin tarjontaansa. Vaikka mallit ja tekniikka ovat perinteisiä, on mitoutus valittavissa maun ja tilojen mukaan. Joitakin pikkupiirteitä saattaa olla joka erottaa tekijän kädenjäljen.

Kokopuisia raskaita kalusteita on myös tarjolla ja pari sellaista sohvaa saattaa tulla hankittavaksi pihalle. Niihin tulee sitten tyynyt pehmusteeksi, mutta hinta on moninkertainen risukaluihin verrattuna. Nyt on edettävä pikku budjetilla ja säästäen ja siksi tyrmäsin Annukan haaveen pesukoneesta. Mielestäni se on ihan turha hankinta kun kaikkea palvelua saa ostaa halvalla. Näin voimme pikku osaltamme tarjota työtä paikallisille. Samasta syystä saattaa tulla käyttöön malli, että palkkaamme ”sisäkkö-kokin” tms. Näitä asioita tässä tulee pyöriteltäväksi seuraavien viikkojen ja kuukausien ajaksi. Halukkaita löytyy kyllä ja esim. ruokatarvikkeiden ostaminen on paikallisille pikkujuttu kun taas meille suuren opiskelun paikka. Ostohinnatkin on edullisemmat kun ne tekee paikallinen, meille itse ostaen 3-4 X. Kielitaidon puute on aina este ostoksille, kun arabia ei ole hallussa eikä tule.

Kumpikin kaipaa huoneeseensa työpöytää, vaikka minä ehkä mieluummin kirjoitan läppäri polvilla, jos saan mukavan asennon tuolissa. Se ehkä hoituu keinutuolissa, jota risupaja tekee.

*** Hotellin omistaja kävi tervehtimässä, kun ei ollut paikalla tullessamme. Kertoi olleensa matkoilla. Puhuu sujuvaa ekieltä. Vakuutti että palvelu pelaa ja toiveita kuunneellaan ja kutsui käymään, syömään ja katolle maisemia ihailemaan koska vain. Saattaa olla että joitakin tuttuja tulee käymään ja tässä olisi hyvä majoitus. Hotellin nimi on NEW MEMNON HOTEL. Löytyy netistä www.newmemnon.com. Sijaitsee pikku matka kolosseista joelle päin. Isännän nimi on Sayed Farag el Nobe, puh 0100 471 0033 ***

Tässä me vanhat ”seniorireilaajat” istumme sängyillä tyynyt selän takana ja naputamme koneita, ihan kuin nuoremmatkin nykymatkaajat. Kyllä täällä on rauhallista EB:lle verraten vaikka asutaan päätien varrella. Tosin tämän hotellin ja tien välissä on toinen rakennus, se tutkijain majatalo, joka hillitsee melua. Siinä ”omassa” savitalossa on mahdollista että melu häiritsee, sillä suojausta ei ole ja kun kahvilaan kertyy porukkaa moottoripyörillä, saattaa pärinä häiritä. Mutta ei se voi olla yhtä kamalaa kuin meteli Feyrusin kämpässä. Siellä kun katukuilu vahvistaa melua ja kaikuu kovista seinistä. Tässä kun ei ole seiniä vastapäätä ja katu on suora, ei kai pojatkaan huudata koneita eikä soita torvea öisin. Iltaisin liikenne on aika vaisua onneksi.

Täytyy oikein mitata etäisyydet noihin tärkeisiin maamerkkeihin. Heinin talolle matkaa tulee alle 2 km ja Hannun luo reilu 3.