Uhrilampaat uhrattiin

Pe 26.10 oli sitten täällä suuri ja tärkeä juhla, johon aina teurastetaan elikoita, kukin varallisuutensa ja muiden asioiden mukaan. Ravintolassa olen nähnyt mullin teurastuksen 4v. sitten, kun turismi vielä veti. Tämä isäntäperheemme, jossa on siis isä Mohammed Ali joka toimii työnjohtajana arkeologisilla kaivauksilla ja muissa sen alan hommissa ja on nyt Kairon lähellä niissä duuneissa. Äiti oli juuri tänä vuonna päättänyt tehdä pyhiinvaelluksen Mekkaan ja on siellä nyt. Aikuisista pojista on yksi arkeologi, pari egyptologia, yksi on eläinlääkäri, kaksi tytärtä on opettajina. Toinen opettaa atk-oppeja, toinen matikkaa ja nuorin opiskelee vielä. Perheen muksut eli serkukset ovat koulussa ekalla luokalla ja muut ovat alle kouluiän. Ovat kuitenkin paljon yhdessä ja vuoroin kunkin pihalla peuhaamassa. Yksi on selvästi ADHD ja hirmuisen vilkas touhuamaan. Kuulemma nukkuu hetken ja taas jatkaa mesoamista. Perhe on ilmeisen hyvin toimeen tuleva ja omaa suhteita joka paikkaan, tuntee ihmiset ja jutut. Tämä hyväosaisuus heijastuu myös tähän uhrijuhlaan, sillä pihalla teurastettiin kaksi lammasta.

Uhrijuhla perustuu ikivanhaan taruun joka on kerrottu myös vanhassa testamentissa. Sadussa Jumala käski Abrahamin uhraamaan poikansa ja kun tämä sitten kuuliaisena ryhtyi hommaan, poika muttuikin lampaaksi, joka sitten menetti henkensä. Tarina on myös osa koraania ja on islamissa otettu kovin vahvasti elämään mukaan. Juhlan olemukseen kuuluu, että teuraasta saadut lihat jaetaan kolmeen osaan, joista yksi jaetaan köyhille, yksi osa naapureille ja sukulaisille ja yksi pistetään omiin suihin. Meille oli kutsu tulla katsomaan ja kuvaamaan uhrausta. Menimme pihalle aamusella kahdeksan kieppeillä, koska ei ollut varmaa tietoa milloin rituaaliteurastus hoituu. Lapset olivat jännittyneitä odotuksesta. Suku ei itse hommaa osaa tai halua hoitaa vaan ostaa palvelun ammattilahtarilta. Nuori mies saapuikin työkalut paketissa ja verettömässä mekossa.

Musta pässi tuotiin omasta ”navetasta” eli tiilimuurilla pihasta erotetusta tarhasta, jossa on kanoja, hanhia, lampaita ja vesipuhveli lypsettäväksi. Eläinlääkäripoika kertoi että puhvelin maidossa on 10% rasvaa, kun lehmällä on 4%. Puhvelinmaidossa on myös runsaasti vitamiineja ja karotiinia ja se on siksi tujua kamaa. Sitä oli tarjottimella kahvikermaksi meillekin.

Pässi kulki kiltisti kun etujalasta vedettiin pihalle. Pässi nurin maahan ja jalat sidottiin narulla yhteen.

Hiukan piti skarpata että ilkesi katsoa kun kurkku vetäistiin poikki ja veri tursusi ulos. Lapsilauma oli siinä ihan lähellä ja karskina tirskumassa.

Muutaman minuutin pässi sätki ja veri tuli ulos perusteellisesti. Muitama vahva korahdus ja jälkisätkähdys ja siihen hiljeni uhri. Reippaasti otti lahtari takajalat nivelestä poikki ja niistä saatiin ruho roikkumaan limoviikunan oksaan. Nopeasti ja ammattitaidolla hän siivosi ruhon, nahoitti ja paloitteli. Työhön tarvittiin viittä erilaista veistä ja pihassa istuen hoitui loppupaloittelukin. Isolla lyöntiveitsellä meni poikki kylkiluut ja isommatkin ja mietin että pakostikin jää siruja ruhoon tolla menetelmällä. Kerrottiin että nahat menee hyötykäyttöön eli niistä tehdään mattoja ja nahkoja muuhun vastaavaan.

Veljekset osallistuivat lihojen pilkkomiseen. Sekin tehtiin kyykkysiltään isojen vatien päällä pihalla. Teurastaja osallistui hommaan lihojen asiantuntijana ja huolehti että kuhunkin kasaan tuli ensin ruhon osia tasapuolisesti. Jopa maksa pilkottiin useaan pussiin, samoin kylkiluut ja muut osat., kuten paksua rasvaa tursuava häntä, yök.

Sitten alkulajittelun jälkeen alkoi tarkempi jako ihan vaakaa käyttäen. Kasa jaettiin kilon satseina muovipusseihin ja kun lopuksi ei enää saatu kiloa, jaettiin loppulihat pieninä muruina, niin että kaikki pussit olivat yhtä hyviä ja tasapuolisia. Pässistä tuli lihaa 21 kg eli 7kg kullekin jaolle. Perään sitten raahattiin pienempi valkea lammas lahtiin ja homma toistui. En enää jaksanut seurata paljonko lihaa saatiin, mutta selvästi vähemmän. Teurastukseen meni noin 1,5 tuntia per/elikko.

Lapset katselivat pelkäämättä ja jopa jossakin välissä rupesivat leikkimään päillä ja sorkilla kun aikuisten silmä vältti, he kun olivat kaikki kiinni teurastuksessa ja lihanjaossa.

Ikivanha tapa on tämä verisen käden jälki seinään tai ovenpieleen. Se ei varsinaisesti kuulu islamiin ja lienee ehkä yksi ihmiskunnan käytetyin symboli kautta pallon. Meilläkin usein osana kalliomaalauksia. Verijäljen versio on savijälki toivottamassa uudelle talolle lykkyä. Verikäsijälki teema toistuu raamatussa, kertoi alan harrastaja.

Kysyin kuka jakaa lihat ja onko jokin systeemi turvaamassa sitä, että kaikille köyhille menee jako jotenkin reilusti. Kysymystä ei oikein ymmärretty vaan he selittivät että naapurusto tunnetaan hyvin ja tuki menee todella tarvitseville. Se on ikivanha tapa ja on osa almuperinnettä eikä siinä tarvita mitään sossua tai jakolistoja, jota varmaan meillä kaivattaisiin. Suomessa se kuuluisi sosiaalilautakunnalle ja tarvittaisiin hirmuinen byrokratia.

Teurastuksesta pihalle vuotanut veri peitettiin vaan yksinkertaisesti hiekalla. Kadun varressa talon vieressä olikin hiekkakasa kuin odottaen käyttöä. Kottikärry oli ihan meikämallia ja jäin pohtimaan missä ja milloin se on kehitetty taakkojen siirtoon, onkohan ollut käytössä jo pyramidien työstössä?