Mahatauti

Faaraon/inkan kirous on riesa joka kohtaa useimpia turisteja. Ikävintähän se on niille, jotka ovat lyhyellä matkalla, ja se sitten tehokkaasti pilaa viikon ja vielä kahdenkin reissun. Näin on nyt käynyt naisporukalle Pohjanmaalta, joka kärvistelee hotellissa pohtien uskaltaako lähteä kaupungille ollenkaan.

Syyhän on erilainen bakteerikanta ja täällä se eroaa kotimaisesta varsin vahvasti. Minulla on jo kauan ollut kikkana totuttaa oma sisikunta vieräisiin pöpöihin vähitellen ja nyt sisälläni lienee aikamoinen mix eri maista. Tämä siedätyshoito käy niin, että käyttää vieraskylän vettä ihan vähän, esim vain hampaiden pesuun. Se paljon luultu tapa naukata heti aamusta paukku, on vain ropakantaa ja miesten jekku, ei tepsi! Bakteereja saa myös juomalla paikallisia mehuja, joita tilanteita ei aina voi välttää. Teevesi saattaa myös sisältää sitkeimpiä pöpöjä, sillä asiaa tuntevat sanovat, että pöpöjen tappohomma vaatii 15 min keittämisen.

Setelien käsittely ja kättely on varma tapa saada käsiin viruksia ja bakteereja. Täällä kättely on syvään juurtunut tapa ja kuuluu asiaan kätellä myös kaupoissa, jotta ei loukkaa vastapuolta. Sikaflunssan aikoihin ei täkäläisillä ollut mitään tietoa tavan vaaroista. Siksi kannattaa käyttää käsidesiä aina lyhyillä matkoilla. Nyt me pidempään jossakin maassa oleilevat emme sitä tarvitse ja useinkaan käytä, se juuri todistaa tämän siedätysmetodin puolesta. Silti pyrin aina pesemään käteni ennen ruokailua, mutta siitäkään ei ole juuri apua, jos joutuu puhtailla käsillään koskemaan vessan hanoihin ja kahvoihin.

Ehkä tästä tottumisefektistä kertoo myös se, että jossakin kaukaisessa maassa useammin käyvä ei niin usein sairastu. Joku käy aina Brasialiassa, Thaikussa, Kreetalla ja pärjää hyvin. Pöpöihin tottumista se vaan on!

Tuli mieleen uusi bisnesidea lääketehtaille. Myydä maakohtaisia siedätyspillereitä, joista saa juuri sopivan annoksen matkakohteen pöpöjä. Niitä kun sitten popsii kuukauden ennen matkaa, on turvassa! (Ehkä?) Lääkeluvan saamisessa voisi olla vaikeuksia?