Perjantaina 11.2.2011 klo 18.00 tehtiin Egyptin historiaa.

18 päivää ja yötä kansa protestoi ja sai nyt tahtonsa läpi, diktaattori erosi ja poistui pääkaupungista. Veikkaan että hän lähtee vielä koko maasta, sillä hänen ei ole turvallista olla vihattuna tässä maassa.

 

Upea tunne riemuita onnellisten mielenosoittajien kanssa. Sitä meteliä ja kiehuntaa on hauska katsoa. Taitaa olla paljon käheitä kurkkuja huomenna ja hyppimisestä väsyneitä jalkoja. Hieno tunne kun on nähnyt suuren askeleen suuren kansan elämässä. Kaikkea onnea vaan tälle maalle.

Miten tästä eteenpäin?

Ennen kuin kuulen viisaita tv:ssä, ennustan hiukan.

Armeija ottaa nyt tukevan otteen maassa. Kulisseissa tosin asioita pyörittää sekalainen seurakunta, koska rakenteet ovat sekaisin. Armeijan korkea johtoryhmä valvoo silti kaikkea. Nyt alkaa kiihkeä vaihe jossa perustuslaki rukataan uusiksi.

Sen perään pidetään vaalit, tuskin ennen toukokuuta. Toivottavasti nuoret saavat jonkinlaista tolkkua omaan ryhmäänsä ja osaavat järjestäytyä. Sitten on suuri tarve muodostaa ainakin väliaikaisesti laajapohjainen hallitus, joka ryhtyy paikkaamaan vahinkoja.

Ensimmäinen riita tulee siitä, kun yritetään vetää vastuuseen heitä, jotka päästivät pirun irti ja muuttivat mielenosoituksen mellakaksi ja tappeluksi. Syyllisiä on vaikea löytää ja tuomita, koska suurimmat roistot ovat poliisikoneistossa. Kuka etsii ja todistaa? Toivottavasti kansan raivo kohdistuu silloin oikeaan suuntaan ja heittää varapresidentin ulos ja roikkumaan.

Liikuttuneet tv:n avustajat itkevät puhelimessa suurta helpotustaan ja riemua. Paine on ollut välillä todella kova, onhan porukasta kolmisensataa menettänyt ainokaisensa ja ehkä 5000 loukkaantunut eriasteisesti.