ma 29.11.2010 viisumi piteni, tukka lyheni

Olimme hiukan myöhään liikkeellä, sillä neuvojien mukaan pitäisi mennä aamulla jonoon, jotta saa paperin pois samana päivänä. Passitoimistossa olikin menossa remppa ja hirveä pöly tulvi kadulle asti. Ihmettelimme, missähän palvelu nyt lymyää. Mitään ohjetta tai nuolta ei tietenkään näkynyt. Rakennuksen ohi sivukujalle ja siellähän se lymyili, ilman mitään kylttejä, tietenkin.

Hurjan näköinen paikka, ihan vanhan Neuvostoliiton tyyliä. Harmaita teräspöytiä, asiakkaille ruskeita puupenkkejä, suora selkänoja. Pöytien takana 15 kpl epämääräisiä ukkoja ja akkoja, ovensuussa nuorimies joka puhui englantia ja neuvoi kävijöitä. Pöydillä lojui papereita ja passeja sotkuisena kasana. Yksi liinapää-täti otti vastaan meidät, antoi 4-sivuisen lomakkeen täytettäväksi. Vaati valokopiota passin sivuista, joita meillä ei ollut. Liinatäti toimi kätevästi, sillä olimme varautuneet maan tapojen mukaan ja panneet 5LE passin väliin. Tätillä oli rutiinia ja hän avasi passin pöydän reunan takana, siirsi vitosen näppärästi talteen ja jatkoi paperien kanssa selaamista.  Viittasi kadulle ja mehän mentiin kadun yli Hotelli Steigenbergin aulaan, jossa respa ystävällisesti otti kopiot, passin naamasivusta ja edellisestä viisumista. Liinatäti oli pannut pienet paperipalat merkiksi sivuille. Respan poika oli tottunut menettelyyn ja teki nopsasti kopiot. Hinta oli 4x1LE, annoin 10. Takaisin passitoimistoon, nyt kelpasi hakemus kun vielä maksettiin hommasta, mun 12 kk viisumi maksoi 91LE ja PAK:n 6 kk lisäys 61LE. Nyt luvattiin viisumit klo 14 maissa.

Lähdin parturiin ja PAK Heinin kuppilaan kahville. Matkalla yritin nostaa rahaa seinästä, mutta 3 pankkia oli mykkänä, vasta "landelaisten" Agripankista sain seteleitä. Olisikohan pankkiverkon huono toiminta jokin heijastus vaalihässäköinnistä? Tukka pois ja partaa lyhyemmäksi. Touhua ennen, sen kestäessä ja jälkeen jututin Malakia ja aputyttöä, jonka nimi on Basma. Kumpikaan ei ollut äänestänyt, selitykset epämääräisiä, mutta kumpaakaan ei kiinnosta eikä ole koskaan äänestänyt. Kyselin koulusta ja kertoivat kumpikin käyneensä 9 vuotta. Koulusta maksetaan noin 100LE vuosi ja lisäksi itse maksetaan kirjat ja muut tavarat. Malak on siis 32 ja tyttö 18. Malak on käynyt vain 3kk parturi- ja hoitokurssin, josta maksoi 2000LE. Sen jälkeen 3 v. jossakin hotellissa työssäoppimista, sitten yrittäjäksi. Hän haluaisi paremman paikan parturilleen, sillä nyt se on vaikeasti löydettävissä Hotelli Gaddisin sokkeloista. Hänestä hyvä paikka olisi katu, jolla on hotelli Emilio, mutta siellä tilavuokra on 6000LE/kk. Hän piti 200LE päivävuokraa kovana, sillä aina ei olisi asiakkaita ja pitäisi elämiseenkin jäädä rahaa. Toinen mahdollinen paikka olisi hotelli Sokotelin aula, mutta siellä vuokra olisi vielä korkeampi. Toisaalta olisi turisteista saatavissa asiakkaita.

Kyselin tytön taustoja ja hänellä on 3 siskoa ja äiti, isä on kuollut. Hän on naimisissa, mutta ymmärsin että täkäläisellä sopimuksella, eli jotenkin kevytversio aviosta. Mies on työtön ja he asuvat erillään, tyttö siskojen ja äidin kanssa, ihan lähellä tässä kaupunginosassa Aumeija. Naimasopimus päästää nuorenparin makoilemaan yhdessä, eikä ole syntiä eikä lain rikkomista. Kuulemma sitä harrastetaan laajasti opiskelijoiden keskuudessa. Helpottaa elämää, joten sillä kikalla nuoriso voi elää lähes länsimaisella tavalla, avoliitoissa.

Parturista tullessa menin taas viisumipaikkaan. Nyt kello oli 7 vaille 14 ja täti sanoi että 10 minuuttia. Menin läheiseen kirjakauppaan, joka on saman Aboudi-puodin sivuliike. Koska se on venäläisturistien Hurghadasta tehtävän päiväreissun vakiopysäkin vieressä, oli venäjänkieliset kirjat hyvin esillä sisään tullessa. Vietin aikaa puolisen tuntia, mutta kun menin passeja kysymään, ei ollut vielä valmista. Naureskelimme parin elähtäneen hintin kanssa touhua. Näytti siltä että vain yksi täti teki hommia, muut vain istuivat, näpräsivät puhelimiaan, juttelivat. Isoja peltisiä arkistokaappeja oli seinä täynnä, sisällä vaakatasossa vanhanaikaisia kansioita, sentin paperinippu kaikissa. Luetteloita kirjattiin kuin tilikirjoihin. Touhutäti löi passiin ison leiman ja täytteli siihen koukeroita. Sama juttu siihen isoon lomakkeeseen. Kun hän sai 5 passia valmiiksi, vei nipun tilan peräpöydälle, jonka ääressä istui virkapoliisi. Tämä tappi sitten vielä allekirjoitti viisumin. Ennen passin luovutusta se joutui vielä yhden kaapin "käsittelyyn". Nuori mies meni melkein kaapin sisään ja kumartui jonkin koneen luo. Ilmiselvästi passi vielä skannattiin. Klo oli 14.30 kun sain passit. Antoivat PAKin passin tuosta vain. Nämä huvittavat hintit olivat varmaa yli 60v ja jopa muistuttivat toisiaan, pikku leukapartoineen ja pörrökampauksineen, vaatteineen. Puhuivat englantia, mutta saattoivat puhua keskenään jotakin muutakin kieltä.

Passit kädessä menin pankkiin vaihtamaan saamani isot 200LE setelit pienempiin. Siinä kassajonossa katselin, kun bisnesmies edessäni nosti rahaa pankista ja sitä oli pieni matkalaukku täynnä. Paksuja nippuja kaikki käsittelevät tiskin molemmin puolin. Joku nosti rahaa arviolta 25 cm nipun. Kyllä olisi turvatonta Hesassa tai muissa länsimaissa kanniskella salkussa rahaa nippuina. Joutuisi äkkiä kolkatuksi. Ja silti minulle ei annettu rahaa muutamaa seteliä ilman turvamiestä alkumatkan El Minyassa. Kovin on eri tavat eri puolilla maata.