luxor 100.2010 kyläilemässä

Tapasin parturin ovella aputyttö Halan, joka kertoi lopettavansa tältä päivältä. Ehdotti kahvilaan menoa ja minä tietysti halusin nähdä, miten asiaan reagoidaan, kun seitsemänkymppinen, pukin näköinen, mutta täysin vaaraton ukko tulee kahvilaan vähän yli kaksikymppisen muslimitytön kanssa. Ajettiin pikkubussilla Televisiokadulle jossa on iso, pihapuistomainen kahvila. Pöydillä ja puusohvilla kaikkialla räsymatot päällyksinä. Kahvilan kuvailu jääköön tässä sivuun.

Tyttö soitti useita puheluita, kuten täällä tapana on. Juteltiin kaikenlaista ja hän kertoi oman elämänsä vaikeuksista ja aloin jo aavistella, mitähän seuraavaksi. Hän kertoi monipolvisen tarinan hunsvottiveljestään joka oli lainannut rahaa ja työttömänä joutunut liriin siinä. Hala oli puolestaan lainannut ystävältään auttaakseen veljeään ja joutunut liemeen, kun bisnes ei toimi ja palkka on pieni.

Sitten hän keksi, että mennään meille kotiin länsirannalle syömään. Hän tekee ruokaa. Suostuin tietysti, muslimikotiin ei joka päivä kutsuta. Kun kamera oli kämpillä ja siihen tarvittiin taxia, sovittiin että ajetaan samantien sillan kautta, tulee vähän maaseutusaitsaria. Sieltä sitten ajettiin banaaniviljemien ohi sillalle. Laskin yhdessä kohtaa 6 minareettia, yhden ristikirkon ja yhden moskeijan ilman minareettia, pienellä alueella. Matkalla sekä kuski että tyttö soittelivat koko ajan ja minäkin jouduin osallistumaan yhteen, kun piti sanoa isoäidille, joka oli toipilaana, puhelimeen vaan "helou". Ilmeisesti mummo ei olisi englantia ymmärtänytkään yhtään enempää. Sillan molemmissa päissä on tienviitta Assuaniin ja tarkistin kuskilta, että meneekö todella molemmin puolin Niiliä tiet välillä Luxor-Assuan. Totta on ja ilmeisesti liikenne on kasvanut niin, että molempia todella tarvitaan.

Matka jatkui Medinet Habun kautta, kanavan vartta, kyltin mukaan Luxor, West Bank ja siitä läpi. Ohitettiin Memnonin kolossit ja jatkettiin sinne museoalueen suuntaan, Al Qurnaan. Vanha kylä on osin raunioina, osa pystyssä ja uusi Al Qurna nousee kauemmas. Vanhan mestan kohdalla vuorenrinteeseen on faaraoaikaan koverrettu ylhäisöhaudat, Tomb of Nobles. Vaikutti siltä, että tässä on taas menossa uuden, turismia palvelevan kaupunkikuvan rakentelu, sillä siinä Abu Nagan hautapaikan edustalla on se iso verstaskeskus, jossa tehdään ja kaupataan kivestä koverrettuja esineitä, kynttilälyhtyjä ym. Alabasteri on yksi Egyptin tunnettuja turismituoteita.

Vastaanotto ja asun vaihto

Hala valmisti mua kohtaamaan isänsä, luku- ja kirjoitustaidottoman, syvästi uskovan muslimin ja sovittiin, että helppouden vuoksi mun nimi olisi "Peter", koska se on tuttu. Olen muissakin yhteyksissä huomannut, että Nippe on monella kielellä vaikea ja omituinen.

Isä oli vastassa ja iso lauma lapsia pihalla. Esiteltiin, mentiin sisään ja heti aluksi isäntä halusi pukea minut mukavampaan asuun, Galabia-mekkoon. Kuulinkohan nimen oikein? Jostakin muusta yhteydestä mielessä on sana halatti. No mun iso mahani johti siihen, että piti hakea isompi versio, eikä senkään leikkaus tukenut euroopplaista läskimaha-lookia. Jotta vaate olisi mahtunut, riisutti isäntä ja aikamiespoika multa paidan ja henkselit. Itse isäntä näytti, että hänellä oli mekon alla kolme paitaa, kun on niin kylmä. Mulla ei siis yhtään! Mutta hyvin tarkenin, kun kaulaan kietaistiin iso leveä liina ja päähän asteltiin ensin valkoinen patalakki ja sen varaan reilusta valkoisesta liinasta väsättiin turbaani. Jalkaani sai tohvelit, kunhan ensin riisuin sukat ja omat kengät.

Tämä varustus päällä sitten isän kanssa kylään tutustumaan. Kuljettiin pikku matka pienelle kukkulalle, josta hän esitteli näkymiä ja rakennuksia, osoitti nopeasti 4 moskeijaa ja kehui, että tämä on paljon parempi paikka kuin Luxor, kauniimpi. Jännä juttu oli, että tämä kouluja käymätön ukko oli oppinut kohtalaisen kauppamies-englannin, jolla tultiin toimeen. Kun tytär oli paikalla, hän ei halunnut puhua vaan tyttö sai kääntää koko ajan. Minä tässä ukottelin, vaikka hän on mua 15 vuotta nuorempi, mutta ryppyisempi ja kovin tumma, läiskä otsassa ei juuri erotu. Hän oli kai vähän ylpeä vieraastaan, siksi kai minulle tämä pelleasu, ja uteliaita hymyileviä ihmisiä katseli menoamme.

Kuvia otettiin ja muistikin loppui välillä. Harmitti, kun en heti muistanut tyhjennystemppuja, se kun on monimutkainen suoritus. Lähetin hätäpäissäni tekstarin kotiin ja pyysin ohjeita. Kohta niitä tulikin, mutta siihen mennessä olin jo kokeillen saanut poistetuksi riittävän määrän muualle talletettuja kuvia pois. Ukko kehui mun muistuttavan jotakin sheikkiä jossakin kylässä.

Siinä vaateasioita selvitellessä poika Hassan esitteli mustan kankaan, josta hän kuulemma itse tekee kaavun. Se lie aika helppo ommella koneella, kun on vaan suoria saumoja.

Perhe

Yritin kirjata ylös lasten nimiä ja ikää, ja toivotaan että meni oikein. Isä 55, poika 25 , jolla 5 lasta, Hala 22, Hassan, B sarjan fudaaja 20 ja sitten lapset. Kaksoset Abdullah ja Amal 5, jälkimmäinen on tyttö, kuten loputkin. Tämä Abdullah on varsinainen väkkärä, saivat jatkuvasto komentaa. Kaksosista tyttö oli 5-6 cm pitempi. Donja 8, Zenab 10, Dua Viza 12. Suurin tytöistä oli saanut kännykän kotiyhteyksien hoitoa varten. Merkki oli Vodafone, joka siis on vain kauppanimi, valmistaja vaikka Nokia tai Samsung. Lapset mutustelivat koko ajan snackseja ja kun totesin niiden olevan kehnoa ruokaa, Hala yhtyi ja antoikin porkkanoita käteen kakruille.

Kouluasioista kyselin ja selvisi, että käyvät koulua 6 v, jossa yksi vuosi on myös englantia eli oppivat kirjaimet, numerot ja hiukan sanoja ja ääntämystä. 5 vuotias vesseli näytti taitonsa ja sanoi "give me one dollar". Isoveli nauroi ja selitti, että kakarat kerjäävät ja sanovat olevansa orpoja ja nälissään. Tuttu ilmiö, osaavat elehtiä surkeana.

Perheen kesken on kova meteli ja huuto. Hala sanoi jo etukäteen, että hänen välinsä isään ovat kireät ja se tuntuikin. Johtui osin siitä, että vanhemmat ovat eronneet vasta 1,5 v sitten ja äiti on muuttanut pois. Isä kuulemma ei arvosta häntä yhtään, vaikka hän huolehtii pikkukarat, kun niiden äiti tekee pitkää päivää ja lasten isä lienee laiska hunsvotti. Siinä asioita puidessa totesimme yhdessä, että Egyptissä naiset pyörittävät perhe-elämää, hoitavat pennut, ruuanlaiton, siivouksen ja rahat ruokaan. Äijät ovat laiskoina ja työttöminä. Kuria pitää ainakin isoisä näille, läskii välillä kämmenellä.

Hala esim haalii sanojensa mukaan rahat pentujen koulumaksuihin. Eikä isä saa töitä kun on oppimaton, veljet ovat käyneet sen 6 v. koulun mutta työttöminä. Tämä Futari-Hassan valittikin mulle, että haluaisi naimisiin, mutta kun ei saa töitä, ei voi ottaa vaimoa.

Hala aloitti ruuanlaiton panemalla ison kattilan kaasulle. En seurannut koko ruokatouhua, kun piti mennä isän kanssa kävelylle. Ihan aluksi hän viilsi syvän haavan sormeensa ja verta tuli reippaasti. Sidetarpeita ei tuntunut olevan ja verenvuoto ei meinnannut lakata. Sitkeästi tyttö kuitenkin sapuskat laittoi ja lupasi mennä ruuan jälkeen Pharmasiaan apua saamaan. Pieni, hassu yksityiskohta kalustuksessa oli, että ruokailuvälineet ja veitset säilytettiin laatikossa, joka oli olohuoneen sivupöydässä. Keittiön ja olohuoneen välissä oli melko tyhjä hallitila, enkä malttanut olla kysymättä, miksi tavarat ei ole lähempänä keittiötä. Olisikohan äiti muuttaessaan vienyt mööpeleitä mennessään?

Rukous ja vesipiippu

Vierailun aikana isäntä ehti rukoilla 3 kertaa, tosin aina lyhyesti, muutaman minuutin ajan. Matto vaan siihen oleskelutilan lattialle ja toimitus alkoi. Kysyin että saanko seurata ja kuvata ja lupa tuli. Kakarat pyörivät ja hälisivät samassa tilassa, minä otin pari kuvaa ja ukko kumarsi ja kyykisteli, otsa lattiassa välillä. Rukoustuokio päättyi siten, että hän katsoi olkansa yli molempiin suuntiin ja sanoi "salam aleikum".

Sitten hän haki vesipiipun, viritti pihalle naapuritalon seinustalle pikku notskin, jossa oli ennestäänkin hiiliä. Kohta oli pikku keko hiiliä kasattu kessujen päälle. Piipun nokkaan pannaan pieni keramiikkasuppilo, johon tupakka topataan ja sen päälle hiilet. Savu kulkee alakautta, veden läpi imukkeeseen. Tarkistin kysymällä, että polttaako hän vain tupakkaa ja vastaus oli että Allah ei muuta suo. Juuri kun hän tuprutteli, alkoi muezzi huudella lähistöllä. Hän savujen lomassa mutisi jotakin muezzin perään, toistiko jotakin hokua. Näköjään rukous ei ole ajan suhteen tarkkaa.

Usko

Isä tenttasi mun uskoni eikä kai oikein ymmärtänyt, että voi olla uskomatta mihinkään. Kysyttäessä kerroin, että meillä noin 80% on kristittyjä (eivät tee täällä eroa suuntauksissa) ja 1% muslimeja ja loput ei-uskovia. Ainakin suuruusluokka lienee oikea?

Hassan lähti jossakin välissä moottoripyörällä treeneihin. Juteltiin fudiksesta ja hän on tehnyt kaudella 3 maalia, vaikka pelaa keskikentällä. Sanoi olevan tosi muslimi, vaikka ei kotona rukoilekaan. Olen ymmärtänyt, että naisten ei oleteta kotona rukoilevankaan. Kai se on miehiltä myönnytystä siihen, että näin naisille jää paremmin aikaa siivota ja passata. Hassan näytti kännykkänsä päänäyttöä, jossa luki koukeroin kuulemma "I love you, Allah". Pojat voivat mennä moskeijaan täytettyään 6 vuotta.

Pihassa on kaivo, josta sähköpumppu nostaa vettä. Aluksi isän selityksistä ymmärsin, että olisi koko kylän kaivo, mutta pumpun välillä tauotessa, ajattelin ettei se voi koko kylää palvella.

Turismi on mahdollisuus

Kyselin lasten toiveita ammatiksi. Pikkunaskali ilmoitti, että haluaa pankinjohtajaksi. Isoin tyttö haluaa matkaoppaaksi tätinsä innoittamana ja kai siinä on jo 12 vuotiaan käsitys siitä, että turisteista se leipä täällä irtoaa ja se antaa kaikenlaisia mahdollisuuksia, jopa toiveen naimakaupasta ulkomaille. Sekin on kuulemma mahdollista, eikä laki tee esteitä muslimin ja muunuskoisen aviolle, väitti Hala.

Allah estää sen, että me Halan kanssa kahdestaan fillarilla kiertäisimme alueen nähtävyydet, kun sitten parin viikon päästä asun 4 pv West Bankilla. Vaikka hänellä on lupa toimia oppaana. Autolla se onnistuisi, kun olisi mies kuskina ja esiliinana. Täytyy mennä yksin kartan kanssa, mutta paljon tietoa jää arvauksen varaan. Pitää ottaa ne opaskirjat mukaan. Hala taas soitti ystäville ja pari kertaa pyysi mua sanomaan jollekulle naisäänelle terve ja jotakin jollekin juttelinkin. Hänellä lienee jotakin ihmissuhdeongelmaa menossa. Olikin aina välillä vähän masentuneen oloinen ja purki mieltään siitä, että palkka on pieni ja isä ei arvosta. Parturi Malek kuulemma maksaa vain 200 LE/kk. Luin jostakin että kadunlakaisijalle maksetaan 400.

Talo, huoneet ja kalustus

Isäntä on kuulemma "itse" rakentanut talon. Vähän siltä se näyttääkin. Eipä silti, tämän kivan asuntoni porrashuoneen seinissä on huonekorkeuden matkalla lähes 20 mm mutkia. Joka tapauksessa tällainen rakennustapa, jossa osittain käytetään hyväksi naapurin seiniä, jos voidaan, pakottaa kaikenlaisiin kompromisseihin. Muuraustekniikka ja tiilet ovat oma lukunsa. Tässä vierailutalossa on aula, keittiö, wc, 2 makkaria ja olohuone. Siitä ja toisesta makkarista pääsy parvekkeelle, itäänpäin. Alakerrassa jokin varasto ja käytävä sekä ulos vuokrattu myymälätila.

Talon seinät on yleensä rapattu sileäksi ja maalattu. Parhaimmissa on sitten koristelistauksia ja boordeja maalattuna, kuten nykykämpässäni. Mutta Halan kotona ei ole. Melko paskaiset seinät ja puusepän käsintekemiin oviin oli liidulla kirjoiteltu koukerotekstiä. Ovissa on muuten aika taitavaa puutyöosaamista, koristekuvioita ja leikkauksia. Ovet olivat käsittelemättä, maalausta kaivaten. Ulkoseinällä oli parikin ikkunalasia paikattu pahvilla ja ulkoilma pääsee esteettä sisään. Saattaa tammikuussa olla kylmäkin öisin. Lapsiperhe nukkuu 3 isossa sängyssä yhdessä huoneessa. Muut pitkin asuntoa ripotelluissa puusohvissa. Telkkari oli yhdessä huoneessa ja tavan mukaan aina auki.

Vessa on lattiassa-reikä-mallia, mutta reikä on sentää verhottu posliiniastiaan.

Lattioilla oli mattoja, joita ensin oletin puuvilla-narusta kudotuksi, mutta lähempi tarkastelu osoitti, että muoviahan ne. Kudottu kuitenkin aika kivalla tekniikalla, useilla väreillä ja ohuesta loimesta, niin että ihan siedettävä oli lopputulos.

Keittiö on pieni, ahdas ja sotkuinen. Yksi pieni ikkuna länteen, josta kuitenkin ruuanlaittoaikaan aurinko valaiseen hyvin. Vaatekaappeja ei köyhässä talossa ollut, vaan jonkinlaiset hyllyrakennelmat, edessä kankaita verhoina. Oikeastaan ainoa pöytä oli se oleskelutilan seunustalla ollut pikku pöytä, joka sitten nostettin sohvan eteen ruokapöydäksi. Kattaus aloitettiin lattialle siten, että matalan kulmikkaan tyynyn päälle tuotiin noin metrin halkaisijaltaan oleva peltitarjotin. Sen viereen oli tarkoitus istua jalat ristissä. Kun sitten kerroin että minulta mokoma ei onnistu, vaihdettiin systeemiä. Pöytä nostettin sohvan eteen, tarjotin sille ja ainoa tuoli avuksi. Näillä järjestelyillä mahtui pöytään 3 ruokalaista. Lapset makoilivat lautasensa kanssa sängyillä. Ehkä aikamiespoika olisi tullut siihen lattiarinkiin, mutta nyt ei mahtunut, joten hän söi jossakin muualla.

Ruokailutilanne alkoi niin äkkiä, että en hoksannut ajoissa lähteä etsimään käsienpesua, eikä kukaan muukaan siitä huolehtinut, ei vieraalle eikä itselle. Näillä luonnonpuhtailla käsillä isäntä sitten mursi leipää ja ojensi vieraalle kananrinnasta aika palan. Siitä ei voinut kieltäytyä, se olisi ollut loukkaus. Karaisin luontoni ja söin, hyvää oli.

Pöydässä oli tarjolla perunaviipaleita punaisessa kastikkeessa, joka oli höystetty jollakin ryynillä. Samantapainen, mutta kylmä marinaadi oli kurkkuviipaleilla. Tomaatit naturel, riisivati, hyvää leipää ja kirkkaaseen liemeen tehty vihanneskeitto, jossa porkkanaa, kurkkua ja jotakin vihreää. Tyttö kertoi, että länsirannalla, joka on köyhempää aluetta, ihmiset leipovat itse. Se olikin todella maukkaampaa kuin olen täällä ennen saanut. Sekä sitä kanaa, jota sormin irroteltiin. Sormet imettiin siistiksi, serviettejä ei ollut tarjolla. Ja lopuksi käsien pesu.

Mulla on sellainen vatsatapa, että vessaan pitää päästä aika pian syönnin jälkeen. Kun en halunnut sille reiälle kyykistyä, koska en olisi siitä ylös päässyt ilman auttajaa, tuli kiire kotiin. Sen reiän lähellä ei olisi ollut mitään käsitukea, kuten ei ollut edellisessä kämpässäkään, niin huonia olisi ollut. Mitenkähän täällä ikääntyvät asiansa hoitavat? Voihan se olla, että kun koko ikänsä on samalla tavalla kyykkinyt, sen pystyy aika vanhaksi tekemään, mutta jossakin iässä arvelen topin tulevan ja mitäs sitten? Pieni pelko oli lisäksi siitä, että saattaisi paha mahatauti iskeä aika äkkiäkin.

Onneksi olin jo aikaisemmin selvitellyt, miten poispäin kuljen. Ensin pikkubussilla rantaan ja lautalla yli, sinänsä helppo nakki. Isäntä lähti kohteliaasti saattamaan ja nopsasti tulikin kyyti ja sopivasti lähti heti lauttakin. Isä vielä maksoi nämä pikkurahat kyydistä, sillä mulla ei olisi ollut pikkurahaa mukana. Täytyy huomenna maksaa tytölle reilusti kaikesta. En halunnut isälle rahaa tyrkyttää, tuskin olisi huolinutkaan, mutta olisi sekin mennyt väärään taskuun, jos Hala kodin ruokarahat kasaa ja taloutta hoitaa, niinkuin väitti. Hyvin sen voi uskoakin.

No, nyt olen ollut ilman taudinoireita jo 3 tuntia, ohi meni, toivon.