Siksi olisi hyvä jos ruskettuisi nopeasti, pääsisi katukauppiaiden tyrkytyksistä helpommin ohi. Kun naama alkaa olla saman kadun kauppiaille jo tuttu ja ovat saaneet monet epuut, innostus heillä laskee. Tinkiminen on taito jota pitää joka maassa vielä erikseen harjoitella. Periaate yleensä on, että loppuun tingitty hinta on noin 1/4 osa aluksi pyydetystä. Jos heittää pohjaksi 10-15% alkuhinnasta ja sitten pikkusen kerrallaan nostaa, saa kauppiaskin tyydytystä tapahtumasta. Mutta ei siis pidä maksaa kuin se 25% alkupyynnöstä. Kun välillä lähtee poiskin, niin kauppias tulee perään. Mutta on loukkaus jos antaa jonkin hinnan eikä sitten teekkään ostosta. Alkupäivinä on viisainta olla ostamatta ainakaan matkamuistoja. Kyllä niitä samoja on tarjolla myöhemminkin. Assuanin museossa oli pikku kivipatsaita myynnissä n. 85% halvemmalla siitä mitä Luxorin kauppiaat pyysivät.

Toinen kikka on ostaa kerralla yhdeltä samantapaisia kamoja, vaikka näitä faaraopatsaita tai teepaitoja. Jos kuitenkin vie sukulaisille jotakin, isommasta kertaostoksesta on helpompi tinkiä.

Ostin lentokentällä Tiede-lehden, jossa kerrottiin lisää suuresta muovijätteen pyörteestä, joka velloo tyynessämeressä. Viime vuonna torjuin kaupassa muovipussin ja sanoin että "plastic distroy the world" ja sen kuuli pari ostoksilla ollutta malesialaisturistia. He ryhtyivät kuorossa opettamaan myyjää muovin vaaroista. Tietoisuus on herännyt, mutta ei kaikkialla. Joissakin turistimaissa muovikassit on jo kielletty, ei vielä Egyptissä.