Lähdettiin kaupungille ja yritettiin mikrobussin kyytiin. Paikalle tuli kadunlakaisija, joka yritti selitää bussien liikenteestä jotakin, mutta selitys ei oikein auennut. Sitten kulmalle sattui tuttu taxi, joka suostui viemään vitosella pikku matkan, josta normaalisti pyytävät 10. Puhuttiin siinä autojen (hänenkin vanhan Pösön) pahasta hajusta, joka nyt ei ollut ongelam koska hänellä oli käytössään uudempi kärry. selitys on dieselin pulasta, jonka vuoksi litkuun lisätään jotakin tai sitten ajavat polttoöljyllä, joka haisee pahalta. Siihen kohtaan jäi epäselvyyttä. Joka tapauksessa ongelma johtuu dieselin puutteesta.
Kohteena aluksi oli REILU KAUPPA, jolla on parikin myymälää lähellä Luxorin temppeliä. Kirjasin muistiin mitä tuotteita siellä on tarjolla. Kaikki kiinteään, reiluun hintaan ja tuotto menee suoraan käsityön tekijälle. Tarjona on kivaa kamaa, osittain samaa mitä on joka kojussa basaarissa, mutta siis reiluun hintaan molemmille osapuolile. Lasitavaraa, keramiikkaa, puuta, puuvillaa, nahkaa, niini- tai kaislatöitä. On koreja, vateja, pussukoita, leluja, kuppeja, maljakoita, pieniä mattoja, pöytäliinoja, peilejä, pöytäkoristeita, juomalaseja, vaaseja, sandaaleita, koruja, hiussolkia, luonnonöljyjä. Matkatuliaisiksi löytyy lapsille kameleita, aaseja ja norsuja, mutta ei sikoja. Etsitty käsintehty saippua olikin loppu. Huvittavaa oli, että kauppatyttö halusi tietää miksi kirjoittelen lapulle asioita ja sitten yritti "kieltää" kirjoittelun. Hän ei ymmärtänyt bloggausta ja jätinkin hänelle lapun, johon hän voisi kysyä tietävämmiltä neuvoa asiasta. Tässä on syytä todeta että Luxor on aika takapajuinen "landepaikka". Hän ei osannut kieltä eikä siis ymmärtänyt käsitettä mainonta-markkinointi, jota tässä putiikille teen. Ennen kuin ostat mitään turismirihkamaa, käy siis FAIR TRADE -kaupassa.
Ohitimme siinä leipomon myymälän, joka on muutami tiski kadulla pölyä keräämässä. Katselin pientä pullapitkoa, jossa oli letitys kuin kotopullassa. Arvattavasti sekin temppu non täällä keksitty ja kulttuurin siirtymänä meille kulkeutunut. Historian tutkijat ovat todenneet, että viljelyskasveista varhaisin on vehnä ja se on otettu viljelyyn villimuodosta jalostaen jossakin kaksoisvirran suunnalla. Se taas on ihan lähellä ja Egypti on ollut vanhan maailman vilja-aitta, joten puulan teko on täällä tuhatvuotinen perinne. Samaan sarjaan voi sijoittaa rinkelin, sillä täällä se on ympyrä, jonka poikki on tuplaristikko. Muotona hyvin lähellä Viipurin rinkeliä, jonka lienee kehittänyt nokkela leipuri joskus muinoin, ehkä 1700-1800 luvulla.
Asemakadulla, temppelin ja VR:n välillä, poikettiin tuttuun kenkä-laukkukauppaan. Löytyi sopiva, 4-pyörälaukku, jota on helppo työnnellä lentoasemalla tai kunnon asvaltilla, mutta ei Luxorin tai muunkaan kaupungin kaduilla. Sopiva väri, koko ja hinta. Laukku noin 45x65cm ja joustovaralla, maksoi 520LE, joka lie kotomaata edullisempi. Sitten naiset innostuivat sovittamaan kenkiä ja kumpikin löysi oiekanlaiset. Takaa avoin naisten kevyt kävelykenkä oli "alennuksessa", alkuperäinen hinta oli 89LE ja alennettu 45LE. Hyvä hinta ja 2 paria vaihtoi kotia. kauppa on kiinteähintainen ja rva sanoi tinkimiseen, että tämä ei ole basaari. Hunnuttomuus kertoi että on koptien putiikki. Kauppq on noin 100m temppelin nliikenneympyrästä asemalle päin, vasemmalla. Ensimmäinen laukkuliike.
Liikkeessä oli paikallisia asiakkaita, mukana alle 2v tyttö, joka tepasteli ees-taas. Houkitin tyttöä kynällä ja hän uskaltautuikin pariksi hetkeksi polvelle, mutta sitten partainen länsiukko alkoi ujostuttaa ja ehkä hiukan pelottaakin. Äidille kynä kelpasi. Niinkuin tuntuu kelpaavan kaikille. Rihkamakauppiaatkin haluavat ja kyselevät aina kyniä, samoin golfkentän heput. Ota kyniä mukaan kun tulet Välimeren etelärannalle !
Siitä sitten puutarharavintola SINDBADiin, Kirjoitusvirhe on isännän tai kylttimaalarin. Siellä lienee kylä'n halvin olut. Sitä sitten pöytään ja ruokaa tilaamaan. Otin itse "kosher" makaroniannoksen ja siihen lisukkeeksi 5 falafel-pyörykkää. Hinta ruoalle oli 14LE + verot joten mun lounas maksoi 33LE. Naiset ottivat kanavartaan ja pippuripihvin, joille kertyi hintaa veroineen alle 40. Ei paha!
Hätistimme pöydän äärestä kissat, joita oli runsaasti. Naapuripöytään istui pariskunta, nainen (60?) eikä mikään hyvinsäilynyt, puheesta päätellen briteistä ja täkäläinen poika, ei mikään adonis (35?) söivät jotakin ja 6 kissan lauma norkoili pöydän alla. Minähän en ole kissaihminen ja siksi aina häädän mokomat pois. Pohdin siinä näiden poikien kykyä täyttää velvollisuutensa näille elähtäneille tädeille. Ehkä siinä onkin syy runsaalle Viagra-Cialis tarjonnalle.
Ravintolan aidan takaa parikin kenkähuollon ammattilaista huitoi tarjouksiaa. Toinen oli teini-ikäinen, toinen ukkoikäinen. Kengänkiillotus ei paljoa maksa ja täkäläiset varakkaammat näyttävät sitä käyttävän. Minä, köyhä turisti en juuri käytä ja syy on siinä, että kaduilla on jatkuvasti sellainen pöly, että kiillotus on entinen noin kilsan kävelyn jälkeen. Usein jalassa onkin kopio-Croksit, ala Motonet, 5€, joita ei tarvitse kiillottaa. Sopivat ja kätevät kengät näihin oloihin.
Olen sitä ikäluokkaa, jotta muistan 1950-luvun Helsingin. Vuosikymmenen lopulla taisivat loppua viimeiset kengänkiillottajien hommat rautatieasemalla ja Mannerheimintiellä Stockan kulmalla. Samoin häipyivät lehtikojut, jossa moinikerrosvaatteisiin pyntätyt mummot möivät lehtiä. Se oli ennen Rautakirjaa. Sen jälkeen ei ole pärjännyt kengänkiillottajan tai lehdenmyyjän ansioilla. Kyllä köyhyyden raja kulkee jossakin lankkipojan kulutus- ja tulotason kohdalla.
Kommentit