Häätouhuja

Ti 12.3 on sitten Muhammed Alin poikien häät. Sain vilkaista valmisteluja häätalossa, joka on sama ”seurojentalo”jossa muutkin hilut on järjestetty. Hassanin appiukko istui vahtimassa valmisteluja ja pyysi teelle. Hän vertaili asiantuntevasti eurooppalaista meininkiä häissä ja hautajaisissa ja kannattaa kovasti täkäläistä tyyliä, tottakai. Hän on hiukan jo aikaisemminkin leveillyt siitä, miten hän on järjestänyt isoja juhlia naapurustolle. Toissapäivänä hän oli kutsunut samaan paikkaan ruokavieraita ja eilen myös, mutta minulle jäi hämäräksi miksi oli tarvittu kaksi iltaa, sillä eilenkin oli kuulemma ollut toistasataa vierasta. Mun vähäisen kokemuksen mukaan juhlat tarkoittaa aina ateriointia.

Juhlapihan portilla nuori mies asensi vilkkuvaloja ja koristeita, keikkuen näppärästi kolmen metrin korkeudessa yhden puutikkaan varassa. Tosin hän sai käsille tuen poikkipalkista, mutta silti aika vaarallisen näköistä koheltamista, siirtää tikapuuta jalkojen välissä ja liikkua ees-taas palkin viertä asentaen valoja.

Useita miehiä oli pilkkomassa vihanneksia jättimäiselle tarjottimelle ja keittelemässä keittoja siinä juhlatalon nurkassa, jossa ei sitten ollut mitään pöytiä hommia helpottamassa. Keittiötouhut ovat yleensäkin aika alkeellisia minun silmissä, siis varusteet, kalusteet ja puitteet.

Tänään kävin pippaloitten vuoksi parturissa ja oli tosi lämmin päivä, 34 varjossa. Toivottavasti suihku pelaa että saa pahimmat hiet pois ennen paidanvaihtoa. Sain Soukin räätäliltä asusteet, jotka on huolella tehty ja edulliset. Jälkeenpäin mietin että se Nehrukaulus saatta nopeasti rispaantua mun kovan parransängen takia.

Hassan halusi mun pistäytyvän vielä talollaan katsomassa tauluille paikkoja. Koraaninlauseita aseteltiin arvopaikoille, yksi kukkataulu sivummalle. Paikalla oli kolme nuorta naista järjestelemässä paikoilleen pikkutavaroita, astioita jne. Makuuhuoneessa oli pukeutumispöytä täynnä meikkejä aseteltuna valmiiksi! Salin vitriinikaapissa oli hienoja astioita valmiina juhlakattauksia varten. Näillä naisilla oli kaikilla käsissä hennatatuointeja ja oli niitä eilen tehty myös pikku Nairan käsiin, sillä hän kävi mua moikkaamassa miesten puolella myöhemmin eli

Illalla

Hämmästyttävän moni ravisti kättä, siis olivat jo tulleet tutuksi ja muutama heilutti kauempaa tunteakseen, mutta minulta meni ohi ketä olivat.

Reili puoli tuntia kestin olla näissä karkeloissa. Ruokailu tuo mieleen armeijan, sillä erotuksella että armeijassa ei saa puhua, täällä ei tarvitse. Kukaan ei juuri juttele mukavia tai kehu ruokaa. Siinä ei juuri kehumista olekaan sillä laatu on samaa kuin ennen ja listakin sama, johtuen varmaan siitä että pitokokit ovat samoja. Kolmea lajia keitoksi sanottavaa oli keitetty valtavissa padoissa, leipiä korikaupalla ja salaattia lautasilla. Mulle annettiin lusikka, mutta moni näkyi ottavan salaattiakin leipäpalan kanssa sormin. Lihapaloja oli tarjolla riisin kera ja kohteliaasti lihaa tarjottiin kädestä naapureille myös. En ole lihansyöjä muutenkaan eikä tyyli houkutellut tekemään poikkeusta.

Koko ruokailun ajan joku paasasi loppunousujen kera ja hirveällä volyymilla, isot ämyrit jakoivat tätä viisautta kylille. Abdy kertoi että oli jostakin tilattu puhuja kertomassa avion autuudesta. Pikku tauon jälkeen alkaa koraanin luenta, samalla rajulla voimalla ja päätin livahtaa.

Näin portilta että Annukka ja Päivi istuivat pöydässä naisten puolella talon pihalla. Heillä oli sentään seuraa toisistaan, mutta  Hannu ei voinut tulla mahavaivojensa vuoksi mulle kaveriksi, vaikka kutsuttu olikin. Huomenna illalla tämä ratkiriemukas touhu jatkuu Karnakin puolessa.