ke 17.11.2010 illalla

Taxi-Yasser kertoi syöneensä perheen kanssa hyvää lammasta, kun oli suuri pyhiinvaelluksen juhla. Hänellä elää isä ja äiti, on 5 veljeä ja 1 sisar, hänellä on lapsia 3, sisarella 2. Koko iso perhe on ymmärtääkseni isän ja Yasserin tienestin varassa, sillä hän kertoi jakaneensa rahaa isälle ja veljille, kun kysyin asiasta. Iso perhe - iso juhla. Ajoimme Talvipalatsin eteen, ensin ostamaan lento täältä Kairoon PAK paluulle 14.12. Helppo nakki, sopiva lento klo 24, on perillä noin 01 ja lento Istambuliin lähtee 03.40. Sattumalta vielä sama terminaali, ei tarvitse kävellä tms vaan voi hiukan torkkua kentällä. Nämä yölennot ovat halvempia, tämä alle 40€. Seuraavaksi etsimme PAK tietämää kirjakauppaa, joka olikin kadonnut.

Olimme matkalla WB:lle lautalla, mutta hölmöinä mentiin Metropoli-kahvilan portista sisään laituritasanteelle, luullen että sieltä pääsee oikealle kulkien lautalle. Ajatus oli samalla pistäytyä turistipoliisissa kysymässä todistusta kadonneen kameran vuoksi. Mutta eivät osanneet turistipoliisit paljon puhua, yksi sanoi osaavansa fifty-fyfty, mit'ä se sitten tarkoittaakin. Ohjasivat varsinaiseen keskustoimistoon rautatieaseman nurkille. Mutta lauturitasanteen päässä oli portti lukossa. No ratkaisu oli, että mentiinkin veneellä yli siltä kohdalta. Koko vene maksoi taas sen 5LE, ja mukana seilasi lauma koulupoikia jotka jäivätkin veneen kyytiin. Nämä botskit on aika isoja, kymmenkunta metriä pituutta ja reilu 2 leveyttä, iso perämoottori. Ja koristeellisiahan ne ovat ja fantastisia nimiä veneillä. Kohteena oli ravintola Tutank Amon, jonka PAK tuntee ennestään. Kehui "ehkä maailman parhaaksi paikallisravintolaksi", sillä joku paljon matkustellut ja maailmaa kiertänyt tuttu oli myös ylistänyt ruokaa. Hyvää se olikin, mutta että...!?

Paikan pitäjä ja ruokalaadun takeena on Mahmoud (omaperäinen nimi) joka on oppinut taitoja täällä ensin 5 tähden paikassa, pääsi sitä kautta Pariisiin. Palasi 15v sitten vauraampana perustamaan ravintolan , jonka yhteydessä on myös huoneita. Samalla rannalla niitä on kuulemma enemmänkin, "flättejä" Ferrysatamasta vasemmalla. PAK kertoi, että porukka on lähtöisin Qurnasta, 4 km päästä. Se kylä tunnetaan vieläkin haudanryöstäjien asuinpaikkana, vaikka ryöstettävää ei ole ollut yli sataan vuoteen. Maine se vaan säilyy ja ehkä jotakin piilotettua varallisuuttakin on jossakin, vaikkapa jonkin ravintolan perustamiseen upotettuna.

Pöytään tuli neuvottelun jälkeen vesi, sitruunamehut, tuoresalaatti, jossa päällä pelättyä majoneesia, tahinea, leipää. Pääruokana oli kanaa ja kerrankin hyvää lammasta. (olen aina Suomessa pettynyt lammas-annoksiini), joiden höysteenä uunissa kuumennettu vihannesruukku, riisisekoitus ja muusia. Kaikkea söimme halulla. Poikkeavasti isäntä oli itse hovina ja tarjoilijana, ilmeiseti juhlapäivän illaksi ei kukaan halua töihin. Aterian kruunasi jälkkäri, kakkupala jonka kaveriksi tuli minttuteetä ja 1/4 appelssiinilohko. Kun en viitsinyt ruveta edes yrittämään sitä kuoria, puristin runsaasti mehua kakulle. Ehkä se oli niin tarkoitettukin? PAK halusi maksaa 150LE ja isäntä hyväksyi iloisena. Ovat kuulemma joskus syöneet paljon edullisemminkin, mutta siinä on ollut tuttavuusalennusta. Nyt olimme vaan kaksi lypsettävää turistia, toinen tuttu vuosien takaa. Pari muuta syöjäparia oli myös tällä korkealla rantaterassilla , josta näkymät olivat komeat. Terassin seinillä kisaili useampi geggo, tehden veikeitä syöksyjä toisiaan kohti. Valoina terassilla loisteputket paljaana, e-säästölamput oli verhottu koripunos-varjostimilla. PAK kertoi että paikka on siistiytynyt sitten viime näkemän. Liekö syynä lähelle perustetut kilpailijat.

Terassin alla ihan rannassa on hiekkatie, jolla oli tosi vilkasta liikennettä: Aaseja, kameleita ja hevosia turistien ratsuina, kevareita, autoja, 3-pyöräisiä lavallisia kulkupelejä, turisteja iltakävelyllä, paikallisia nuoria. Tein havainnon, että juoksevan kamelin selässä ei huojuta yhtä paljon kuin kävelevän, meno näytti rennommalta jotenkin. Rannassa useita turistiveneitä jotakin touhuamassa ja virralla liikennettä on aina. Isoja risteilykiuluja oli näkyvissä vain kymmenkunta, ne kun on suurimmalta osaltaan häädetty ylävirtaan 7 km päähän, lähelle Horus-siltaa.

Klo 17.08 alkoi iltarukoukseen kutsujoiku. Ilta alkoi hämärtyä ja valot syttyivät vastarannalle, Luxorin temppeli niistä komeimpana, juuri kohdalla. Melko pullea kuu tuli esiin ja yksi kirkas tähti lähellään. Päivä on ollut pilvetön, kuten lähes aina, lämpöä lähes 30. Ilta näytti, että taas on laaksossa poltettu roskia kun savusumu leijailee matalalla, tuntuu hengityksessäkin. Aurinko kai laskee aika tarkkaan kuudelta, ei ole ollut tarvetta tarkistaa. Ollaan muutama tuhat virstaa päiväntasaajalta sentään vielä.

Veneellä takaisin yli ja pyysin kohteeksi helpon laiturin huonojalkaisille. Veneen välittänyt kaveri antoi käyntikortitn ja lupasi olla palveluksessa millon vain. Kehui että laituri on paras ja helppo sitä olikin nousta. Ei portaita vaan pitkät luiskat. Lauttalaiturin ylävirran puolella vain 30 m lautasta. Mutta edellyttää sitten venettä ylitykseen.

Soitin Yasserin kyytimään ja hän sitten tiesi, mihin kirjakauppa, lausutaan "Abudi", oli siirtynyt. Oli siistin näköinen, selkeä ja hyvin varustettu. Nyt se on McDonaldsin vieressä Luxorin temppelin lähellä. Täällä kaikki asiat tunnistetaan jostakin maamerkistä, joiksi aina sopii iso hotelli tai Mäkkäri. Minä jäin kyydistä Gaddisin parturiin, poikkesin vielä Heinillä heittämässä läppää, kun se on sopivasti matkalla kämpälle.