Viime vuonna tein upean ilmapallolennon Luxorin laaksossa. Pallolennot kuuman ilman avulla on iso turistibisnes täällä. Yllätyin kovasti kun eräänä aamuna olin hereillä juuri auringon noustessa ja koko taivas oli täynnä palloja. Laskin 24 kpl suurta kuumailmapalloa. Niihin mahtuu 12-20 matkalaista kapteenin lisäksi. Hinta ei ole paha, 65 euroa. Jos osaa tinkiä tai ostaa SAADin toimistosta lipun. Alkupyyntö on useilla satasen luokkaa ja lentofirmoja riittää. Taas sama kopionti-ilmiö. Joku keksii ja muut apinoi, aletaan tinkiä hinnasta ja koko bisnes kärsii.

Ilmapallosta tämä ikuinen savusumu näkyy hyvin, kun se kattaa vastarannan näkymiä. Savu oli niin sankaa että se häivytti isotkin kohteet taakseen. Karnakin temppeliä ei erottanut. Varsinkin kun savusumu on ruskeaa ja hiekkakiven väristä. Matkaa pallosta temppeliin oli kai 2 km.

Jostakin syystä lennolle haetaan asiakkaat hotellista klo 3-4 aamulla, kuljetetaan virran yli veneellä, jossa hörpätään halpa, nopea pikakahvi. Pikkubussilla pallon lähtöpaikalle ja koriin sisään. Kun parikymmentä palloa lähtee ilmoille melkein samaan aikaan, on pakko varata tilaa palloille. Siksi lähtöpisteitä oli siroteltu koko laakson alueelle länsirannalle. Kirjavat pallot ovat komea näky noustessaan taivaalle yhdessä auringon kanssa. Selitys aikaiselle startille saattaa olla tuuli, joka herää lämmössä. Hiljaisella tuulella on helpompi hallita palloja ja saada ne alaskin jonnekin, mihin apumiehet pääsevät autolla. Apureita tarvitaan paljon, kun palloa taas parkkeerataan.

Joskus pallo ajautuu Niilin päälle ja ylikin. Apuporukka joutuisi ajamaan autolla kymmenkunta kilometriä ylävirtaan päästäkseen autolla yli virran. Siitä syystä kapteeni yrittää pysyä länsirannan yllä ja tarvittaessa pitkittää lentoa hakien sopivaa laskupaikkaa.

Jostakin syystä lossit ei ole tarkoitettu autoille. Olisikohan syynä, että silloin kun veneliikenne Niilin yli kehittyi, faaraoiden aikaan, ei autoa ollut. Täällä kun asiat tehdään niinkuin aina ennen. Jospa liikennesuunnittelijoille (onkohan niitä ollenkaan?) ei ole tullut mieleen tämä ilmeinen tarve? Sitten kun joku sen keksii, alkaa vimmattu kiire rakentaa satoja autonkuljetus-losseja. Överiksi menee tietenkin.

Pallolennon jännittävin vaihe on lasku. Kun vielä paljon sähkö- ja voimalinjoja risteilee laaksossa, asutus on tiheää ja palmuja pieninä rykelminä joka paikassa, saa kippari olla tarkkana. Niinpä sillä lennolla oli useita yrityksiä päästä sopivaan kohtaan ja kevyessä tuulessa pallo usein muutti suuntaa. Kippari lisäsi korkeutta, poltin kohisten ja odotti uutta tilaisuutta. Turvallistahan touhu on niin kauan kun kaasua riittää. Varapullojakin oli mukana. Lopulta laskupaikaksi valikoitui pellon reuna, jossa kori saatiin maahan köysistä kiskoen tien reunaan ja pallo kutistui ja vaipui kasaan pellolle. Siitä sitten tulikin pallofirmalle kai maksettavaa, kun pellon omistaja tuli karjuen paikalle. Toinen sarka oli äskettäin korjattu, mutta toisella oli hentoa orasta näkyvissä. Sitä viljelijä yritti varjella tallaavilta tossuilta, kun apumiehet häärivät palloa kasaten. Levittivät ensin alle suojapressun, ettei pallon pinta likaantuisi. Pallon peseminen lieneekin työläs juttu maassa. Ilmankos pallot ovat melko suttuisiä läheltä katsottuna.

Ilmapallon kori on iso, noin 6 m x 2,5 m. Teräskehikko ja ruokopunosta. Kori oli jaettu 6 lokeroon, johon kuhunkin mahtui 4-6 ihmistä, koosta riippuen. Lapsiakin oli mukana. Yksi iso, leveäpeffainen nainen ei jaksanut nousta yli kaiteen, joka on toista metriä ja kori pellolla. Siinä sitten apupojat pylläsivät eukon koriin.

Apureita tarvitaan kymmenkunta, autoja ainakin 3. Yksi kuljettaa apupoikia, kuormuri pallon ja korin ja autoa pari asiakkaita. Toiset pikkubussit tarvitaan vielä hotellirahtaukseen. Melkoinen koneisto ja alkuinvestoinnit. Jos asiakkaita olisi 20, maksu keskimäärin 75 e, tuloa 1400 euroa. Siitä maksetaan autot ja tekniikka, vene, kahvit, komissiot myyjille, ei paljon jää jaettavaa. Ilmankos apupojille kerättiin kolehti. Panin vitosen, muut vähemmän tai ei ollenkaan. Voisi jopa arvata että se olisi apupoikien palkasta tärkeä osa. Joka sitten jäikin surkeaksi.

Pallolennon upein juttu on se, että kerralla saa hyvän kuvan alueesta. Länsirannalla on useita ikivanhoja kohteita, temppeleitä ja muistomerkkejä. On tietysti avuksi, jos on ne maasta jo nähnyt tai selannut kuvakirjoja. Mullakin on kolme kuvakirjaa Egyptistä, Luxorista ja monumenteista. Kapu siinä osoitteli temppeleitä ja muita kohteita. Kuvia tuli otetuksi, mutta tähän niitä en nyt saa, kun ovat kotona jossakin muistikortilla. Nyt ei ole kameraa reissussa muuta kuin känny. Katsotaan myöhemmin josko onnistuu täydentää tarinaa.