Ilkka Hanski: Viestejä saarilta – miksi luonnon monimuotoisuus hupenee?

E-kirjojen julkaisu hakee vielä muotojaan ja tekniikka tökkii. Minulla kun on lukulaitteena pieni (vanhaikainen, mutta uusi) Acerin läppäri, jonka ruutu lienee 12 tuumaa, niin joidenkin kirjojen lukeminen on tuskaa pienen präntin takia. Eikä sitä voi suurentaa! Ei ole apua kuin tehokkaimmista lukuprilleistä, tuskin niistäkään. Vain kiinnostava aihe saa pinnistelemään.

Hanskin kirja on sellainen. Jotkin asiat ovat jo tuttuja, mutta kirja on tulvillaan hauskoja, kiinnostavia yksityiskohtia. Tässä muutama poiminta: Camille Parmesan (hauska nimi) on selvittänyt että eliöt siirtyvät keskimäärin 6,1 km/10 vuoden aikana. Ei siis koske juoksevia tai lentäviä otuksia, vaan sieniä, bakteereita, matoja, hyönteisiä jne. Varpu Mitikka tutki karttaperhosta ja totesi sen siirtymän olleen n 7,5 km/v, mutta toisaalta ilmaston lämpiämisen vaikutuksesta on todettu joidenkin lajien siirtyneen jopa 100 km/v. Karttaperhosen toukka syö nokkosta, joten sen nopea siirtymä on mahdollinen koko maassa.
Hanski teki tutkimusta Oxfordissa, pyydystäen 32 000 lantakuoriaista. Myöhemmin hän pääsi vertamaan kokoelmaansa toisen tutkijan selvityksiin 1600 vuoden takaa. Hän oli kaivanut esiin 400-luvun roomalaisaikaisiin kaivoihin joutuneita hyönteisiä. Tämän M.A. Robinsonin tutkimista kuoriaisista löytyi 11 samaan lajia 2000-luvulla. Tutkimus ja vertailu johti johtopäätöksiin jotka loivat pohjaa Hanskin tutkimuksille luonnonvalinnan merkityksestä.

Kiinnostavaa oli, että tutkijat ovat voineet selvittää samoja otuksia 43 000 vuoden takaa Britanniassa, ennen jääkautta. Sama laji on löytynyt nykyaikana Tiibetistä.
Olennainen tulos on, että luonnonvalinta ei ehdi mukaan ilmastonmuutoksen nopeuteen. Teoriassa evoluutio voisi kehittää sopeutumia, mutta prosessi on usein hitaampi kuin nykymuutokset lämpötiloissa maapallolla.
Evoluution historiasta kirjasin joitakin arvioita: Kalat ovat siirtyneet maalle noin 370 M(iljoonaa vuotta sitten), eli nelijalkaiset selkärankaiset kehittyivät kaloista. Nisäkkäät ilmestyivät 225M ja kädelliset 60M sitten. Ensimmäiset kädelliset olivat tosin aika kaukana ihmisestä, noin oravan kokoisia. Homo Sapiens ilmestyi pallolle noin 200 000 vuotta sitten ja alkoi valloittaa palloa noin 100 000 vs. Ja ehti Eurooppaan asti tuollaiset 35 000vs.

Nippe - Samaan aikaan täällä vielä vaikutti toinen laji (?) Neanderthalin ihminen, jonka taidetta on juuri äskettäin löydetty Nerjan luolista Espanjasta. Taide kuvaa hylkeitä, joita porukat söivät siihen aikaan paljonkin. Niiden kuvien ikä on arvioitu sinne 35 000 v. taakse. Tiedetään muutoin että nämä kaverit asuivat yhtä aikaa Euroopan alueella, jopa tuhansia vuosia. Luin juuri jostakin tiedon että solubiologian keinoin on selvinnyt, että n 2% eurooppalaisten perimästä tulee neandertalin vesseleiltä ja 4-5% aasialaisten perimästä joltakin toiselta, tuntemattomalta esi-isältä. Ennen oli oletus, että lajit eivät voisi risteytä keskenään, mutta se on nyt kumottu oletus. Siksi edellä oli kysymysmerkki lajin jälkeen.

Suomessa ilmastonmuutoksesta kertoo että kun suden ei sallita elää normaalilla tavalla, riittävän laajalla ja laumoissa, se ei voi pitää tasapainossa hirvikantaa, vaan se lisääntyy hurjasti. Hirvi puolestaan syö haavan vesakot, niin että haapa ei enää menesty metsissä. Haapa puolestaan on tärkeä monille eliöille ja sen taantuma vähentää luonnon monimuotoisuutta. Nämä luonnon keskinäiset vaikutukset ovat kovin mutkikkaita. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja siksi monimuotoisuutta on vaalittava.

Vieraslajit on kiinnostava ongelma monissa maissa. Hanski kertoo esimerkkejä maailmalta. Etelä-Amerikasta kotoisin oleva vesihyasintti pääsi jotenkin Afrikkaan ja Viktoria-järveen 1989. Kuudessa vuodessa se valloitti 80% jättijärven rannoista jopa 10-15m leveyisenä 4m paksuun ”kasvipuuroon”, joka estää kaiken toiminnan rannoilla, myös haittaa suuresti kalastusta.

Australiaan levisi myös Etelä-Amerikasta Opuntia-kaktus 1900-luvun alussa. Koristekasvi pääsi villiintymään ja levisi 1925 mennessä 25 milj.ha allalle ja muodosti läpipääsemättömiä pensastoja, haitaten karjanhoitoa ja muuta elämää. Biologit etsivät ratkaisua ongelmaan ja toivat kaktuksen luonnollisen vihollisen, Cactoplastis Cactorum  yöperhosen 1920 maahan. Sen toukka syö kaktuksen lehtiä. Nykyisin kaktus pysyy hyvin kurissa, pieninä laikkuina.

Suomessa on lukuisia vieraslajeja, joita vastaan on herätty kamppailuun, mutta monen lajin kohdalla liian myöhään. Hyvä-paha esimerkki on supi, jota istutettiin turkiseläimeksi Karjalan kannakselle 82 yksilöä 1953. Sieltä se levisi Suomeen ja tutkijat selvittivät leviämisen vauhdiksi 20-30 km/v.
Jo 60-70 luvuilla otus oli levinnyt koko maahan Oulu-Kuhmo linjalle asti. Näitä harmillisia lajeja on toistasataa, kuten kurtturuusu, heinäsorsa, minkki ja citykani.                                                           

Viimemainituista on omakohtaistakin kokemusta, samoin ikävä tutustuminen jättiputkeen. Hanski kertoo, että 1600-luvulta lähtien on monimuotisuudesta menetetty 140 lintulajia, joiden sukupuutosta on 25% hoidellut kissa. Olen aina vaistomaisesti vierastanut kissoja. Oliskohan vauvana joskus raapinut? Arvioidaan, että USAssa kissat tappavat joka vuosi miljardin lintua ja pikkunisäkästä. Osa on tietysti hiiriä ja rottia, joita ei ikävä tule. Sukupuutto uhkaa nyt yli tuhatta nisäkästä (N - vaikka uusia lajejakin on löytynyt vielä 2000-luvulla) Näistä nisäkkäistä 75 lajia on kadonnut 1600-luvun jälkeen.

Suomalaiselle mielenkiintoinen tieto on, että tutkijat laskivat Borneolla, jossa Hanskikin oli tutkimusretken jäsenenä, 10 ha alueella käsittämättömän määrän, 780 puulajia. Kotimaassa kun menee metsään, löytää harvoin 10 lajia. Hanskin väitöskirja koski siis lantakuoriaisia, ja siitä hauska esimerkki. Afrikassa on runsaasti sontiaisia ja 1,5 kg norsunläjä katoaa parissa tunnissa. Australiassa ei ole kehittynyt isoja sontiaisia, koska siellä ei ole ollut suuria ruohonsyöjiä. Kun asukkaat ovat vieneet sinne nautoja joita nyt on 30 Milj. on ongelmaksi tullut lanta ja sen mukana kärpäset.  Avuksi on rahdattu Afrikasta 50 lajia kuoriaisia ja nyt lantakasat hoituvat luonnon menetelmin ja kärpäset ovat vähentyneet.

+)  Evoluutiobiologit arvioivat nykyisin, että maapallolla olisi 5-7 milj.lajia, kasveja, eläimiä, sieniä jne, kaikki yhteensä. Näistä 20% on kovakuoriaisia. Lajeista tunnetaan vain pieni osa, noin 1 milj.
Ilkka Hanski tutki, kuvasi ja nimesi 2 uutta lajia nuorena tutkija ja sanoo nyt että hänellä on pari lentokyvytöntä kaimaa vuorenhuipulla Borneolla. Tutkijat saavat nimensä tieteelliseen nimen loppuosaksi.
Lajien sukupuutto kiihtyy koko ajan. 100 viime vuoden aikana on kuollut sukupuuttoon kaksi kertaa enemmän kuin kolmen sadan vuoden jaksolla 1600-1900. Lajien sukupuutto on vaaraksi myös ihmiskunnalle. Evoluutio ei ehdi korjata ilmastonmuutoksen vahinkoja siinä ajassa joka olisi ihmiskunnalle tärkeätä ja toivottavaa. NN: Nyt mennään kohti loppua kovaa vauhtia ja ihmisen typeryys lopettaa lajimme. Rajaton talouskasvu ei ole mahdollinen yhdellä planeetalla ja muita ei ole tarpeeksi lähellä.