ti 18.1.2011 kävelyllä

Kävelin kotikadulta Julie Villen suuntaan, entisen peltoalueen poikki. Sinne on kaadettu käsittämättömästi rakennusjätettä. Tiilenkappaleita, joutomaata, roskaa kaikkialla. Usean kymmenen hehtaarin pelto on menetetty viljelykseltä, odottaa rakentamista joutomaana ja väliaikaisena roskiksena. Keskellä peltoa pysähdyin laskemaan minareetit ja linkkitornit, menivät tasan 6-6. Eli vanha uskonto pitää vielä pintansa, mutta nykyaika = tv, netti, puh valtaa alaa.

Siinä juuri tuli paikalle aasialainen mies, moikattiin ja ruvettiin juttelemaan. Kaveri asuu kolme vuotta täällä, naapurina Feirusissa ja toimii opettajana lähistön oppilaitoksessa. On lähtöisin Etelä-Koreasta, puhuu englantia, mutta jäi kysymättä millä kielellä opettaa. Aine on CNC-koneistus, siis automaattisen sorvin käyttöä. Opetus voisi olla eng koska laitteet ja huoltokirjatkin ovat.

Jatkoin pellon poikki, katsellen uimahallin takasivua, joka on aidattu ja siitä muodostuu korkea katsomo. Siellä takapihalla täytynee olla uima-allas myös kisoja varten. (Hotellikadun varressa on iso uima-allas, jossa on kyltti "olympia-allas", mutta se laitos on rappeutunut kokonaan. Voipi olla että sen tilalle tulee joskus hotelli, kun on Niilin rannassa.) Tässä uimahallin kieppeillä onkin iso koulukeskus ja niihin liittyvänä pari isoa asuintaloa oppilaille. Joita sitten parveilikin puolenpäivän aikaan todella sankasti kaduilla. Siinä oli ainakin Heliopolis (historista tuttu nimi) tyttöjen teknillinen koulu (miksi vain tytöille erikseen?), toinen oli Mecanical Secondary School ja muitakin keltaisia koulurakennuksia oli kortelissa. Monet rakennuksista vielä hiukan kesken, kaikki ihan uusia.

Koulujen luota suunnistin "Mobarakin turistikatua" poispäin ja totesin sen, mistä Heli jo kommentissaan kertoi, että tietä levennetään ja palmut on kaadettu. Iso kiinalainen puskutraktori kaatoi toisella puolen tietä aitaa ja pikku tiilikoppia. Rannan puolella oli levennystä jo valmiina, mutta ilman asvalttia satoja metrejä. Linjoista voi hyvin päätellä, että kadun varren asuintalot puretaan piakkoin. Voi asukasparkoja, mistä uudet kodit, kun ei valtio tai kaupunki auta. Kun jatkoin matkaani uutta, Samir Farakin uudelle talolle johtavaa leveää katua, näin sen varressa selvästi jonkun koti-irtaimistoa. Kasassa oli huonekalujen ja jääkaappin lisäksi myös telkkari pölyyntymässä.

Tulin uuden talon eteen ja katselin, että sen oven pieleen oli painettu seinään useita savisia kämmenenkuvia. Siihen tuli nuori mies, jolta kysyin miksi jäljet? Hän kertoi sen olevan onneksi uudelle talolle ja rakentajat tekevät merkit . Poika olisi kutsunut sisälle katsomaan, mutta en halunnut. Onhan noita, uusia ja vanhoja jo tullut nähdyksi. Olisi iskenyt tippiä kahvikupillisesta kuitenkin. Samaa käsisymboliikkaa harrastetaan teurastusten yhteydessä ja painetaan talon ovipieliin verisiä kädenkuvia. Nämä saviset voi ainakin helpommin pestä pois.

Varmistin pojalta vielä, että asuuhan "kuvernööri/pormestari" SF nyt sitten täällä. Kävelin vielä ihan hänen portilleen asti, jossa poliisi oli vartiossa. Talo on sama, joka rajoittuu norjatar-Ingridin taloon. Siellä asui silloin käydessämme marraskuussa (9.11 juttu) vielä SF:n henkivartija, mutta nyt iso pomo itse. Hänen vanha talonsa on purettu siellä lentokentän tien risteyksen tienoilla ja paikasta tehdään puistoa. Puistoa herra on naapuritontille halunnut ja siksi hääti pois siinä asuneet ja puratti vanhat mutatiilitalot.

Matkalla Farakin talolle katselin vielä isoa peltoaukeaa, kymmeniä hehtaareja, joka oli jätetty kesannolle ja ihan ruskeana. Lienee varattu rakennusmaaksi ja siksi nyt roskaantuu käyttämättömänä. Ei ihme, että elintarvikkeiden hinnat nousevat, kun omavaraisviljelyä ei enää voida harjoittaa ja iso osa ruokaa tuodaan ulkomailta. Kyllä siitä sikiää levottomuuksia vielä tähänkin maahan. (Uutinen kertoi että yksi polttoitsemurha tapahtui eilen Cairossa)

Lähdin oikaisemaan "kylän" läpi savitiilitalojen välisiä pikku kujia myöten. Savisilla kaduilla on hirveästi roskia, joita kukaan ei kerää. Katusiivousta tehdään vain asvalttikaduilla. Pikku kauppoja, verstaita, epämääräisiä varastoja, kioskeja ja silti näillä kujilla mahtuu vielä autokin kulkemaan. Aasinsontaa kaikkialla ja kun katu oli vielä märkä paikoin, saa katsella mihin astuu. Joku "katutakiainenkin" takertui ja tarjosi kotiaan nähtäväksi ja muutenkin oppaaksi. En kaivannut kumpaakaan.

Siellä alueen sisällä oli leipomokin, ja matto levitettynä kadulle, siinä leipiä jäähtymässä. Joku niitä siinä lajitteli ja siirteli ja melkoista hälinää saivat aikaan kun paikalla oli kymmeniä kaiken ikäisiä arabeja. Lähellä oli elävien kanojen kauppa, mikäs sen parempi tapa pitää muona tuoreena, itämaiseen, oikeammin maailmanlaajuiseen tapaan.

Tulin ulos laajasta köyhien alueesta tutulle kadulle (joka päättyy Maximen eteen), jota sitäkin on levennetty parin kuukauden sisällä. Olen kulkenut siitä vielä joulukuun alussa kun remppa ei vielä näkynyt. Siinä purettiin pois katylyhtyjä ja kone purki pois kasvillisuutta keskikaistalta. Se ilmeisesti siirretään keskemmälle ja lopputulos on leveä, kaunis bulevardi turistien kulkea.

Tätä samaa kertoi Malak, jolle meninkin siitä jalkahoitoon. Hän kertoi että ainakin kolmen uuden hotellin rakennustyöt ovat käynnissä. Kuulemma Sonestan entisen altaan päälle rakennetaan laajennusta, on 50MLE hanke. Kansa on kitkerä Farakille, joka katsoo vain turismin etuja ja sortaa kansaa. Silti turismi on alavireistä. Romanialaisia rakennustyömiehiä on 150 majoitettuna Gaddisiin ja Emilioon. Osa on töissä Julie Villen uuden hotellin työmaalla. Siitä Emilion tilanteesta kuulinkin jo suomalaisilta. Ehkä tuo 150 on reilua liiottelua, paikallisen tavan mukaan. Mutta sinne parturiin pölähtäneet 2 brittinaista kertoivat, että heidän ensi viikolla tänne tuleva ystävättärensä ei majoitu Gaddisiin juuri näiden romanialaisten takia. Naiset olivat uusi tuttavuus, asuvat Feirusissa toukokuulle asti. Olivat olleet jouluna naapurikuppilassa, Niilin Helmessä.

Menin sitten Heinille, jossa oli saksalaispariskunta syömässä. Heini ja minä yritimme ruosteisella saksallamme jutella, mutta aina väliin tarvittiin apusanoja englannista. Hyvin juttu sujui niinkin. Mutta minulle suuri uutinen oli, että EILEN ILLALLA SATOI. Minä en sitä kuullut, kun lämmitin puhkui ja telkkari melusi. Oli se nyt harmi kun oli kerrankin jotakin ainutlaatuista menossa. Kotona sadetta saa katsella tarpeekseen, mutta täällä se oli ihme. Saksalaismies oli ottanut kuvia ja niissä oli aika 20.34. Oli satanut noin 2 tuntia ja siis aika paljon. Ilmankos hiekkatiet olivat vielä märkiä, vaikken sitä kävellessä tajunnut sateen ansioksi. Täällä kun kaikenlaista katujen kostutusta tehdään alvariinsa pölyn sitomiseksi. Toivottavasti suomalaiset turistit huomasivat tämän harvinaisuuden!? Mites oli, Helge?

Nyt sain kimmokkeen ruveta kääntämään Heinin ruokalistaa. Kävimme läpi hollanniekielistä sanastoa ja kyllä siinä olikin setvimistä, kun pyrin kunnon käännökseen. Siitä tulee vähän monisanaisempi kuin alkuperäisestä, kun kaikille sanoille ei ole tarkkaa merkitystä suomessa.

No kämpillä sitten olikin odottamassa tärkeää postia, johon joudun paneutumaan tarkasti ja tarmolla. Siihen meneekin tämä viikko, sopivasti ennen kuin golfareita saapuu.