Lekurit muissa hommissa

Hesarin pääkirjoitus antoi aiheen joka vetää yhteen mielenkiintoisesti kaksi suomalaista merkkimiestä. Kumpikin luki itsensä lääkäriksi, voidakseen todellisuudessa toteuttaa suurta intohimoaan. Siinä työ tuki ”harrastusta”, josta molemmille sitten tuli suuri elämäntyö.

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Mies+joka+loi+maalleen+menneisyyden/a1305556606237

Lönnroot ja Wallin, molemmilla lääkärin ammatti vain tuki suurempaa tavoitetta.

Eliaksen oppivat kaikki jotenkin tietämään koulussa. Kuitenkin se tieto  usein omaksutaan ikävänä pakkona jolloin aiheeseen ei koulun jälkeen tunne kiinnostusta. Lönroot nyt vaan kuuluu suuriin suomalaisiin, ja hänen seikkailunsa ovat tietämisen arvoisia. Jonkun pitäisikin kirjoittaa hänen matkoistaan seikkailukertomus, jolla nuoret saataisiin aiheesta kiinnostumaan. Jospa joku piirtäisi sarjakuva-albumin ”Elias Karjalassa”.
Sen jatkoksi sitten sopisi G.A. Wallin Arabiassa. Nimestä pitäisi vain kehittää sellainen versio joka iskisi sarjakuvaikäisen tajuntaan paremmin. Vai onko niin, että kaikki ovat kiinnostuneita sarjakuvasta nykyisin? Korkeatasoiset albumit myydään aikuisille ja Kemissä vietetään sarjakuvapäiviä kaupungin tukemana joka vuosi.

Wallin opiskeli ensin kielitieteitä ja suoritti tohtorin väitöksen alalta. Ilmeisesti hän ei ollut virallisesti lääkäri, mutta opiskeli alaa. Hän toimi harvinaisten kielten, kuten persian ja arabian parissa Helsingin yliopistossa kun sai professuurin 1851 itämaisen kirjallisuuden opettajana.  Hänen suuri intohimonsa oli tutkia arabiaa, sekä kieltä että maata ja samalla perehtyä kulttuuriin laajasti. Tutkimussuunnitelma oli vaativa ja valtava, sillä hän suunnitteli vuosia kestävää tutkimusmatkaa joka ulottuisi Egyptistä Arabian niemimaan kautta Persiaan asti ja vielä edemmäs. Tarkoitus oli tutkia näiden etäisten kielten mahdollisia kytkentöjä suomeen, siis kieleen. Onhan usein esitetty väitteitä mm turkin kielen ja suomen sukulaisuudesta.

Alkuun Wallin opiskeli silloisessa maan pääkaupungissa Pietarissa kieliä, varsinkin arabiaa. Lähtiessään Egyptiin ja asettuessaan Kairoon asumaan hänen tarkoituksensa oli oppia kieltä niin hyvin että kävisi arabista. Hänen verhonaan oli tarina jonka mukaan hän olisi syntynyt Buharan lähellä, silloisen venäjän eteläreunalla. (Todellisuudessa hän oli syntynyt suomenruotsalaiseen saaristolaisperheeseen). Siellä hän olisi oppinut kielen ja perehtynyt islamiin. Hän käyttää vanhaa sanontaa ”muhamettilaisista” useampaan kertaan kirjassa ” Tutkimusmatkoilla arabien parissa”, jota sanontaa nyt pidetään epäkohteliaana.

Hämäys toimi varmaan hyvin, sillä arabian kielessä on hirveä määrä murteita ja versioita, joten pieni väärin lausuminen tai yksityiskohtien sekoittaminen meni läpi. Kulttuuri on levitessään saanut niin monesta kielestä ja kansasta muunnoksia, ettei pieni suomalais-aksentti kummastuttanut. Wallin itse sanoo, ettei koskaan väittänyt olevansa muslimi, mutta kaiken varalta hän oli antanut (itse?) leikata esinahkansa käydäkseen muslimista. Tosin se oli viisas varotoimi sillä alueella se on yleinen tapa myös tietääkseni muilla kuin arabeilla. Täällä punaisen meren ja Saharan tuntumassa asuu esim beduiineja ja tuaregeja joita ei kai lasketa arabikansoihin. Kummatkin touhuavat kamelien kanssa. Kameleilla siihen aikaan matkaa tehtiin, se oli ainoa keino vaeltaa erämaassa.

Nyt kaikkialla Saharassa ja erämaissa ”desert” käytetään autoja. Kapinalliset kaikkialla ajelevat japanilaisilla lava-autoilla kevyet tykit lavalla. Tuttu näky tv-uutisista. Karavaani on korvattu autoletkalla. (pikku anekdootti: Hannulle oli joku uskotellut että junaa sanotaan arabiaksi caravaaniksi. Tarkistin sen huuleksi.) Saharan poikki kulkee valtavat määrät tavaraa entisiä karavaanireittejä, Välimeren rannoilta Sahelin eteläpuolelle. Samoilla rekoilla kuljetetaan myös pakolaisia kohti Eurooppaa ja länttä. Salakuljetus on aina ollut orjakaupan ohella osa kansainvälistä bisnestä. Vielä nykyään tämä kansojen vaellus paremman elämän perään johtaa usein orjuuteen. Esimerkkejä paljastuu jatkuvasti.

Wallinin ei tarvinnut ajokorttia suorittaa, mutta kamelin hallinta oli opeteltava. Hän tosin inhosi kamelin selässä istumista ja käveli paljon. Siinä oli hankaluutena että kenkiin kertyi hiekkaa ja ilman jalkapohjat hajosi kivikossa. Tästä ongelmasta varmaan johtuu että on kehittynyt varvassandaalit, joista hiekan saa pois kätevästi. Nyt eräs versio Afrikassa on tehdä pohja autonrenkaasta, tulee vahva ja on halpa. Kamelin keinunta saa tottumattoman kropan niin jumiin, että GAW sanoi olleensa kuin pahoinpidelty karavaanireittejä kulkiessaan. Tosin joutui hän myös miesten, beduiinien pahoinpitelemäksi ja ryöstetyksi muutamaan kertaan.

Wallin oli eräs harvoja vääräuskoisia joka kävi salaa pyhässä kaupungissa MEKASSA. Siihen johti tapahtumasarja, jota hänen oli vaikea välttää. Ilmeisesti hänen ei ollut alunperin aikeita uskaltaa sinne, mutta valetarina ja hyvä kielipää auttoi hämäyksessä. Wallin ei ollut uskovainen, ei siis uskonut islamiin, vaikka osasi rukoukset ja hartauden harjoituksen yksityiskohdat. Hän osasi resitoida koraanista pitkiä osuuksia. GAW kertoo kirjassaan, ettei rukoillut kuin muutaman kerran pakkotilanteessa, vaan väisti aina rukoushetket jollakin konstilla. Hän kertoo, että niin saattoivat menetellä myös useat uskovat, lintsasivat lukuisista rukoushetkistä.

Wallin ystävystyi lukuisten oppineiden kanssa ja sai heiltä opastusta kielen saloihin. Hän asui useita kausia perheissä eläen heidän keskuudessaan. Siinä auttoi kovasti hänen lääkärintaitonsa. Se jopa helpotti elämää, sillä hän saattoi ammatin kautta lähestyä myös naisia. Saipa mies useita kertoja naimatarjouksia, kun sheikit tarjosivat tyttäriään. Wallin ei kuitenkaan paljasta mitä niissä asioissa ehkä touhusi. Se ei olisi ollut korrektia tiedemiehelle vakavassa tutkimuskertomuksessa. Vaikka GAW paljastaakin yhden viehättävän beduiinitytön olleen suuri houkutus.

Kirja on mielenkiintoinen, sillä tarina on ainutlaatuinen, kun pitää mielessä että siihen aikaan ei mitään vastaavaa tehty. Vain muutama eurooppalainen seikkaili Irakin suunnalla ja muutamissa isoissa kaupungeissa kauppatukikohdissa. Kapitalismin varhaisia muotoja oli perustaa näitä kauppakomppanioita siirtomaihin ja siellä sitten pyörivät kauppiaina kaikenlaiset roistot ja pahantekijät. Wallinkin joutui muutamaan kertaan vaikeuksiin niissä kuvioissa. Varhaisia riiston muotoja oli kun Portugali ja britit perustivat kauppakomppanioita mm Aasiaan ja Kanadaan. Jo nimen osa komppania paljastaa sen että väkisin sinne aluksi mentiin ja sitten vietiin alkuperäisasukkailta arvokkaita tuotteita pilkkahintaa.

Miten minä aina rupeankin rönsyilemään enkä osaa pysyä tiukasti aiheessa? Yritän laatia jonkinlaisen yhteenvedon GAW:n kirjasta. Erityisesti kiinnitti huomiotani hänen luonnehdintansa useista eri kansoista joiden kanssa hän oli tekemisissä, dervisseistä neekereihin ja intialaisiin. Wallinista kertovan kirjan ovat toimittaneet Jussi Aro ja Armas Salonen vuonna 1966 WSOY:lle.