Juhannuspolitiikkaa

 

AamuTV:n lähetys osoitti taas kerran, miten hyvät ideat torjutaan jos ne esittää väärä porukka. Viime päivien politiikan väännöissä on väläytelty useita ideoita, jotka voisi toteuttaa, jos ne olisi tuotettu muutoin kuin puolueiden myllyissä. Tämän opin sain minimuodossa jo kunnallispolitiikassa.

 

Esimerkki päätöksistä jotka hallitus on tehnyt ja joita ei haluta muuttaa, on lapsilisien leikkaus ja sen vastapainona lisäluokka kouluun. En nimittäin usko, että koulupudokas edes haluaa jatkaa koulussa, jossa ei muutoinkaan viihtynyt. Sellainen oppija tarvitsee ihan muuta kuin pulpettia. Ohjelmointikursseja, käsillä tekemistä, pelisuunnittelua, värkkäämistä. Mutta sen toteutus on vaikeaa, kun sellaisia oppeja ei anneta opettajien opetuksessa. Se vaatii luovuutta ja kykyä katsoa mitä nuorten maailmassa nyt tehdään ja harrastetaan. Eikä opettajat itse osaa ohjelmointiakaan. Syrjäytyviä nuoria varten tarvitaan ihan uudenlaisia toimia, joita itse en osaa, kysykää nuorilta ja uskokaa heitä. 

 

Joutuvat selfie-Stubbi ja Antti Lakkorinne nyt näissä pätkähallituksen minineuvotteluissa etukäteisuhosta huolimatta tyytymään laihoihin tuloksiin ja kompromisseihin, kun Rinne ei voi pitää kiinni vielä puhiskamppailussa hehkuttamista tavoitteistaan. Sillä jos ne paljon povatut varhennetut vaalit tulisi syksyllä, saisi sdp pahasti köniin. Eipä silti, niin käy kyllä keväälläkin 2015 ja oppositio häämöttää. Siellä sitten kypsyy nouseva tähti, tämä vantaalainen Lindman haastamaan Rinteen joskus 2017, sopivasti vuotta ennen seuraavia vaaleja ja tavoiteltavaa nousua. Ei vaan taida nousu onnistua, kun perinteinen duunariporukka vaan vähenee, eikä demareilla oikein ole tarjota mitään nuorille prekariaatin naisille ja muille pätkätyöläisille.

 

Tampere teki viisaan päätöksen ja ryhtyy rakentamaan ratikkarataa. Olisivat voineet aloittaa muutama kymmenen vuotta sitten, silloin olisi valtionkin saanut helpommin mukaan. Nyt rataa vastustava (!) Mikko Alatalo ennustaa, ettei valtiolta heru tukea. Kyllä valtio ne rahat jostakin taikoo, kun hanke on paljon järkevämpi kuin pisararata hesaan. Sen olisi voinut halvemmalla toteuttaa toisinkin. Hyviä ehdotuksia oli olemassa, mutta jostakin syystä eivät kelvanneet. Meillä nämä liikennehankkeet ovat aina olleet vaikeita. Kaavoittajilla ei ole riittävän pitkää sihtiä suunnitelmissa. Kunnon raideverkko laajalle alueelle, ratikat joka paikkaan ja pienillä sähköbusseilla kokoojaliikenne. Ratikat on helppo automatisoida ja robotti bussitkin tulee perässä, ehkä jo 2030? Silloin ne ehtisivät mukaan ilmastolain takarajalle 2050 jo hiukan vähentää liikenteen päästöjä.

 

Olen jo useinkin pohtinut, mitä tapahtuu pisaralle ja metrolle, kun vesi nousee rautatien torille. Se alue on ollut meren pohjaa vielä 1700-luvulla. Jos meri nousee metrin, niin tori kastuu. Jo tänä keväänä on meren pinta laskenut metrin Pohjanlahdella pitkän tuulijakson vuoksi. Ja tuulet vaan tuntuvat yltyvän ilmaston muuttuessa. Lounaistuulella meren pinta nousee jo kauppatorille, kun pitkään puhaltaa. Pintaliikenne, ratikat ja sähköbussit toimivat silloinkin kun vedet vaivaavat kaduilla. Kluuvin ruhje peruskalliossa on Helsingin ongelma maan alla.