luxor 58.2009 kävelyretki Jolie Villeen

Saksalaisen, laajan Maritim -ketjun täkäläinen 5 tähden paikka sijaitsee Niilin pikku saaressa.

Sinne tulee kävelyä kämpältä noin nelisen kilsaa ja reitti on siitä ikävä, että joutuu koko ajan kävelemään vilkkaan tien laitaa. Melkoinen pölymix (aasin- ja hevonlanta, hieno hiekkapöly ja autojen saasteet) leijailee ilmassa koko matkan.

Kirjasin lapulle kaikenlaista eteen sattuvaa, mutta kerään lintu- ja muut luontohavainnot eri juttuun.

Mulle jäi epäselväksi mitä hallintoa hoitaa Local Suprime Counsil of Luxor. Tietävä kertokoon muillekin. Sen jälkeen katselin CO-OP bensiksen pihan touhuja. Autoja pestään siinä vaan asvaltilla (joka kadulla sama juttu) eikä kukaan välitä päästöistä, vesihän haihtuu, lie ajatus. Bensiksen kohdalla katu on ihan mustana öljyistä ja kun se sotketaan yhteen hienon hiekan kanssa, ei se mönjä lähde katusiivoojan vehkeillä.

Niillä nurkilla oli paljon kersoja kadunvarsilla, mustakaapuisten äitien valvonnassa, mutta kovin vapaasti liikkuen tienvarressa, liikenteen seassa. Yrittäminen on ahkeraa, vaikka kielitaito ei ihan vielä riitä: "One pound, madame" sanoi mulle yksikin nassikka. Ikää kai 5 korvilla. Kovin osataan olla nälkäisen näköisiä ja osoitetaan suuta. Kuitenkin kaikkialla näkee, että varsinaista puutetta tai nälkää ei nähdä. Lapset on hyvissä vaatteissa ja leipää on joka toisessa kojussa ja monen kassi pullollaan. Ja leipä on valtion tuella myynnissä, lähes ilmaista.

Ihan alkumatkasta näin taas, kun peräkkäin ajoi 2 moottoripyöräilijää, ja molemmat näpräävät toisella kädellä kännykkää. Kuulemma poliisi sakottaa, mutta ei kovin innokkaasti, sillä se oli juuri se katuväli missä on kaikenlaista poliisia ja heidän tukikohtansa.

Matkalla havaitsin, että silläkin suunnalla rakennetaan. Kahden ison talon työmaalla kolisteltiin ja puuhattiin. Rakennustelineet ovat puusta ja niitä kai purettiin äänistä päätellen.

Alue on siis nykyluxorin eteläreunaa ja se suunta, jonne kaupunkia halutaan kasvattaa ja keskustaa siirtää.

Mietin mennessä ja viljelmiä katsellessa, että tässä nyt sitten uhrataan parasta viljelyalaa turismin ja asutuksen käyttöön. Ja porukkaa on lähes 80 miljoonaa ja lisää sikiää kovalla vauhdilla. Tietääkseni jo nyt on egyptinkin ruokahuolto siirtynyt paljolti tuonnin varaan.

Päivä on ollut pilvinen joka täällä useimmin kai tarkoittasa "ohutta yläpilveä" sillä aurinko näkyy koko ajan pilvien takaa. Lähtiessä mittarissa (joka löytyi aamulla meikkipussista) oli 22, ja varustauduin kahdella paidalla. Puolimatkaa ennen oli hiki ja toinen paita piti riisua reppuun. Tätä naputtaessa mittari näyttää 23. Katso kotona mittaria, heh!

MUBARAK tuli kylään

Kuulin eilen että yksi hienostohotelli haluttiin tyhjentää, kun pressa tulee kylään. Hotelli järjesti porukalle matkan Hurghadaan, tietysti valtion piikkiin, että Mubarakin turvallisuus ja rauha voidaan taata.

Silmänpalvonta täällä on huippuluokkaa. Sitä ilmensi hyvin se, että reilun kahden tunnin aikana se tienpätkä oli saanut uudet kaistamaalit ja reunakeltaisen, noin 3 km matkalla. Ripeyttä löytyy kun toimeen tartutaan ja paikallispamppujen pätevyys menee puntariin. Tie johtaa sinne uudelle luxusalueelle, jonne on tulossa hotellia ja kalliita kämppiä.

Teiden suuntien valissä on noin metrin kaistale, jossa kasvaa pensaita tiheässä. Joihinkin kohtiin on poikkeustapauksia ja huoltoa ajatellen jätetty n 10 m väli, kuten meillä moottoritiellä. Täällä siinä on painavat reunuskivet, mutta irrallisina. Nyt tuli 2 poikaa moottoripyörällä vastakkaisesta suunnasta, pysähtyi ja toinen käänsi pari kiveä kumolleen, jolloin kuski ylitti välikaistan kivien yli ja tulle mun puolelle tietä. Luulin että tulevat kauppaamaan jotakin, koska hihkuivat mennessään, mutta ajoivat vaan ohi ja äskeiseen tulosuuntaansa. Kyllä täälläkin noita huliganismin aineksia on kotitarpeiksi. Mitään järkevää syytä operaatioon ei ollut koska kääntyä olisi saanut vajaan km päässä. Nyt sitten reunakivet jätettiin kumolleen.

Opiskelin matkalla numerot arabiaksi, kun sattui tien varteen taxipysäkki, jonka jonosta sitten kopsasin numerot paperille, kun oli kilvissä molemmat merkit. Taksit sitä kummastelivat ja tulivat sitten avuksi turistille ja kirjoittivat uudelleen sarjan, jonka olin yhtä vaille saanut tehtyä itsekin.

Osaamistani käytin sitten paluumatkalla hyväksi, kun ostin mandariineja. Niillä oli kuitenkin oma nimitys täällä. Hintalapussa oli kilohinta 3 LE. Pyysin puoli kiloa. Sopivaa rahaa ei ollut, mutta kauppias antoi nopsasti takaisin ja kääntyi palvelemaan seuraavaa. Vasta matkalla tajusin, että olin maksanut kilosta. En viitsinyt mennä riitelemään, huvitti vaan hiukan ettei mun numero-osaaminen yhtään auttanut, taas kusetettiin turistia.

Meikäläisiä numeroita kirjoittaessaan arabi hauskasti jättää tyhjän välin ja jostakin syystä kirjoittaa siihen väliin numeron seuraavaksi. Tätä olen todennut useamman kerran puhelinnumeroita kysyttyäni. Mikähän sen selittää? Aulikki saattaa tietää!

Kirjasin lapulle nämä sähkökeskukset, isot kaapit, jotka on maalattu kauniiksi. Niitä on kirjottu hieroglyfein ja maisemin, elukoin ja linnuin. Täytyy kysellä mistä tämä koristelu johtuu. Maksaako sähkölaitos taideopiskelijoille harjoitustöistä?

Jolie Ville-hotelli sijaitsee "Kings Island"-saaressa, joka on pienempi kuin naapurisaari "Banana Island". Sinne banaanisaarelle tehdään näitä feluka-veneretkiä. Matkaa on siis kolmisen kilsaa eikä saaressa kovin ihmeellistä nähtävää ole. Saapahan jotakin juotavaa ja banaaneja ja sokeriruokoa maistella. Banaanikilo maksaa täällä 4-5 LE ja turistille 3X.

Hotellisaareen mennään kapean sillan kautta, molemmissa päissä vartijat ja liikennevalot. Mopopojat pysähtyivät liikennepoliisin luona ja antoivat kaulastaan pois lupalapun ja saivat takaisin pantin, joka näytti ajokortilta. Itse saari on pieni, mutta sen lähes täyttää bungalow-hotelli altaineen ja viherkanttineen ja rantakahviloineen. Pohjoisosaan on jätetty kai yleisempään käyttöön ajateltu puisto, jonka rannalla tarkkailin luontoa.

Hotellin käyttöaste oli kai 25-30% luokkaa, niin oli harvasti väkeä aurinkotuoleissa ja altaalla. Lapsille hotelli on kiva ja tarjoaa kaikenlaista peliä ja "virikettä". Esite kertoi, että lapsille lähes kaikki mahdollinen oli ilmaista, syötävät ja juotavat koko päivän. Mutta pakettihinta lienee komea, en edes kysynyt. Netistä voi kiinnostuneet vilkaista www.maritim.com tai www.jolieville-hotels.com.

Tulomatkalla huomioin, että ainakin 3 katukahvilaa oli kiinni, tyhjänä. Tässä kaupungin laidalla on OASIS Estate Servises, joka vuokraa, ostaa ja myy kiinteistöjä. Poikkesin kysymään, löytyykö pieniä asuntoja myös lyhyeksi ajaksi. Kaikkea löytyy, myös siitä korkeasta talosta jossa toimisto on. Hinta kuulosti kovalta, mutta myyjä perusteli laadulla ja palveluilla. Voidaan mennä katsomaan kunhan lempivaimo saapuu. Samasta sovin alustavasti RITZin tarjoilija Sayedin kanssa, eli mennään katsomaan hänen tuttavansa kämppiä tässä lähellä ensi talvea varten. Olisivat periaatteessa halvempia kuin tämän Oasiksen. Laatua, hiljaisuutta, varustusta ja sijaintia verrataan hintaan.

*Lisäys 6.12

Tänään selvisi, että vanhat tutut Hillistä, Iiris ja Matti ovat tulleet 2 viikon reissulle ja pelaamaan. Upea juttu, saan taas puhua suomea. Huomenna eka peli. Hyvä itsenäisyyspäivä!