Kotiin lähdön tunnelmia

Nyt tutnuu että jäi jotakin käteen matkasta. Mutta aika vasta näyttää miten todellinen se tunne on.

Savitiilitalo on syntymässä Luxoriin, Memnonin kolossien lähelle. Siitä on nyt varattu huone ensi talvea varten. Tavoitteena on vaikuttaa rakentajaan niin, että taloon tulee ekologisia ratkaisuja.

  1. Alkutavoitteeni oli aurinkopanelit ja sellaiset laitteet, että sähkön voisi kokonaan saada auringosta. On kuitenkin osoittautunut, että tulee liian kalliiksi nykytilanteessa ja koska sähkö on niin halpaa verkostakin. Periaatteessa on sovittu, että kunhan kiinalaiset painavat laitehinnat vielä alemmas ja uudet menetelmät vaikuttavat, niin asiaan palataan.

  2. Veden lämmitys olisi luonnollinen juttu auringolla,koska sitä juuri Luxorissa saa ihan tarpeeksi. Tuskin on kahtena päivänä peräkkäin pilvistä siellä. Sama juttu, sähkö- ja kaasulaitteet ovat todella edullisia.

  3. Kuivakäymälä on ainoa joka voidaan toteuttaa ja sen jatkoksi sitten kompostori. Se kehitellään paikallisista tarvikkeista ja tulee kokeiltavaksi kuivikeseoskin. Tarjolla on vehnän olkisilppua valmiina, sekä sen lisäksi saa sahanpurua. Niiden seos voi toimia hyvin.

Toinen käteen jäävä asia on sitten sellainen, josta kerron myöhemmin, kun asiat on nipussa. Jos se menee putkeen, tulee pientä tulovirtaa, jolla voisi elää Suomessa ja Egyptissä hiukan paremmin kuin pelkällä eläkkeellä.

Pitkä iltapalaveri, myöhästyi lähdössä, kun Hassan oli myöhässä reilun tunnin. Taas pikamarssia ohi elektroniikan kauppakorttelin, josta jouduin ostamaan muistitikun, kun se unohtui matkasta. 4 megaa maksoi 75LE. Sain siihen sitten pari videopätkää ja useita kuvia, joilla pääsen toivottavasti alkuun kotona.

Hassania odotellessa kävelin toista tuntia hotellin edustalla ihmetellen näkemääni. Ensin poikkesin valtionkauppaan ostamaan kotiin leveäteräisen veitsen keittiöhommiin. 20LE maksoi ”Stainles Steel” jossa oli kopioitu teksti jostakin saksalaisesta tuotteesta, väärennös tietenkin. Kaupassa prosessi on hidas: 1. myyjä, 2. kassa, 3. kontrolli, 4. pakkaus. Ei pääse työt loppumaan, mutta asiakkaita ei ollut, joten joskus lähitulevaisuudessa koko systeemin on pakko loppua. Ja silloin loppuu duuni kaikilta. Maksoin ulos lähtiessä Roman huonehinnan 312,50 ja annoin 350 ja pyysin respaa jakamaan tipit kaikille, myös ravintolapojille.

Kadulla yksi poika myi kiinalaisia ihmelääkkeitä: Pidennä penistäsi 40%, hampaiden valkaisu valolla, sähkörööki, lääke munuaisille, jalkateippipakkaus, Full Power auttaa melkein kaikkeen, lisää ainakin potenssia. Vieressä poika myi kalsareita, joiden yhden merkki oli Kalvin Cleino.

Vanhan somistajan silmään pisti runsaat määrät mallinukkeja vaateliikkeissä. Niitä oli ihan tolkuttomat määrät eurooppalaisiin putiikkeihin verraten. Euroopassa ja Suomessa nuket on poskettoman kalliita, luokaa 1000-1500€. Täällä niiden on pakko olla paljon edullisempia, sillä yhdessäkin vaateliikkeessä, joka oli sijoitettu siten, että 90m käytävä kiersi talon läpi U-muotoisena ja sillä käytävällä näyteikkunoissa oli arviolta 300 täysikokoista naisnukkea! Lastenvaateliikkeen ikkunoissa arvioin määräksi 120 kpl ja naistenputiikissa hopeavärisiä oli 50. Aikanaan Stockan somistamoon saatiin vuodessa muutama uusi nukke, 1950 ja -60 luvulla. Ei ollut budjettia enempään!