Kun on paljon asioita menossa ja vieraita käy, on parempi mun taidoilla ja kärsivällisyydellä vain kirjata juttuja pötköön.

Tosi rankan lentomatkan uuvuttamana tulivat siis nämä pitkän lomansa ansainneet Tarja ja Marianne Mahrusin kyydissä kentältä WB:lle etukäteen varattuun kämppäänsä. Olivat niin poikki että kaipasivat nukkumista varsin pitkään. Nyt sitten tavattiin nokikkain eka kerran vaikka ovat blogia lukenee jo pari vuotta. Mulla ei ole naamakuvaa blogissa, joka puute pitänee korjata kunhan tämä Vuodatuksen muutos saadaan hallintaan. Ja minä saan haltuun uuden käyttiksen ja saan kuvat siirretyksi.

Tässä taas kerran johduttiin puhumaan tänne muutosta kylmäkaudelle ja senioritalosta. Talo olisi helppo hankkia, tarjontaa on runsaasti valmiina mutta savitalon rakentaminen riviin tai ryhmään olisi edullista. Tontteja on tarjolla melko edullisesti. Ainoa mutta, joka usein tulisi esiin, on KELAn tuet, joita ei tänne saisi. Lääkäreitä ja hoitajia olisi varmaan helppo houkutella keikkahommiin. Lääkkeet on edullisia ja kaikki mitä ihminen kaipaa on halpaa, joten eläke riittää ihan eri tavalla kuin kotimaassa. Sitä etua ei syö edes pakolliset lentoreissut. Yksi suuri este olisi matkustaminen, koska siihen tarvitaan hiukan osaamista ja kokemusta. Mutta ryhmässä kulkeminen olisi helppo järjestää. Siis jos löytyisi tusina kiinnostunutta englannin taitoista, voitaisiin ruveta miettimään käytännön hommia. T+M ovat vanhustyössä ja nauroivat että heistä saisi ensimmäisen kymmenen vuoden hoiturit. Me Klasun kanssa oltaisiin valmiita senioritaloon vaikka heti. Ja muitakin ehdokkaita on jo tiedossa, vai mitä  Hannu, Sari, Päivi...?

Soppaan kaivattiin perunoiden ja sipulin lisäksi porkkanoita ja kun paikalle sattui sopivasti ”Megahed” Hasan, viime kevään erämaakuski, pani Annukka miehen asialle. Hän toi kilon porkkanoita nopsasti eikä halunnut edes maksua, kun tavara on niin halpaa.

Verhoja mittaamaan tullut kaveri ei halunnutkaan kätellä, mikä yllätti, sillä yleensä kaikki ovat tunkemassa vähemmän puhtaita kouriaan käteltäväksi työmailla. Sehän vain lisää vastustuskykyä, on pakko tuumia, sillä kättely on useimmiten ”must”.

Abdy piipahti illalla ja kertoi terveisiä ”Mursin kaveri” Abdullahilta, joka oli hankkinut valokuvia metallikirjaimista. Ne piti löytyä yahoon postina, mutta ei onnistunut. Uusi yritys huomenna. Osoittaa hyvin miten valveutuneita netin käyttäjiä täkäläiset suoritusportaan äijät ovat. Pelkään pahoin että meillä pienen metalliverstaan iäkkäämpi pomo ei osaa käyttää PC.tä sujuvasti. Se on tällaisessa tilanteessa eduksi, että kaikkialla osataan Microsoftin ohjelmat sujuvasti kummallisilla vierailla kielilläkin toimien, kun käskyt osataan paikan ja komentolootan mukaan kielestä riippumatta.

Päivin selkävaivat jatkuvat ja tarkistimme onko hän saanut mitään syödäkseen. Meillä jäi vihanneskeittoa yli sopivasti yksi pikku annos ja siihen panin lisukkeeksi juustovoileipiä. Kun en itse jaksanut lähteä viemään hoksasimme kysyä onko taustasuvun A paikalla ja siellähän miekkonen oli. Hän sitten sai Päiviltä pyynnön käydä ”niiden suomalaisten” luota hakemassa ruokaa ja tuomassa kirjapalautuksen. Tuntui että kaveri oli hiukan nihkeä, kun hänen suojattinsa osaa ja voi toimia ilman häntä jopa vaivaisena. Ja vielä nainen!

Sunnuntain 3.2 KIPI oli 13.

Hannu soitteli käymään katsomassa hänen sisustuspuuhiaan. Oli heppu löytänyt ”bissen hinnalla”X4 tyynyä jotka sopivat hänen ”asehuoneensa” tyyliin. Se huone on täällä ihan obligatorinen, sillä vieraat ohjataan aina ovesta suoraan vierashuoneeseen. Hannu on sitä nyt dekoreeraamassa, onhan se hänellä ollut ammattina. Olemme ammattiveljiä. Talossa on siis tavallaan kaksi vierastilaa, OH ja atriumpiha. Talvella käytetään ovellista että lämpö säilyy, mutta suuren osan vuotta oleskellaan atriumissa.

Hassan kertoi että Myriam on oikeudessa voittanut kiistan talosta ja saa korvauksen sen rakennuttamisesta. Kiva kuulla että aina ei ulkomaisen omistajan oikeuksia poljeta, kun on kuullut niin monta päinvastaista tapausta. Myriamin entinen talo on noin 150m linnuntietä Hassanin talosta ja naapurit tietävät toistensa asiat hyvin.

Kova tuuli maanantaina aamulla esti ilmapallojen lennon.

On ollut hauska havaita, että Abdy tulee kymmenen tienoissa tänne viettämään lyhyen ruokataukonsa. Hän viilettää mopolla (250cc3) hakemaan falafel-leipätaskut, antaa mulle 1-2 ja syö itsekin. Hän on oppinut pitämään hyvänä valmista kahvisekoitetta, jossa on mukana kahvikaakao, sokeri ja maito. Hän lisää siihen sokeria joka tekee mukillisen todella makeaksi. Useimmat paikalliset vieraat eivät pidä mausta ja kupillinen jää puoleen. Tässä me sitten edistetään luopumista ikiaikaisesta teenjuonnista. Vitsinä Hannu heittää usein juovansa ”egyptiläistä” teetä joka tulee Keniasta.

Ikkunan takana kävi aika pulina ja kun kurkistin oli siellä menossa multakuorman teko pikkuisen kuorma-auton lavalle lapio- ja vasuhommana. Töissä oli puolen tusinaa nuorta miestä. Hassanin pihamullat oli tilapäisvarastossa talon ja radan välisellä kapealla kaistalla ja hän kävi pikaisesti kertomassa että ”muta” siirretään. Englannin sana mud on meikäläisen korvissa ihan väärä termi tavaralle josta saadaan hyvää tiiltä, muuraus- ja rappauslaastia ja joka on maailman parhaita kasvatusalustoja. Muta kun suomenkielessä on jotakin halpaa ja haitallista, täällä tämä multa on arvokasta kamaa. Ilman sitä ja Niiliä ei koko maata olisi olemassa.