Aamupuuron perään olisi kaivannut  leipää kahvin kanssa, mutta se oli loppu. Sain idean mennä ostamaan hallituksen tukemaa, erittäin hyvää ja ravitsevaa leipää, koska tällainen julkileipomo on lähellä. Menomatkalla jätin par ikassia pulloja, lasia ja muovia, roskislootan viereen. Jonotin leipiä ehkä 15 min ja sinä aikana kassit oli löytäneet kiinnostuneen kerääjän.

Leipäjonossa oli 4 miestä ja toisessa, naisten jonossa samoin 4. Katselin kiinnostuneena meininkiä leipien ympärillä. Kaasutoimisen uunin läpi kuljetetaan aika kovaa vauhtia metalliritilää kuin missä tahansa siirtomekanismissa. Liekki näkyy yläpuolella, mutta allakin sen pitää leiskua. Leipien matka lienee nelisen metriä. Ne tulevat uunista noin 6 rinnan, ovat korkeita, kun ilma sisältä pullistaa. Vastaanottaja latoo kuumia leipiä palmupuiselle ritilälle, joita näkee usein kadulla täynnä leipiä, fillarikuskin olkapäällä. Nämä satsit viedään johonkin julkiseen laitokseen, kuten kysymäni satsi oli menossa läheiseen isoon sairaalaan.

Joku siistipukuinen, arvokkaan näköinen mies tuli jonon ohi ja sai kasan leipiä maksutta. Hän se selitti ison erän matkaa, mutta ei kertonut mihin ja miksi hän leipiä haki. Sattui jokin tekniikkahäiriö juuri kun pääsin vuoroon ja jouduin hiukan odottamaan. Katselin kun edelläolevat saivat nippunsa, yleensä 10-20 litteää, pyöreää leipää, halkaisija noin 15cm. Sellaista kun oikealla tavalla viiltää, saa kätevästi leipätaskun, joka täytetään erilaisilla herkuilla. Joko katukioskilla tai kotona. Leivät pitää jäähdyttää, sillä ne ilmeisesti liimautuvat kiinni, jos ne pakkaa kuumana kassiin tai fillarin tarakalle, kuten usein näkee.

Leipiä käsitellään kumman ronskisti. Yksi porukka vei isoja nippuja kadun yli ja latoi ne suoraan laattalattialle. Se on osa vastapäisen talon rakennetta, noin 70cm kadusta, kai rappujen ylätasanne. Raput vaan on rakentamatta ja uloke toimii nyt leipien lajittelun pöytänä. Siinä on aika kerros hiekkaa ja kaikkea mitä nyt tuuli tuo, mm aasin- ja hevonkikkareiden kuivaa osaa. Olen usein nähnyt kun leipä putoaa katuhiekkaan ja nostetaan taas takaisin nippuun. Ehkä se toimii hyvin lisäämässä ihmisten vastustuskykyä, kun bakteerikanta on vankka.

Siinä leipomon kalteroidun oviluukun vieressä on molemmin puolin pari aaltopeltilevyä, joilla jäähdytys hoidetaan. Minäkin sain nippuni ja se viskattiin pellille, josta muiden tapaan niitä siirtelin vähän loitommalle ja samalla kääntelin niitä muutaman kerran. Jäähtymiseen kai riittää viitisen minuuttia. Ajatus oli alun perin mennä antamaan tutulle köyhälle perheelle satsista 8, kun itse halusin vain 2. Panin kämpällä pussiin valmiiksi muutaman kolmion sulatejuustoa ja 4 pussiannosta kahvia.

Köyhä muslimiperhe asuu ihan kadulla valtavan roskien epävirallisen kaatopaikan vieressä. Siinä on 2 tiililaidalla rajattua aluetta, kuin johonkin varastointiin tarkoitettua. Niissä heillä on oven takana avotaivaan alla jotakin asumiseen liittyvää leiriä. Kadun viereen on aseteltu pari puista sängynrunkoa, joiden varaan on naulattu muutama pystytolppa ja katon rajaan vaakariukuja. Sen kattohäkkyrän kattaa pahvilaatikoista riivittyjä palasia. Onneksi sateita on niin harvoin että sen joutuu uusimaan kovin harvoin. Epämääräiset patjat ja peitot ovat siinä sitten yöpymisen tarvikkeina.

He tunnistavat omituisen turistiukon jo kaukaa ja tervehtivät iloisina. Kättely kuuluu asiaan ja kutsu teelle myös aina. Tällä kertaa istahdin ja kohta sain makeaa teetä lasissa. Seurustelu vaan ei oikein suju koska en osaa arabiaa. Selvisi että perheen pian naimaikäinen tytär on käynyt koulua kolme vuotta ja pikkuveljet olivat nytkin koulussa. Siihen tuli sitten ukko lähistöltä ja kysyi puhunko ranskaa. Tarjosin kieleksi englantia ja saksaa, mutta sitten jatkoimme jonkinlaisella sekakielellä. Asiat kuitenkin selviteltiin. Tämä uskontoasia oli eka juttu ja ukko selitti elekielellä, että muslimit eivät ammu, vaan ovat rauhan ihmisiä ja rukoilevat. Selvitin siinä, että lähistölle on rakennettu pari uutta kerrostalon runkoa, vaikka ainakin tusina on lähistössä kesken ja tyhjinä.

Juttelu edistyi ja perheen "eno", isännän elein toimiva, sairas ukko esitteli lääkkeitään. "Tulkki" elehti, että mahassa on vikaa. Näytti sitten lääkepakkausta, jossa olikin selvä maksan kuva. Sitten selvisi että se johtuu bilhartsijasta, jonka hän on saanut uidessaan Niilissä. Tulkki selitti että hänet itsensä on rokotettu tautimatoa vastaan. Sen auheuttaa jonkinlainen jokiveden loinen, ei kuitenkaan virus vaan madon tyyppinen hirvitys. Se pääsee ihon läpi verenkiertoon ja siellä etenee juuri maksaan ja muihin elimiin. Ilman rokotusta tauti tappaa, kuten viime vuonna PAK kirjoitti (Annukan pakki)  ystävänsä kuolemasta.

Kiittelin teestä ja sujautin matriarkan käteen taas parikymppiä.  Kyllä maistui hyvältä kämpällä valtion tukileipä (luultavasti ohraa seassa) kahvin saatteena. On ihan kumma että samaa ei ole tarjolla ravintoloissa, sillä suomalaiseen suuhun se on paljon parempaa kuin tarjolla oleva vaalea pullapitko. Ihan kummaa arvostusta leivissä täällä.