Lisäluokka on huono idea

 

Kirjoitin jo aikaisemmin, että koulupudokas tai yleensä vaan siellä viihtymätön kokee lisäluokan rangaistuksena, ei apuna. Eilen Yle haastatteli paria nuorison parissa töitä tekevää tutkijaa, jotka olivat samaa mieltä. Nuoriso kaipaa käytännön hommia eikä teoriaa.

 

Demarit ovat vanhaa kaavaa noudattaen taas keksineet, että säätämällä lisää pakkoja saadaan asiat raiteilleen, myös nuorisotyössä. Mutta eihän se niin mene tosielämässä. Näkemyksessä on jotain samaa kuin Antti Rinteen Remontti Oy:ssä. Valtio vaan ottaa vastuun kaikesta mahdollisesta.

 

Isot kaupungit ovat todenneet, että Rinteen hanke ei tuo mitään uutta koulujen rakentamiseen ja korjaamiseen, koska niillä on jo olemassa omat rahoituskanavat ja rakentajat. Jos vakuutusyhtiöt painostetaan mukaan remonttirahastoon, ne edellyttävät riittävää korkoa. Nyt alhaisen koron aikana kunnat saavat rahaa lainaksi edullisemmin kuin eläkelaitokset voivat tarjota.

 

Nyt kirjoittaa eläkkeellä oleva koulutarkastaja Hannes Viiri SK:ssa kouluaiheesta*) ja todistaa nuorisotyöttömyyden yhdeksi olennaiseksi syyksi ammattiliittojen toiminnan. Laki edellyttää nykyisin, että harjoittelijalle maksetaan samaa palkkaa kuin ammattimiehelle ja oppisopimuskouluttaja eli työnantaja saa muutaman satasen koulutuskorvauksen. Siksi oppisopimus ei vedä ollenkaan, kuten Saksassa. Siellä nuori pääsee koulutukseen, josta saa vähän liksaa ja annostellen teoriaakin. Oletettavasti viisain annoksin, että pulpetissa kestää sen ajan. Itse olin aikanaan oppilaana pienellä liksalla, mutta ammatti kiinnosti ja sen kesti. Olihan se parempi kuin nykytilanne, että nuorelle ei tarjota mitään!

 

Saksan malliin kannattaisi perehtyä ja ottaa sieltä oppia. Nuorisotakuu jauhaa tyhjää, jos ei anneta mitään työkaluja olojen kohentamiseen. Pelkät lisäluokat eivät toimi norminuorelle, joka haaveilee ammatista. Polla vaan ei kestä teoriaopetusta, ellei se ole juuri siihen ammattiin kuuluvaa. Minäkin jaksoin opiskella iltakoulussa työn päälle kolme vuotta, kun se oli aika lähellä työtä ja ammattia.

 

Sisua sekin vaati, sillä minäkään en jaksanut oppikoulussa kovin teoreettisia opiskella ja jäin kesätöistä harjoittelijaksi, kun silloinen oppivelvollisuuden ikäraja sen salli. Yhtään en ole katunut. Tosielämä on todistanut, että olen kielellisesti lahjakas, mutta koulussa se ei auttanut, koska oppimisen menetelmät olivat tosi alkeellisia silloin -50 luvulla. Koulukaverini ylioppilaaksi lukemisensa jälkeen päätyivät ihan tavallisiin ammatteihin, muurareiksi jne kuten Anssi Kelakin laulaa. Minä vain pääsin leivän syrjään ja ammatin oppiin heitä 5 vuotta aikaisemmin.