luxor 142.2010 turistina West Bankilla

Isäntäväki lähti takaisin töihinsä itärannalle, kunhan oltiin ensin katsatettu läppärin nettiliitos mokkulan kautta, avaimet ja lukitus. Heinille annoin rahaa juomahankintoihin ja arveli ehkä tulevansa hiukan tavallista aikaisemmin, mutta se riippuu aina asiakkaista. Joskus jokin iloinen porukka saattaa istua 24.n yöllä, vaikka on tapana sulkea 22.

Lähdin sitten reppu selässä kävelemään, kohteen koptien luostari pikku erämaan takana. Medinet Habu-kylän yhden osan läpi ja sitten reilu kilsa hiekkamaata ja johan häämötti luostari. Eihän sitä olisi muuten tunnistanut, mutta kirkon risti paistoi vastaan muutaman kumpareen takana. Matkalla havaisin taas vihreän linnun, joka näyttää kultaiselta lentäessään valoa vasten. Samaa linua ihailin veden äärellä, mutta täällä se oli ihan rutikuivalla, muutama kilsa joelta, vuorenrinteiden lähellä.

Luostari nimi on St Tawdros El Mohareb. Sitäkin poliisit vartioivat, on ampumatornikin ja vartiokoppi. Poliisi jo kaukaa huhuilee, vaikka puhuu vaan arabiaa. Lähti muka saattamaan ja soitti portilla kelloa. Heti käsi ojossa ja hokee tippiä, tunnistin sanan "Bakshit" tai sinnepäin. Annoin ukolle kolikoita, vaikka lisää pyysi, ravistin päätä.

Vinkeä luostari, jossa näin 2 nunna-asuista, toisella valkea, toisella musta kaapu, ei naamahuntua. Mutta siellä oli myös lapsia ja 2-3 remonttireiskaa. Yksi mies jutteli naisväen kanssa. Ei taida olla kovin tarkkarajainen porukka siellä. Panin 12 puntaa keräykseen, näppäsin muutaman kuvan. Luostarin päärakennuksessa oli keskushalli, jonne sai kävellä kengillä. Siitä oli useita ovia sivuille ja joihinkin voi kurkistaa sisälle. Oli selvästi ruokahuone, jonkinlainen koulusali, jossa lapsia ja sitten kai koristeltu kirkkosali. Pulinaporukkaa istui yhdessä huoneessa sohvilla, muualla aika askeetista puupenkkiä, joilla räsymatot.

"Keljat" eli nunnien omat huoneet olivat kai kupukattoisia savitaloja, sillä niitä oli parilla sivulla pihaa paririvissä. Pois kävellessä surin taas tätä roskaisuutta. Siinäkin tien varsi täynnään kaikkea saastaa, muovikassia, muovipulloa, alutölkkiä, sipsipussia. Kaikki tavaraa, joka ei maadu tai muutoin katoa luonnossa. On kauheaa katsella kun kukaan ei välitä, ei kerää eikä siisti paikkoja.

Kanava, jonka varren talossa asun, on ihan täynnä kaikkea roinaa, autonrenkaita, koiranraato, pulloja, risuja. Kanavan vesi on sameaa, mutta kuitenkin siinä elää kaloja paljon. Ne lepäilivät hiljaisessa virrassa ihan pinnassa, usean kymmenen parvina, noin kymmensenttiset, ahvenen oloiset. Mutta kun valkoinen puseroni tuli lähelle, parvi mulahti pakoon ja piiloon pinnan alle. Kanava on vain pari metriä vesirajassa ja Hein totesi veden olevan harvinaisen alhaalla. Kun pinta nousee, kanava tuntuu leviävän. Korkeuseroa voi vedessä olla parikin metriä, jäljistä päätellen. Jossakin kohtaa oli kanavia ruopattu ja kaikki niiden varsiin kerääntynyt roska oli vaan nostettu mukana, mitenkäs muutenkaan. Kanavan varren penkka nostaa sen ylemmäs kuin peltotaso on, joten teoriassa vettä voisi jossakin kohtaa laskea suoraan pellolle, mutta kai se yleensä pumpataan.

Turisteja liikkui, pari saksalaisnaista tuli vastaan, menossa luostarille ja parvi japseja kuvasi Medinet Habu-temppelin edessä. Pikkupojat tarjosivat innokkaasti pientä veistosta, lintua ja hinta putosi koko ajan, kun en ollut kiinnostunut. Sen temppelin vieressä on huonokuntoinen iso raunio, mutta tämä Karnakia muistuttava on aika ehjä. En mennyt vielä sisälle, kun on tarkoitus huomenna tehdä lenkki fillarilla. Nyt vaelsin päätien varteen ja hyppäsin ihan mielijohteesta pikkubussiin ja ajoin rantaan, jossa tiesin olevan hyvän ravintolan. African Garden on siinä ihan lauttarannan tuntumassa, autoparkin takana.

Vähänlaisesti väkeä syömässä, yksi "susipari", nuori repputuristipari, muutama mekkoukko ja kissa norkoomassa joka pöydän vieressä vuorotellen. Kun olin hetken ainoa, pyysin poikaa sammuttamaan musiikin. Se on aika väsyttävää kunneltavaa ja sitä soitetaan kovaa kaikkialla.

Ruoka: Salaatti mix, näytti ihan paistetulta, mutta oli kylmä ja tuore. Tahine-tahnaa, harmaanruskeaa, leivän kanssa ok. Samaan ateriaan tarjottiin perunaa ja riisiä. Muistan lukeneeni tai kuulleeni esitelmän, ja viesti oli että niitä ei pitäisi syödä yhdessä. Lisänä vielä padassa haudutettuja vihanneksia kastikkeesa ja itse kana, sekin uunihauteessa. On kokille nopeaa ja helppoa, kun voi varata annokset ja pitää kuumina. Siksi tarjoilija kovin suositteli päivän annosta. Hinta 35 ja maku ok.

Kävelin takaisin, yhteensä noin 7 km. Lauttarannasta ensin Memnonin kolosseille 4,5 km, siitä Medinet Habun tienhaaraan kilsa lisää ja loppumatka talolle parisen. Matkalla näin taas huippusuorituksen kuljetuksessa. Kevarin takapukilla istui kaveri nurinpäin, selkä menosuuntaan ja pitää kaksin käsin matalaa, n. 70 cm pyöreää matallivatia. Sen pohja tukeutuu pyörän takaselkänojaan. Vati on kukkurallaan jotakin herkkua, saattoi olla piirakkaa tai jälkiruokaa, pinnalla jotakin valkeaa, kuin manteleita. Siinä menossa ei tarvitse paljon äkkijarrutusta tai muuta tärinää, kun vati lentää. On pojilla kujeet. Matkalla, pääkadulla ihmettelin talonrunkoa, joka oli keikahtanut vinoon. Rakennuksen toisen pään perustus oli pettänyt ja koko 40 m pitkä runko oli vääntynyt. Toinen pää oli ok, toinen pahasti kallistunut. Oli kai riittävästi rautaa betonissa, kun ei ollut katkennut. Kun rakentaja menee konkaan tällaisessa tapauksessa, ei jälkiä korjaa kukaan ja talon luuranko seisoo vuosikaupalla paraatipaikalla. Taas olisi ollut rakennustarkastajalle töitä. Täällä näin ensi kertaa junan kuljettamassa sokeriruokoja. Pikku "pässi" veti toistakymmentä pikku vaunua perässään. Vaunut ovat n. 6 m pitkiä, laitatolpat 150 cm ja lastina kuivan näköistä ruokoa. Vähän matkan päässä veturi oli järjestämässä isompaa letkaa, taisi olla n. 80 vaunua. Pojat repivät vaunuista ruokoa ja syövät sitä. Yksi tuli tarjoamaan mullekin, mutta olen jo kerran maistanut, ei tehnyt mieli saada tikkuja suuhun. Näitä 70 cm levyisiä pikku kiskotuksia on monessa paikassa, mm lentokentäntiellä. Junia ei näy ja kiskot lie tarpeettomia, mutta ne ovat hyvä hiljennystöyssy, joten niitä ei asfaltoida umpeen, arvaan.

Matkalla näin parissakin paikassa puusepän työssään. Teki pikku pöydän kantta, jota höylällä tasoitti. Pojalla oli siinä ikäänkuin työnäytteita talon ulkoseinällä, siistiä työtä. Raaka-aine on, kuten aikaisemmin selostinkin, palmun lehtiruoti. Siitä veistetään pois se osa, johon lehtiruodot kiinnittyvät ja saadaan lähes nelikulmaista keppiä, joka kuitenkin on käyrä ja pitää hyvin muotonsa. Nämä puusepät ovat taitavia valitsemaan aina kuhunkin kohtaan sopivan käyryyden ja kumma kyllä, tuolit, sängyt, pöydät ja muuta ovat ihan tukevia. Rakenteessa käytetään vinotukia ja liitokset ovat läpiporattuja, naulalla vahvistettuja usein. Ruotia voi myös taivuttaa, mutta kikkaa en tiedä. Voisiko olla vanha suomalaisten havupuun taivutuskikka, kuuma vesi?

Kadulla oli rivitalo, jonka kämpät vuokrataan. On vain aika metelipaikka, sillä siitä painaa autoa koko yön ja torvi soi. Puh. 012 985 3039. Kolossit näkyvät paikkaan.

Nämä Memnonin kolosseina nyt tunnetut jättipatsaat ovat olleet sisäänkäyntinä AMENHOTEP III temppeliin joka on lähes kilsan pituinen ja 200-250 m leveä. Siitä on jäljellä n. 8 m pysti, 4 sfinksiä, 5m faarao ja palatsinpohjia tms. Arkeologiset entistämiset ovat käynnissä.