Al Ahram viikkolehdestä luin jutun, joka on kiinnostava esimerkki maan menosta ja tapahtumien kytkystä politiikkaan. Tai sitten ei.

Yksi toukokuun vaalien presidenttiehdokkaista oli palaamassa vaalitilaisuudesta kohti Kairoa, kun naamiomiehet pysäyttivät. Rosvot pahoinpitelivät kuskia ja kun ehdokas Abul-Fatouh meni puolustamaan, kolhivat häntäkin. Rosvot veivät auton ja miesten kännykät.

Parin päivän päästä varkaat vastasivat, kun kuski kokeili soittaa ryöstettyyn kännykkäänsä. Tarina ei kerro oliko se poliisien ansa, mutta puhelun perusteella roistot saatiin kiinni. Vaatimus oli 30 000LE ja olisivat siihen rahaan palauttaneet Land Rover- katumaasturin.

Tapahtumaa käytettiin heti politiikan spekulaatioissa hyväksi ja haukuttiin sisäministeriö, joka ei hoida hommiaan. Siihen haukkuun yhtyi moni pressakandidaatti ja jopa sitä pohdittiin, oliko tämäkin hyökkäys osa poliittista salaliittoa. Täällä näemmä hyvin herkästi uskotaan salaliittoihin. Tarinaperinne on vahva. Salaliittoteoriaa viljelee myös hallitus typerillä väitteillä ulkovaltojen sekaantumisesta vallankumoukseen.

Toinen minua kiinnostanut juttu kertoi siitä, kun kairon lentokentällä oli pidätetty Al Qaidan korkea johtaja, Seif Al-Adl. Se on salaporukan salaisen johtajan salanimi, jolla tehdään propakandaa. Alun perin heppu oli armeijan upseeri joka päätti lähteä seikkailemaan ja nousi nopeasti asteikossa. Tyypin pitäisi nyt olla kakkosena hierarkiassa, sen jälkeen kun jenkit salamurhasivat Osaman. Tämän upseerin (48v)  oletetaan nyt toimivan Pakistanin tai Afganistanin vuorilla.

AlJaz näytti vanhoja videopätkiä kapeakasvoisesta hepusta mustassa baskerissa, joka piti palopuhetta. Naama on mun mielestä eri tyypin kuin nyt on pidätettynä. Mutta kuka näistä selvän ottaa? Tuli taas mieleen Wallinin kertomukset, miten hän vaihtoi nimeään useaan kertaan ja sovitti sen aina tilanteen mukaan. Paperille hän sen sai silloin, 1850 paikkeilla,  suosituskirjeellä. Ilmeisesti perinne jatkuu.