Portaita askel kerrallaan

Mielenkiintoinen oppikurssi minulle saada johdatus egyptiläisen puusepän ajatteluun ja tekemisen tyyliin. Kuvan lukeminen on heille todella vaikeaa, vaikka olen tehnyt kuvan edestä, sivulta, päältä ja perspektiivistä, ei juttu mene jakeluun. Sitä pitää vielä puupalikoita kädessä pitäen miettiä ja saada aikaan yhteisymmärrys. Työtavat ovat sitä myöten myöskin hitaat, kun kaikki suurinpiirtein tehdään asennupaikalla paloista ja esivalmistelu verstaalla on paljon vähäisempää kuin meillä. Juttu näkyi myös sen Hassanin keittiötä tekevän porukan meiningeissä, joka siis on eri verstas. Hekin halusivat varmistua mitoista yms ja kerran pystyttää keittiö paikalleen ennen maalausta. Moduliajattelu on ihan vierasta ja se on kai sitten suurin este sarjatyölle.

Kun tämän verstaan paras heppu, ilmeisesti omistaja, joka tekee suunnittelua ja mittaamiset, ei juurikaan osaa piirtää kuvaa, vaan kirjoittaa mitat paperille. Sitten kun homma venyy ja kaapin rakenne unohtuu, on pakko käydä uudelleen verestämässä muisti ja päivittämässä suunnitelma. Kyllä hän silti osasi ottaa huomioon altaiden vaikutuksen alakaapin mitoitukseen, mutta se mittaus piti tehdä pari kertaa, kun taisi unohtua välillä.

Näitä portaita eli luhtitikkaita on nyt piirretty pari sarjaa, neuvoteltu useaan kertaan ja lopulta sitten oltiin tilanteessa, jossa valittiin materiaali. Kun selvisi että haluavat tehdä askelmat 45mm paksusta tavarasta, voitiin luonpua mun suunnittelemasta työtavasta, joka koski ohuempaa puutavaraa. Homma helpottui huomattavasti, mutta materiaalien hinta nousi. Kun sitten piti valita puutavara porrasaskelmaa kannattamaan, selitin että tuuma kakkonen eli nykytermein 22x45mm lista riittää, eivät kaverit uskonet vaan selittivät Abdylle että paksumpi kama on varmempi ja hän sitä perusteli vuorostaan mulle.

Pitkä keskustelu käytiin ruuvien mitasta ja siitä, että käyttävät mustia ruuveja, jotka ovat herkkiä ruostumaan. Puhelimella varmistettiin, löytyykö rautakaupasta pinnoitettua ja löytyi vain 80mm, joka oli tähän hommaan liian pitkä. Olen ihan varma että tässä kaupungissa sopivia kunnon ruuveja löytyy, mutta kun kaikki halutaan ostaa wb:ltä. Samoin ihmettelin sitä että heillä ei ole käytössään ruuvinväännintä, ja siksi halukkaasti lainaavat mun väännintä. Se oli heillä jo aikaisemmin ja sitten sähkäreillä, ja joku on jo ominut vahvan, laitteeseen kuuluvan ristipään. Ja lataus oli tyhjä, joten nyt kun oli tarve joudutaan lataamaan ja odottamaan.

Oli hyvä arvaus multa ottaa väännin mukaan ja sitten Hannu toi satsin irtopäitä työkaluun jotta nyt käy kaikki ruuvityypitkin. Mutta oli kiinan pojan kalut niin heikkoa metallia, että näissä geimeissä jo tuli kärkeen jäljet. Olisivat halunneet käyttää poraa vääntimenä ja sain kovasti selittää ettei se toimi, koska hennot kärjet ei kestä, eikä huonot ruuvitkaan pysy ehjänä kovassa pyörityksessä. Kyllä tässä tuntee itsensä ammattikoulun alkeiskurssin opettajaksi. Ja kuin oppilasaines olisi kaupunkilaiskakaroita, jotka eivät ole koskaan pitäneet sahaa tai vasaraa kädessään.

Alunperin olisin halunnut tehdä luhtiportaat jyrkemmiksi, mutta se ei tuntunut ollenkaan mahdolliselta näille vesseleilla. Kun ei ymmärrä piirrosta eikä ole koskaan nähnyt mallia, on sitä vaikea selittää. Tämän jälkeen varmaan voin tältä porukalta saada jyrkemmät ahtaisiin paikkoihin, kun nyt on perusmalli opittu. Vitsinä heittikin nokkamies että hän haluaa minut pomoksi verstaalle, mutta sanoin etten voi tulla kun te ette usko mun puhetta. Kun oppi saadaan työssä olemalla ensin apupoika, ja myöhemmin saaden vaikeampia töitä kun taito kasvaa, tehdään kaikki vanhoilla menetelmillä.

Olen silti nähnyt heillä Black & Dekker pyörösahoja, fiksun vannesahan teroituskoneen ym mutta silti turvataan herkästi käsityökaluihin. Koneellista nauhahiomakonetta en ole nähnyt, vaan sen sijaan oli rälläkkä jolla ei saa tasaista jälkeä millään. Kun ei ole koneella ruuveja upotellut, ei heti hoksaa edes sitä kikkaa, että joskus ruuvin saa sisään vauhdilla, kun ensin peruuttaa sentin. Heille uusi oppi, jonka itse olen omaksunut käytännössä vääntimen kanssa terasseja kasatessa.

Kun portaat alkoivat hahmottua ja askelmat oli heftissä kokeilua varten, vasta sitten se askelman muotokavennus alkoi selvitä heille. Nyt kehuvat designiä ja nyt voin saada samaa kamaa kun idea on ymmärretty. Eihän tämä muotoilu mun ida ole vaan röyhkeä kopio. Tuskin sillä mitään mallisuojaakaan on, sillä vastaavaa on sovellettu jo ammoisista ajoista Suomessa. Ja omaan käyttöönsä saa mallisuojatunkin kopsata.

Abdy tuli kahden maissa mukaan ja rupesi touhuamaan kavereille syötävää. Munakasta pystyttiin taikomaan ja leipääkin hän toi. Täällä kun on aina tapa ruokkia työmiehet talon puolesta ja meille turisteille se oppi ei ole vielä tullut automaattiseksi. Teetä ja vettä olen sentään jo oppinut tarjoilemaan ja panemaan 3 lusikkaa sokeria!

Tällä kertaa oli mesun työparina mulle uusi naama joka puhuu auttavasti b.e. ja se sujuvoitti hommia kummasti. Kysyin onko ollut kauankin verstaalla ja hän sitten laski että 25 pv eli on aloittanut kuun vaihteessa. Nyt on sitten vielä valettava pieni betonilaatta  portaiden alapäähän ja kaidekin puuttuu. Vesselit kun paiskivat töitä myös näin lauantaisin ja tekevät pitkää päivää, voipi olla että kaidekin saadaan iltahämärissä paikalleen.

Eipä siiten saatu ja huomenna on kristittyjen lepopäivä, että menee maanantaille. Käytiin vielä hakemassa koristekantoja eli prikkoja ruuvin alle, jotta tulee nätit ruuvinpäät portaisiin. Kaupassa ihmeteltiin 60x60cm valurautaista luukkua, josta saisi hyvän äänisuojan cafeterian öistä melua vaimentamaan. Meluesteen kun pitää olla melun kulkureittiä reilusti isompi ja raskasta materiaalia.