Egyptin uusi presidentti huolestuttaa joka tapauksessa

Kirjoitan tätä ennen kuin presidentin vaalit on käyty. Tuntuu siltä että valitsijat ovat joutuneet pahaan rakoon, valinta on ruton ja koleran väliltä.
Tänä iltana joskus myöhään selviää valittiinko entisen roistojoukon kummipoika Shafik vai maata takapajulaksi haluava vanhoillinen Mursi.
 
Tuntuu siltä, että tammikuun 2011 vallankumous on varastettu tai piiritetty. Kun vallankumous ei valinnut jatkoa junailemaan mitään elintä eikä itselleen edustusta, jäi homma selvästi puolitiehen. Maassa ei ole mitään perinteitä ymmärtää politiikkaa, vaaleja ja demokratiaa ja äänestysprosentti jää alhaiseksi. 
 
Kun vanhaa valtaa oli kaatamassa kovin kirjavat porukat, oli islamisteja, liberaaleja, vasemmistolaisia, opiskelijoita, ammattiliittoja, jäivät vaatimuksetkin kovin yleiselle tasolle. Ensin haluttiin vain kaataa Mubarak. Kun mielenosoitukset jatkuivat kyllin kauan, tuli vaatimuksiin uusia näkemyksiä, kuten oikeudettomasti pidätettyjen vapauttaminen. Sillä 31v. vanha poikkeuslaki, joka laadittiin silloin kun ed pressa Anwar Sadat tapettiin attentaatissa, antoi poliisille laajat valtuudet pidättää ihmisiä ja panna vankilaan ilman syytteitä ja tuomiota.
 
2011 Vallankumouksen jälkeen otti vallan vanha Mubarakin taustajoukko, upseerijuntta SCAF, joten todellisuudessa johto jäi vanhoihin käsiin. Sitä tuki bisneseliitti, jonka edut olivat vaarassa vallankumouksen vuoksi. Samoin vanhaa valtaa tukivat mahtava byrokratia ja varsinkin salaisen poliisin ja turvallisuusjoukkojen palkolliset, jotka tiesivät joutuvansa pois virasta ja mahdollisesti syytteeseen rikoksistaan.
 
Tärkeä tekijä kaiken taustalla oli se, että 40% maan kansantuotteesta oli budjetin ulkopuolella ja verotonta, sillä se kaikki kulki armeijan pystyttämien firmojen kautta. Kaiken huipuksi nämä firmat, jotka edelleen pyörittävät monenlaista bisnestä, eivät ole muiden kuin armeijan valvonnassa. Ja kun tietää vanhan vahvan perinteen korruptiosta kaikilla tasoilla, voi hyvin arvata kenen taskuihin voitot menevät. Ja näistä makeista tuloista eivät kenraalit halua luopua. Oletettavaa on että suuri osa jenkkien massiivisesta tuesta maalle menee kenraalien tileille ulkomaille. Niitä ei ole saatu tutkituksi ja takavarikkoon. Sillä koko byrokratian koneisto on edelleen vanhan vallan näpeissä.
 
Uutiset ovat kertoneet, että arvattavasti vanhan korruptiovallan ohjauksessa oleva oikeuslaitos on tehnyt kummallisia päätöksiä. Ensin perustuslakituomioistuin päätti että parlamenttivaaleissa oli menetelty laittomasti ja siksi parlamentti oli hajotettava. Tämä siis juuri pressanvaalien alla! Lisäkiemura on, että tämä hajotettu parlamentti oli juuri pitkän väännön jälkeen saanut valituksi 100 miestä laatimaan uutta perustuslakia. Tosin sekin valinta kävi tuomioistuimen kautta, sillä jokin oikeustuin päätti, että valituissa oli liikaa islamisteja. Se olikin totta ja epäreilua, mutta valinnat oli tehnyt riitelevä parlamentti. Luin jostakin että tämän kiemuran jälkeen 100 viisasta olisi voinut jo käynnistää miettimisensä. Mutta nyt kun parlamentti on todettu laittomaksi, on sen valitsema työryhmä myös laiton!?
 
Tämän kaiken sekoilun seurauksena on tilanne, että vain entiset ja vanhentuneet lait ovat voimassa. Tosin parlamentti ehti lakkauttaa sen vanhan poikkeuslain päättymään toukokuun lopussa. Mutta vanha valta ei niin vaan taipunut, vaan oikeusministeriö (!) antoi asetuksen, joka jälleen antoi laajoja pidätysoikeuksia poliisille ja turvallisuusjoukkojen upseereille. Ja tämä tapahtui ohi parlamentin!
 
Tapahtumaketju huipentuu kesäkuun lopussa, jolloin SCAF on luvannut luopua vallasta ja antaa sen siviileille. Mutta tässä on varmaan koira haudattuna, sillä näitä siviiliviranomaisia ei ole kuin valittu pressa. Maa on ilman uutta perustuslakia, josta ohjetta voidaan ottaa, ilman parlamenttia ja vanhan byrokratian vallassa. Kun nämä vanhat instituutiot, kuten salainen poliisi ja muut vanhat roistot pitävät ohjia, ei voi tulla uutta yhteiskuntaa.
 
Pelkään pahoin että SCAF käyttää tilannetta siten, ettei se luovuta todellista valtaa siviileille ja käyttää näitä edellä kerrottuja tapahtumia verukkeenaan. Tilanne jatkuu epävarmana ainakin niin kauan, että saadaan valituksi uusi parlamentti. Se kestää ainakin muutaman kuukauden. Mutta kuka nimittää uuden hallituksen ja ministerit? Sitä paitsi kenelle ministeristö olisi vastuussa, kun ei ole parlamenttia?
 
Jos vanhan vallan viimeinen pääministeri Shafik valitaan, käy vanha venkoilu kenuille helposti. Mutta jos MB:n ehdokas Mursi valitaan on konflikti selvä, sillä jo pitkään on ollut kitkaa MB:n ja SCAFin välillä. Vaikka siis muslimiveljeskunta saisikin väännön kääntymään voitokseen, on se liberaalisti ajattelevien ja opiskelijoiden kumous mennyt poskelleen. On suuri vaara että vaikutusvaltainen ja suurin (mutta ei varakkain) arabimaa kääntyy vanhoillisempaan suuntaan. 
 
Veikkaan että jenkkien ulkoministeriössä pähkäillään tätäkin asiaa samalla kun seurataan levottomina Syyrian meininkiä ja tutkaillaan Iranin ydintouhuja. Jenkit eivät sinänsä sure demokratian heikkouksia, se ei ole heillä ollut tapana, mutta kun kaikki nämä tapahtumat uhkaavat öljytoimituksia, se huolestuttaa.