luxor 49.2009 juhlan jälkeen

Iltapäivällä 17 jälkeen kävelin tuttua reittiä ohi kulmakaupan joka oli auki ja edelleen TopNetiin katsomaan uutiset. Viereisen telttatorin kaupoista yli puolet oli suljettu verhoilla, pitivät vapaata kauppiaat. Tori on kiva siitä, että siellä ei tyrkytetä vaan saa rauhassa katsella tarjontaa. Tivolialueelta kuului kova meteli, joten juhlat jatkuivat joillakin vielä.

Meitä huijataan Suomessa

Iso purkkijäätelö maksoi 2 LE. On maailmassa paljon mätää, kun täällä voin ostaa litran mangomehun ja 2/3 litran jaffan yhteensä 1,25 eurolla. Kotona sama maksaa 4-5 x enemmän. Kapitalismi ja globalismi sucks.

Tarkistin kulman kauppiaalta, jonka kanssa siis puhumme lähinnä elekielellä, että hän oli teurastanut lampaat ja verilammikot oli siis hänen tekosiaan. Ostin 4 munaa, sulatejuustoa 8 tuttua kolmiopakkausta eli noin 120 gr ja yhden vaalean leivän, ympyränmuotoinen, ehkä 15 cm mittaa ja siis painoa kai 150 gr. Koko hoito maksoi 7 LE eli alle euron. Tämä on riistoa tai sitten vaihtoehtoisesti meitä riistetään kotona.

Luottamus

Luottamus on merkillinen juttu. Mitä "alkeellisempi" yhteiskunta, sitä enemmän toiseen luotetaan. Sain siis kahden näkemisen perusteella, nimettömänä turistina kulman kauppiaalta luotolla limupullon taannoin. Nyt olen hänen vakioasiakkaansa. Voisin ostaa samoja elintarvikkeita muista kaupoista, mutta hän myy mulle samalla hinnalla kuin paikallisille, ja siksi olen vakkariasiakas.

Kotona sama ilmiö näkyi landella Kesälahdella. Lapset oli mökillä, rahaa vähän ja kaasu loppui. Soittivat multa apua ja sanoin että hoituu. Soitin paikalliselle Kesoilille, jossa tunsivat ääneni ja tiesivät vakio-kesäasukkaat, että antakaa kakaroille mun piikkiin mitä ne haluaa. Tietysti muksut käyttivät mun luottotiliä väärin ja ostivat kaasun lisäksi korin kaljaa ja karkkiakin kai. Mutta sama ei onnistuisi Malmilla tai Nummelassa. Siis tällainen puhelinpiikin avaus. Mutta kakarat käyttivät mun luottamusta väärin. Onko kulttuurieroja?

Sama luottamus näkyy siinä, että kun käyn joka päivä nettipisteessä, niin enään ei katsota kelloa kovin tarkasti. Voin olla 35 minsaa ja maksaa puolesta tunnista, ok. Joskus aikaisemmin edelliskerroilla, kun ei tullut katsotuksi kelloa, vaati nettipalvelun poika tunnin maksun kun lipsahti vähän yli puolentunnin. Nyt saisin luotolla nettiaikaa tutunkauppaa. Sama toistui golfkentällä. Tottakai sain maksaa seuraavalla kerralla.

Samaa olen kokenut venäjällä. Luottamus pitää ansaita, mutta sitten sitä on. Siellä ehdottivat, että tehdään yhdessä elokuva suomalaisten juurista Uralilla ja Volgan mutkassa. Estelin että en varsinaisesti ole elokuvan tekijä. Sanoivat, että he luottavat kun olen toimittanut sentään multivision heille. En tiedä olisiko rahoitusta löytynyt mutta ehdotus imarteli, kun luottamusta löytyi. Sanoivat vielä että tekisivät sen vain mun kanssani! Mä oon kova jätkä, tai olin joskus. Nyt tuntuu äijä hiukan pehmenevän. Ja joka paikasta, perskules. Jäykkää on vain hartiaseudulla.