Huvitti kun kuulin kaveria huudettavan nimellä Mubarak. On kai tavallinen nimi mutta nyt siihen sisältyy niin paljon painolastia, että mulle tulisi mieleen nimen vaihto, mutta ehkä se täällä ei ole tavallista tai mahdollista.

Moitin maalareiden työn jälkeä ja kyselin selitystä, miksi eivät ole käyttäneet vaivalla hankkimaani rajainta. Pojat sitten taas kerran selittivät kaikenlaista asinn kuulumatonta. Sain monen kertaan näyttää, selittää ja todistaa, että sillä saadaan parempaa jälkeä nopeammin ja kätevämmin kuin vanhanajan menetelmällä. Ja jälki kestää katseen eikä pääse valvoja naputtamaan laadusta. Värien määrittely seinille lähti siitä olettamuksesta että homma tehdään järkevästi. Nyt on tehty sutta ja sekundaa vain väärillä työtavoilla. Ei ole helppoa siirtää hyviä käytänteitä toiseen kulttuuriin. Kun vein apulaitteen ja selitin sen käytön, pojat nyökyttelivät että hyvä homma, kokeillaan. Mutta ei mennyt käytäntöön, ehkä nyt kun pääsin moittimaan työnjälkeä.

Muuten on porukan nuori nokkamies ihan hyvä ja osaa sävyttää. Hän jopa ehdotti parempaa valintaa sävytykseen kuin itse hoksasin. Toinen kaveri kun sekoitti uutta purkillista varmistaen ettei sakka ole pohjalla ja väri muutu työn kestäessä, teki sekoituksen kädellään ja pyyhki sen sitten latexpurkin reunaan, kun meikämaalarit olisi hakeneet tikun.

Hassanin talon ikkunoissa korvaa ruutumainen ritilä tavanomaisemman säleikön ulkopinnalla. Sen takana on teräsristikko suojaamassa murroilta ja sisimpänä yksi lasipoka. Tämä murtosuojaus on kaikkialla ja lie kovin tärkeä, sillä uudisrakennukseen asennetaan aina ensi vaiheessa ikkunoihin kalterit, talo ja piha ympäröidään muurilla johon tehdään koristeellinen rautaportti. Vasta sitten alkaa rakentaminen tai sitten  niitä värkätään samanaikaisesti. Rakennus sisältää melkein aina erilaisia kaiteita, portaisiin ja parvekkeille sekä uljaan portin ulko-oveksi ja seppien työllisyys on turvattu. Oman ongelmansa muodostaa aina pöly, joka on riesana asumisessa kaikkialla. Siksi Hassanin talon rapun alaovi, joka on nyt normaali rautaportti, on  tarkoitus verhota sisäpinnaltaan kirkkaalla lasilla pölyä estämään. Totesin siihen että pölysuojaus edellyttää myös sen että porraskuiluun tehdään lasikatto. Muutoin alaoven lasitus on turha. Sen lasikaton tekeminen vaan on hankalaa, koska rakenne on perinteiseen tapaan sellainen että taloa voidaan jatkaa ylöspäin tarvittaessa. Siksi lasikate tulisi nyt välikerroksen päälle ja siihen ei ole hyviä malleja olemassa. Pitää ryhtyä taas arkkitehdiksi?!

Hassan kävi rukoukseen oman talonsa porrastasanteelle mutta   maalarit jatkoivat hommiaan ihan muina miehinä. Olen havainnut saman ilmiön muissa yhteyksissä aika usein eli rukoilu ei katkaise tällaisia hommia, joissa peseytyminen olisi mahdotonta. Eihän maalari tai seppä voi kesken työpäivää ruveta perusteellisesti putsaamaan itseään rituualia varten. Eipä silti, en havainnut Hassaninkaan suorittavan mitään pesurituaalia. Siinä siis voidaan joustaa hiukan tilanteen mukaan.

Iltapäivällä kävi kylässä sveamamman 75v. poika Klasu ja samaan syssyyn oli kutsuttu  nämä Tukholman tytöt, kun heille tuo toinen kotimainen sujuu notkeammin kuin meiltä. Aikamoista ruotsi-englanti mixausta se välillä oli kun porukassa oli vielä autokuskina ”toinen Hassan”. Näytettiin sitten taloa vieraille jotka pitivät näkemästään ja asuisivat mieluusti jos rahat riittäisivät. Jakoivat jo kerroksiakin keskenään. Jäin vielä sekoittelemaan väriä rapun seiniin, kun muut lähtivät kahville ja Annukan kakkua nauttimaan. Värimestari osaa sekoituksen eikä erehtynyt heti lorauttamaan pigmenttiä liikaa.

Hassan haki taas uudelleen savotalleen illansuussa, kun paikalla odotti verhojen toimittaja ottamassa mittoja. Niistä tehdään kai kokonaisurakka ja olen ymmärtänyt muista yhteyksistä että verhot ovat sisustuksen huippujuttu ja niistä ollaan valmiita maksamaan paljonkin. Kaikenlaiset hörsöt, nyörit ja rypytykset kuuluvat asiaan kuin joskus tsaarien hoveissa. Hiukan vierastan koko touhua, koska odotin ettei tähän taloon sellaisia kaivattaisi. Mutta ympäristön paineet, taustanaan suvun naisväki, varmaan pakottavat toimimaan kuten on totuttu. Kuulemma verhojen kankaat valitsee talon valtiatar ja sekin taitaa olla tapa? Sinänsä verhot tekevät hyvää huoneille jotka kaikuvat ihan hirveästi. Kaikki pinnat kovia ja lattiatkin saattavat jäädä laatoille sillä ainakaan nyt ei mattoja olisi tulossa. Kaikumisen ongelmaan ei ole kiinnitetty huomiota ja koko käsite tuntui olevan Hassanille uusi. 

Salin ikkunaseinä verhotaan kankaalla kokonaan ja se hiukan auttaa kaikuun ja pehmustetut kalusteet myös. Salin oviaukko keittiön suunnan käytävään oli hankala epäsymmetrisyytensä vuoksi, mutta keksin siihen ratkaisun, joka aivan uutena yllätti verhomiehen. Nyt kuitenkin verhot tehdään siten, että seinällä on molemmilla puolilla aukkoa tilasta katsoen vasemmalla verho ja toinen reuna paljas. Kun ne ovat siis seinän eri puolilla oviaukon katossa olevan kärpäsen näkövinkkelistä, muodostuu oviaukkoon lyhyt zikaani, mutta se näyttää suoraan katsottuna tasapainoiselta eli kulkuaukko on keskellä. (olipas vaikea selostus! Kuvakin saadaan joskus kun homma on asennettu)

Tässä maassa olisi markkinoita äänen eristäville levyille sisustukseen. Siinä olisi uusi tuotealue paperiteollisuudelle, jos vaan hoksaavat. Kun ei ole riesaa kosteudesta ilmassa, voisi tuote olla valkoinen aaltopahvimainen levy, josta puristetaan kuvioita. Niille olisi menekkiä porraskuiluihin ja muihin sisätiloihin. Haltexia suuressa mittakaavassa, koska hinta pitää olla edullinen.