Nippeleitä

 

Landepaukku stadin reissussa

Kävin hankintamatkalla Tallinnassa ja havaitsin taas nopean muutoksen Helsingin kaupunkimiljöössä.

Ajellessa kehä III tuli reitillä hakematta mieleen, että ajelen Saksan moottoritiellä, koska joutuu äänivallien ja -senien väliin näkemättä mitään maisemaa. Vain korkeita asuintaloja välillä ja enemmänkin isoja varastoja ja kauppaliikkeitä, jättimäisiä talokolosseja. Tämä kaikki maisemassa, joka oli avoinna vielä kymmenkunta vuotta sitten, osa Vantaata. Koko matkalla oli tekeillä valtavia siltoja, tietysti autoja varten. Hirveät määrät asvalttia peittää maata ja entistä vihreää.

 

Kaupungissa ihan hätkähdin nähdessäni vanhan kunnianarvoisan opinahjoni Ateneumin ikkunassa kyltin ”bistro”. Salissa oli ennen keraamikoita opettava yksikkö. Air Chinalla on toimisto Kaivokadulla, liekö ollut kauankin? Jonkinlainen merkki globaalistumisesta ja kehityksestä, joka ahdistaa Finnairia. Ratikan ikkunasta tuli surkuhupaisia muistoja mieleen entisaikojen Forumista ”Ajatar on Forumissa...” ja Maalaisten talosta, jonka nimi edelleen vilahti valomainosten välissä. Hietalahdenkadulla silmään sattui nimi ”Halikarnas”, turkkilainen ravintola. Osoitus kansainvälistymisestä sekin. Totesin olleeni poissa stadista tosi kauan, 35 vuotta. 34 vuotta ehdin siellä ajella joka päivä, ensin dösällä ja sporalla, sitten omalla tai firman autolla, mutta nyt en halua ajaa metriäkään jos sitä vain voin välttää.

Hki%202014%2C%20laiva%2C%20taloja%2C%20m

Viimeisimmäksi havainnoksi jäi ihmettely jättisuuresta risteilijästä joka oli kiinni Jätkäsaaren kaijassa. Seuraava juttu joskus kertoo Virosta.