Viime yö meinasi mennä plörinäksi nukkumisen suhteen. Kadulla lapset metelöivät leikeissään kun sammutin lukuvalon. Aikanai kuuntelin kiljahtelua, pulinaa ja jonkin torven ääntä, kunnes nousin ylös, vilkaisin kelloa (23:28) ja jatkoin kirjan lukemista. Se on ensimmäinen sähkökirja, jonka hankin. Henning Mankelin "likainen enkeli", joka poikkeaa täysin totustusta. Kertomus oli 1904 -vuodelta ja kuvasi Hanna Vaz-nimistä ruotsalaista bordellin perijää ja hänen kamppailuaan efrikkalaisten keskellä.
Aamulla loikoilin sähgyllä ja kuuntelin kadun ääniä. Tavanomaisten moottoripyörien melun lomassa ajoi vossikka ravia kotikadulla, miksiköhän aikaisin aamulla? Kaikenlaista kolinaa ovissa ja rautaporteissa, auton lastaamista, huutelua. Arabialainen kaupunki on metelöivä ja kuhiseva. Myöhemmin kuului verkkaisempi ja heikompi kavionkapse, aasikuski menossa asioilleen. Täällä aasi useimmiten vetää verrattain raskasta, isoilla kumipyörillä varustettua lavakärryä. Se toimii kaikenlaisen tavaran siirtelyssä ja lava-aasit päivystävät joissakin pisteissä kyytejä odotellen. Aasiparka seisoo liekaan sidottuna koko kuuman päivän, huonolla ruokinnalla.
Meille oudompi ilmiö on ruoan katukaupustelu, joka on täällä aika tyypillistä. Syynä suosioon voisi olettaa olevan, että neljännen kerroksen mummelille on suuri helpotus voida hiissata päivän vihannekset tai muut tarpeet korissa ylös. Kalakauppiaan terävä huuto "kamet-kamet" kaikuu katukuilussa kaukaa ja siinä ruokalistan suunnittelija ehtii tarkistaa tilanteen ja hetken miettiä onko tänään perheen kalapäivä.
Nyt puolenpäivän aikoihin on menossa perjantain päivärukous, joka on viikon tärkein uskoville. Aika epäsointuista on rukousten resitoiva "laulu". Siihen vaan on korvani tottuneet näinä kolmena pidempänä jaksona, jota sitä on tullut kuunnelluksi, joten se on enää "tapettia" korvilleni.
Olen ymmärtänyt (A varmaan pian meitä valistaa, toivottavasti) että islamissa ei ole varsinaisia pappeja, vaan palveluksissa on useanlaisia puhujia. Viime vuonna kuulin tosi väkevää ja kiihkeää paatosta ja kysyin sitä kuunnelleelta vihanneskauppiaalta, onko hyvä puhuja. Mies nyökkäsi, mutta epäselväksi minulle jäi mitä puhuja paasasi. Saattoiko olla vaaleihin liittyvää? Nyt kaikuu muutaman moskeijan kaiuttimista kovaa julistusta, mutta tänne ne kaikuvat sekaisin, useamman julistajan puhe kaikujen kera.
Koska moskeijoiden perjantaipuheisiin näinä vaalien aikoina liittyy jotakin poliittista ja usein mielenosoitukset lähtevät liikkeelle moskeijan edestä, on vedettävä johtopäätös, että yhteiskuntaa ne puheet käsittelevät. Miten muuten muslimiveljeskunta voisi niin tehokkaasti vaikuttaa? G.A.Wallinin kirjasta selvisi, että moskeijoiden puhujat, sheikit eli uskonnolliset johtajat, opettavat uskonasioiden lisäksi muuta elämänsisältöä.
Tuo sheikki-nimike on aika venyvä ja moneen arvostettuun ukkeliin sopiva. Se mielletään kirjallisuudessa kylän ja/tai suvun päämieheksi ja sitä se tarkoittaa usein. Mutta sillä on myös merkitys opettaja ja tuomari, joka on ehkä vähemmän tunnettu puoli. Jordaniassa opas nimitti sheikiksi pienen taloryhmän rähjäistä vanhusta.
Äänimaiseman uusi lisuke on nyt lava-auto, joka on pysähtynyt korttelin kulmalle ja puhuu jotakin kovaääniseen. Usein nämä huutajat, kulkien autolla tai aasikärryllä, keräävät jotakin asukkailta. Metallin ja muovien kerääjät ovat yleisiä riekkujia. Oma juttunsa on papusopan kauppias, joka helistää kelloa säännöllisesti. Sokerista kehrättyjä hattaroita myyvä äijä käyttää jonkinlaista torvea, jonka ääni on yhtä kamala kuin taannoin fudiksen mm-kisoissa riekkuneet vuvuzelat. Tutuin lienee kaasupulloja rytmikkäästi metallikalulla helistävä kauppias, joka vaeltaa kaduilla aamuvarhaisesta iltamyöhään.
Näistä kaikista eri äänistä ei turisti välttämättä pääse "nauttimaan" ollenkaan, sillä näitä ilmiöitä ja niihin liittyviä ääniä ei esiinny suurten hotellien liepeillä. Vain posketon auton torvien soitto ja rakettien räiske tulee tutuksi, usein torstai-iltaisin häämenoihin liittyen. Luxorissa siitä pääsevät osallisiksi Emilion asukkaat. Muille autontorvi on jokahetkinen riesa kaduilla.
Kommentit