Leif Salmen

"Maanalainen moskeija” oli alunperin houkutimena tilata kirja luettavaksi. Salmen on lukenut mies, joka näköjään pystyy ottamaan tietoa vastaan monella kiellellä, sillä kirjoja joista hän käyttä otteita tekstissään, ei ole käännetty suomeksi. Ruotsinkielisyys on helpottanut kieliopinnoissa, mutta silti olen kateellinen miehen sivistyksestä ja lukeneisuudesta. Ja kyvystä käyttää lukemaansa, joko muistin varassa tai järjestelmällisyydella arkistoiden.

 

Kirjassa hän käsittelee laaajasti myös uskontoja ja analysoi terävästi asioita. Terävyyden hahmotan paremmin poliittisia asioita käsittelevissä luvuissa, kun hän kritisoi EU:ta, euroa ja poliittista menoa nykyeuroppassa ja Suomessa.

 

Näistä terävistä sivalluksista tulee hyvin mieleen hänen poliittisen toimittajan työnsä YLEssä takavuosina. Hän oli varmaan pelätty haastattelija ja toimittaja sillä hän todella teki silloinkin perusteellista työtä ja osasi asiat, joskus paremmin kuin haastateltavat poliitikot.

 

Kirjasta saa kuvan että hän matkustelee paljon ja kirjoittaakin usein välähdyksiä Turkista ja Lähi-idästä, analysoiden ja havainnoiden terävästi yhteiskuntaa ja poliitikkoja. Siksi odotinkin kirjasta löytyvän lopullinen ratkaisu islamin ja maallistuneen maailman keskinäiseen sekasortoon. Mutta eihän sitä pysty ratkaisemaan edes Salmenin tasoinen ajattelija.

Salmen kirjoittaa USAn politiikan onttoudesta, valheellisuudesta ja roistomaisuudesta ja erittelee taitavasti ja hyvin perustellen maan poliitiikan surkeutta. Hän on Bushin ja Blairin leppymätön kriitikko ja olen kovasti samoilla linjoilla, osaamatta itse asetella sanomisiani läheskään niin hyvin kuin LS.

 

Kirja on raskasta luettavaa, sillä joka lause pitää ajatella, sillä hänen tekstinsä sisältää niin painavaa ajatusta jota ei pysty vastaanottamaan kevyesti. Minunkin oli välillä tehtävä sanaristikoita ja luettava kevyempää, että jaksoin kirjan lukea, omaksumisesta en ole niin varma.