Annukka junaili liput junaan ja kuljetuksen ja oppaan Kairon retkelle. Kaikki kulkee Ahmed Nagan kautta ja siellä päässä auttaa serkkupoika Hassan. Siistejä, söpöjä poikia ja puhuvat hyvin e-kieltäkin. Ahmed on inssinä kaupungin sairaalassa Luxorissa, Hassan toimii matkailun parissa ja viimeistelee egyptologin opintojaan Cairossa. Kaiken taustalla on Abu Naga-vainaa, jolla oli mahtava verkosto, hankittu yli 30 vuodessa matkailun parissa. Päivän apurina oli toinen Ahmed, joka hänkin on kotoisin Luxorista. Poikamiehiä nämä kaikki, mutta naimisiinmeno on kaikilla tavoitteena, kuten kai kaikilla muslimimiehillä. Lempeä kun ei saa muuta kuin aviossa.

PAK oli ratkonut hienosti asiat niin, että hyppäsimme pois Gizan asemalla, jossa on selkeämpi tavata tuntematon vastaanottaja. Pääteasema on remontin kourissa ja kovin sekava. Gizasta on vain puolen tunnin ajo keskustaan ja esim lähetystöön, joka oli pääkohde. Vaikka junassakin on teevaunu, josta saa myös täytepatonkeja, olimme omin eväin liikkeellä. Sitten aamulla kahville ja munakkaalle kahvilaketjun THE COFFEE BEAN & TEA LEAF kuppilaan, joka on ihan lähetystön vieressä. Äänestystä varten oli tilat varattu klo 11 alkaen, joten pääsimme pian tositoimiin. Ystävällinen virkanainen hoiti homman yksin ja pykälien mukaan, siellä oli äänestyskoppikin. Kairon lähetystössä käy kuulemma vaalista riippuen 30-50 äänestäjää. Kaikkiaan arvelevat Egyptissä olevan noin 150 suomalaista. Naureskelin että ole ollut toistakymmentä kertaa itse vaalivirkailijana joten tuttua puuhaa. Olimme puhelleet puhelimitse viime keväänä Muban häädön tiimoilla ja hän oli jopa lukenut blogia. Kiitos vaan. Kirjoitan eri tarinan päivästä Kairossa.

Junan istuimet ovat hyvät, kääntyvät parempaan asentoon kuin lentokoneissa ja niissä on jopa säätyvä jalkatuki. Meillä oli mukana iso huopa, johon voitiin kääriytyä vedolta suojaan. Ihan naurettavaa on egyptiläisten kännyriippuvuus, joka on pahempaa kuin suomalaisen teinitytön. Yksikin naapuri piti puhelimensa auki, mutta ei silti vastannut puheluihin. Se pirisi pitkälle yöhön ja samaa pirinää oli kaikkialla vaunussa, koko yön. Yhdenkin känny herjasi ”sori boss, you have a message”. On kumma juttu miten junissa aina vetää ja on kylmä nukkua. Edessäni kuorsasi mies jolla oli selvä apnea, joten korinat oli sen mukaiset. Piti ottaa unipilleri varmistamaan, että jotenkin sai unen. Paluumatkalle olinkin varannut unilientä joka auttoi torkkumaan useita tunteja. Kuorsaus ja kännykän pirinä ovat yöjunan äänet. Aamulla heräsin auringon noustessa ja sehän on aina upea Afrikassa. Pätkittäistähän se uni on, nilkkoja paleli ja polvia kivisti. Ilman huopaa ei olisi pärjätty.

Luxorin asemalla oli taas tuttu taxitarjonta, eikä kuskit meinanneet millään ymmärtää, että turistivalkolainen aikoo kävellä kämpille sen 500m. Vaikka oli se iso huopa ja 12 liinaa isossa kassissa, jaksoin sentään PAKin kämpälle Asemakadulle. Vähän teetä, aamupuuro ja taas huovan alle. Kolmen tunnin tirsat ja nyt jo jotenkin pärjäilee. Reissu oli tosi rankka ja olen aika puhkinainen nyt 14 maissa kämpillä. Tullessa ostin evästä koshari-kioskilta, niin ei tarvinnut ruveta kokkaamaan. Läppäri taas oikuttelee ja voin kyllä kirjoittaa, mutta en ehkä saa näitä memoja julkisuuteen ihan pian. Voi olla edessä reissu atk-huoltoon.