Iran -vihreän liikkeen (sillä ei ole samaa ideaa kuin lännessä on vihreillä) digitaalinen vallankumous

Liisa Liimataisen kirja on jatko ja päivitys hänen aikaisemmalle kirjalleen samasta maasta ja kehityksestä. Kun tässäkin on riittävästi aineistoa ja tuoreempaa, kerron tästä.

LL kertoo vaaleista ja sen jälkeisestä ajasta 2009. Jutun keskiössä on nuori polvi ja sen kamppailu vanhoillisia piirejä, vallassa olevaa taantumusta vastaan. Kirja kertoo miten puolueettomat tutkijat pystyivät tilastollisin ja muin menetelmin todistamaan Ahmadenijatin ja uskonnollisen takapirunsa ajatollah Ali Khamenein junailleen vaalien törkeän väärennyksen. Huvittava ja lapsellinen yksityiskohta oli, että porukan oma lehti kertoi jo seuraavana päivänä lopputuloksen eli ”Ahman”voiton 63%:lla. Normaalisti kun äänten laskenta on aina vienyt 72 miljoonan asukkaan maassa useita päiviä.

Vain kaksi päivää väärennettyjen vaalien jälkeen siviilipukuiset miehet ryntäsivät Teheranin yliopistoon ampuen 5 opiskelijaa. Teko oli niin törkeä että vanhoillinen parlamentin puhemieskin tuomitsi sen.

Vallankumouksen eräs uhri oli Mohsen Ruholamini, jonka salainen poliisi kidutti hengiltä. Sattui vain niin, että hänen isänsä oli vaikutusvaltainen ja oikeiston toisen presidenttiehdokkaan ystävä. Joten tapausta oli pakko tutkia ja sen seurauksena yksi pahimmista kidutuskeskuksista suljettiin.

Oikeiston menetelmiin on kuulunut myös raiskaukset ja valeoikeudenkäynnit, kidutuksen ja sillä puristettujen valheellisten todistusten lisäksi. Uskonnollisessa maassa raiskaus on kamala keino. Näistä kaikista karmeuksista on vahvat todisteet Amnestylla ja YK:n vastaavalla elimellä.

Raiskaus on islamilaisessa yhteiskunnassa vakava juttu, paljon suurempi asia kuin läntisessä maailmassa. Sehän on nähty myös Balkanilla. Mutta se on myös järjestelmälle häpeä ja sitä käyttäville viranomaisille siitä kertominen on ylivoimaista. Niinpä useampi virallinen ”tutkimus” ei löytänyt todisteita vankiloissa ja kidutuskeskuksissa tapahtuneista julmuuksista. Kaikki syytökset kumottiin islamin panetteluna. ”Ihmisoikeusrikkomuksista raportoiminen on vaarallista toimintaa Iranissa” kirjoittaa LL.
Kirja kuvailee sitä todella raakaa ja halveksittavaa toimintaa, jolla toimittajia, aktivisteja ja poliittisia vastustajia vainotaan, kidutetaan ja tuomitaan valheellisissa oikeudenkäyneissä. Veteraanitoimittaja ironisoi ”meillä on ilmaisunvapaus Iranissa. Ongelmia tulee vasta kun olet käyttänyt sitä”.

Iranin naisliike, joka on osa ”Vihreää liikettä”, on oivaltanut että ei kannata rakentaa organisaatioita, sillä sen johto joutuu aina vankilaan. Sen sijaan rakennetaan kampanjoita ja niitä tuetaan verkostoissa.

Merkillinen osapuoli Iranin vapaustaistelussa on joukko nimeltä Mujahidenidit. (Nimessä on joitakin lisämerkkejä, joita en osaa taikoa tähän.) Se on väkivaltainen, uskonnollispohjainen joukko joka räjäyttelee pommeja ja toimii kokonaan maan ulkopuolella. Sen opit ovat sekoitus islamia ja marxia, aika vaikea yhdistelmä, ainakin valtion politiikan pohjaksi. Sen vaikeudet on nähty takavuosien Egyptissä ja nyt Syyriassa, joissa molemmissa oli alkuun kommunismin ituja.

LL kertoo ystävänsä kommentista, että vallankumouksen alussa 30v. sitten oli vain tavoite saada shaahi pois vallasta. Ihan sama tapahtui Egyptissä, piti vaan saada Muba ulos. Kukaan ei ehtinyt miettiä mitä sitten. Ja nyt ollaan sormi suussa. Sormea ovat ehtineet imeä pitempään iranilaiset.

Länsimaiselle lukijalle vallankumouskaartin merkitys on käsittämätön. Kaarti toimii kuin armeija Egyptissä, mutta missä on sen johto, missä valtuudet? Se on ostanut yli puolet Iran Telecomista ja parista pankista sekä telakkajättiläisen osakkeista. Vallankumouskaartin näkymättömät kädet ohjailevat Iranin viennistä 70%. Sen lisäksi se hoitelee kaikenlaista laittomuutta, rahanpesua ja salakuljetusta. Samaan tapaan kuin Egyptissä armeija pyörittää isoa liiketoimintaa, Iranissa homma on vain astetta törkeämpää lakien rikkomista.

Iranin synkkien näkymien keskiössä on pressa Ahma..., joka on koonnut näppeihinsä talousvaltaa ja nojaa ainoastaan uskonnollisen johtajan Ali Khamenein arvovaltaan ja tukeen. Mutta kansa on kyllästynyt pappisvaltaan ja janoaa muutosta.

Vallankumouskaarti on siirtänyt laittomasti jättisummia ulkomaille keikauksen varalta, ja suurin kohde viedä kansallisvarallisuutta on Dubai.

Liisa Liimatainen ennakoi, että Iran voi luisua äärimmäisen väkivaltaiseen sisäiseen kaaokseen ihan omien tapahtumien vuoksi. Jos siihen tulee lisäksi jokin ulkopuolinen tekijä, vaikkapa israelilainen ilmaisku, on hirveä sekasotku syntymässä. Näitä kaameuksia yrittävät maailman mahtavat setviä. Ei käy kateeksi!